Lapsuusajan leikkimuistoja

Pyysimme Vivan lukijoilta muistoja lapsuusaikojen leikeistä ja loruista. Saimme niitä satoja! Kiitos kaikille. Viva 3/2016 -lehdessä julkaisemme muutamia kirjoituksia. Tähän olemme listanneet vielä useita lisää.

Sirkus ladossa

Meitä oli seitsemän lasta. Sunnuntaisin tuli televisiosta sirkus, joten teimme suureen latoon oman sirkuksen köysineen ja trapetseineen. Loruni oli ja on vieläkin tämä: Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa, älä itke kissa rukka itkus menee hukkaan. Aikku

Hovineito vai narri?

Lapsena leikimme aina kuningaskuntaa pihalla. Jotkut olivat kuninkaallisia, jotkut hovineitoja ja -narreja ja jäipä jonkun osaksi olla perunankuorijakin. Leikkijä

Voi Haukkua!

Kirkonrotta ja polttopallo olivat suosikkini. Koulussa välitunnilla vaihdoimme tarroja ja kiiltokuvia. Rakkain lelu oli unileluni Haukku-koira. Unohdin Haukun kerran kauppaan ja huomasin sen vasta kun olimme ajaneet jonkin aikaa mökille. Tottakai vanhempani joutuivat kääntymään takaisin kauppaan. Clara

Muistatko munituksen?

Pelasimme joukolla pesäpalloa ja hyppäsimme twistiä. Munitus oli suosittu leikki. Siinä pallo heitettiin katolle ja jonkun piti ottaa se kiinni muiden juostessa karkuun. Kirkonrotta ja 10 tikkua laudalla olivat suosittuja. Kuura

Löytyykö lusikka?

Muistan, miten talvella sisällä olimme lusikan piilotusta ja ulkona kukkovaltiasta. Kesällä uitiin ja leikittiin mummon aitassa ja navetan ylisillä, jossa meillä on niin sanottu kauppa. Mummeli 59

Emma tallessa

Leikin lapsena kuurupiiloa, vettä kengässä, kuka pelkää mustaa miestä, tervapataa. Hypin myös twist-narun yli sekä hyppynarua. Lempileluni oli Emma-nukke, joka on tallessa vieläkin omissa vaunuissaan. Hellu

Napakelkka jäällä

Twist-narut olivat keväisin meidän tyttöjen suosiossa. Poikien kanssa rakensimme majoja lähimetsään, leikimme piilosta, kirkonrottaa tai kuka pelkää mustaa miestä. Talvisin veljeni rakensivat jäälle napakelkan, josta tuli aina meidän lasten kokoontumispaikka, myös urheilukilpailut olivat suosiossa. Rita

Käpylehmät käytössä

Hippa, piilo ja käpylehmät! Ihan eri leikit kuin nykyisellä tablettisukupolvella. Niin ennen

Koulua ja kotia

Minulla oli rakas pehmolelu Mirkki, joka matkasi kanssani arkena ja lomalla ympäri Suomea. Ja mielikuvituskaverini oli Irtti, jonka kanssa leikin. Nallejen kanssa leikin koulua ja kotia. Pehmokaveri

Savesta örkkejä

Paljon oli tekemistä 1970-1980 luvulla, kun ei ollut tietokoneita eikä videopelejä. Uimassa käytiin kesällä liki joka päivä. Rannalle oli matkaa pari kilometriä, joka kuljettiin polkupyörillä. Talvella hiihdin päivittäin, se oli lempparipuuhaa. Lisäksi laskettiin mäkeä potkukelkoilla, pulkilla ja omalla rattikelkalla. Se oli siihen aikaan harvinainen peli, jota kaikilla lapsilla ei ollut. Jokin värileikki, jonka nimeä en muista, meni näin: joku kavereista luetteli värejä, ja jos omissa vaatteissa oli mainuttua väriä, sai astua askeleen lähemmäs värin luettelijaa. Tein paljon savesta erilaisia örkkejä, joille laitoin villalangasta tukan, oksista kädet, kivistä silmät ja niin edelleen. Niitä sitten kuivattelin auringossa. 1970-luvulla tilasin jostakin pullonkeruurahoilla ison kävelevän nuken, josta olin yyber ylpeä. Tintti

Aina oli lämmin!

Yksi suosituimmista leikeistä oli kymmenen tikkua laudalla – ja tietenkin omat olympialaiset. Näihin lapsuusaikoihin liittyy ihania muistoja, kun oman alueen eri-ikäisten lasten kanssa sai viettää pitkää kesälomaa – ja aina oli lämmin! Hellu

Ei ollut kavereita

Minun piti leikkiä yksin, koska ei ollut lähellä kavereita. Leikin yleensä kotia ja minulla oli mielikuvitusystävä mukana. Miisu

Takapiru keinussa

70-luvun hauskin leikkimme oli minusta kiikkukissa. Ideana oli osua jalkapallolla kiikussa istuvaan kaveriin, kiikussa istuja sai torjua heitot päällä tai jaloilla. Jos oli tarpeeksi leikkijöitä, niin kiikun takana oli takapiru, joka palautti pallon heittäjälle. Kurkku

Monet oli leikit

Tyttöjen kanssa leikittiin kotia ja barbeilla. Hulahula-vanteitakin meillä oli. Pihan keinut olivat kovassa käytössä. Hiekkalaatikossa tehtiin mutakakkuja ja leikittiin kauppaa. Voi niitä ihania aikoja, kun kesät oli kuumia ja pitkiä – saatiin auringonpistoksia ja kerättiin heinämansikoita. Kuljettiin paljain jaloin ja haettiin jätskiä kiskalta. Tehtiin toisillemme kampauksia. Annekaarina

Kuva: Rauni Kannelsaari/OM-ARKISTO

Lintujen hautajaiset

Leikimme karttua, valokuvaajaa, kuka pelkää mustaa miestä ja kotia. Usein oli myös lintujen hautajaiset. Matleena

Pappi ja saattoväki

Olin maatalon ainoa tytär ja yksinäni tein paperinukkeja, jos jostain löytyi tukevaa pahvia. Vaatteet tein voipaperista ja väritin ne puuväreillä. Muuta paperia ei oikein ollut eikä leluja. Serkut asuivat lähellä, ja heistä sai leikkeihin seuraa. Usein vietettiin kissojen ja kissanpoikien hautajaisia. Joku oli pappi, haudankaivaja ja loput saattoväkeä. Minä olin usein tehnyt kukkakimpun. Lopuksi laulettiin virsi, jonka pappamme oli opettanut ”Rauhan saivat pyhät Herran…” Rose

Isosiskon hoidossa

Lääkärileikissä isosisko oli yleensä aina lääkäri ja muut sisarukset olivat hoidettavia. Ihan mukavaa oli olla hoidettavanakin, mutta joskus olisin halunnut minäkin olla lääkäri. Pieni potilas

Työ ensin, sitten leikki

Leikimme kävyillä ja rikkinäisillä astioilla, eniten sunnuntaisin. Olen syntynyt 1942 Kainuun korpimaastossa suureen perheeseen. Ei meillä lapsillakaan ollut oikein aikaa leikkiä, kun piti tehdä töitä. Elvi

Veljet ja pyssyt

Kaksoisveljeni kanssa leikimme aina pyssy- ja autoleikkejä tai oltiin suksien kanssa ulkona. Lempiloru on laulu hämähämähäkki. Petri

Leikkiporukka koossa

Olin 1950-luvun lapsi, ja pihapiirissämme oli yli kymmenen lasta, joten leikkikavereita oli! Tyttöporukoissa leikittiin seinäpallon pelaamista, ruudun hyppäämistä, naruhyppelyä ja kotileikkejä ja nukenhoitoa, kurapuuron keittämistä.
Kun mukana oli poikia, leikit muuttuivat vähän poikamaisemmiksi: rosvo ja poliisi sekä 10 tikkua laudalla olivat suosittuja. Sekä tyttöjen että poikien kanssa leikittiin vettä kengässä ja tervapataa sekä piilosilla oloa. Pelit olivat myös suosittuja ja joukkueet saatiin helposti kasaan. Neljää maalia -peli oli suosituin. Lempioloruni oli maalari maalasi taloa ja ulle dulle doff, joiden avulla valittiin peleihin joukkueet. Sisäpeleihin kuuluivat erilaiset lautapelit, kuten Afrikan tähti. Korttipeleistä Musta Pekka ja Maija olivat suosituimmat. Likka

Ihme touhua

Leikimme paljon lipunryöstöä, mutta keksimme myös oman pelin, nimeltä nirhaaja. Juoksimme leikkiveitsen kanssa ympäri koko pihaa. Ihme touhua oli. Elsa

Saunan jälkeen

Siskoni kanssa leikimme eläimiä, välillä hyvin eksoottisiakin eläimiä katsottuamme saunan jälkeen Avaraa luontoa. Paula

Karkaavat lapset

Leikittiin aina ilkeiltä vanhemmilta karkaavia lapsia, jotka rakensivat oman kodin metsään. Omat oikeat vanhemmat olivat kyllä ihania. Viivi

Runo:

Lapsuuskodin lehmihaassa, koivumetsän keskellä, alla kuusten tummien, on pikkutytön piilopaikka, paras paikka maailman.

On siellä iso kivi ihmeineen, se lapsen mielen lumoaa, metsän äänet, tuulen tuoksun, tunneen vielä mielessäin.

Kevät kiven juurelle ketunleivät toi, kesäaurinko ahomansikat punervoi, syksy antoi marjat, sienet, talvella hiihtoretken sinne tein.

Usein sinne luokseen juoksin, metsän ihmeitä kuulemaan, ilot, surut siellä kerroin, puutko lie, vai peikot metsän, tarinat ne kuunnelleet.

Lapsuuden vuodet vei, koti rakas myös taakse jäi. Mutta usein mieleen palaa, taikametsä tyttösen, ja iso kivi sen. Kesän tyttö

Langat puussa

Otimme kaverini kanssa eriväriset villalanganpätkät. Vuorotellen kiipesimme lehtikuuseen ja merkkasimme langalla, kuinka korkealle uskalsimme kiivetä. Ylöspäin oli helppoa, mutta alas tullessa oli joskus vaikeuksia. Langanpätkät roikkuivat puussa monta vuotta. Tuikku

Tikuille kyytiä

Olen varmaan vieläkin mestari potkaisemaan kymmenen tikkua laudalta! Välituntien kauhu

Nukke Kaarina

Eräs kesä jäi lähtemättömästi mieleen.
Silloin kaikki asiat ei mennyt pieleen.

Olin pikku-tyttö noin 4-vuotias.
Joka leikki-toveria kovasti kaipas.

Täti Anni tuli Helsingistä lomalle.
Melkein joka kesä sinne maalle.

Oli sisarensa luona kortteerii.
Ja sunnuntaisin kylään piipahti.

Kun kaikki teki heinä töitä arkisin.
Viikonlopulla vieraita tavattiin.

Siksi häntä jo kovasti odotettiin.
Kun kuultiin, että saapunut on naapuriin.

Kun täti Anni saapui, oli paketti laukussa.
Mua kohtas odottamaton onni, nuken muodossa.

Se kukka kääreistä, kiireesti riisuttiin.
Ja upea nukke sieltä, esiin kaivettiin.

Oli sillä isot silmät ja ripset aukasi
Ja vatsalle kääntäessä, kovasti äänteli.

Oli kuttenperkkaa pää ja oikea vartalo.
Ja kaunis mekko päällä, voi mikä ilo.

Annoin sille nimeksi Kaarina.
Ja kovasti tykkäsin sitä hoitaa ulkona.

Isä teki sille punasen kätkyen.
Ja äiti petivaatteet lisäksi siihen.

Mietin, miksi muut serkut ei saaneet nukkea.
Sanoi täti, että minä olin tyttö ainoa.

Joka oli meidän perheessä, muut oli poikia.
Muissa perheissä oli tyttöjä, useita.

Nyt kun asutaan Kaarinassa.
Mietin onkohan tämä sattumaa.

Vai kulkemista ennalta määrätyissä askelissa.
Kummasti vain tuntuu tutulta.
Terttu Rintala

Limsaa ja leikkiä

Asuimme maaseudulla Etelä-Pohjanmaalla joen rannalla, 1940–50-lukujen vaihteessa. Parhaan ystäväni Saaran koti oli joen toisella puolella sillan korvassa. Heillä oli talon alakerrassa limsatehdas, pieni sellainen, mutta aivan aito isoine koneineen. Kävimme alakoulua ja melkein päivittäin koulun jälkeen kipitin joessa olevilla kivillä hyppien Saaran luo leikkimään.

Saaran äiti asetti leikin ehdoksi, että ensin piti auttaa limsan teossa, sitten aina välillä päästiin leikkimään kymmentä tikkua laudalla tai ”peiliä” tai piilosta. Meistä kaikki tuntui hauskalta ja limsan tekovaiheet jänniltä.

Ensin piti kiertää isoa pyörää, jonka avulla nostettiin vettä koneeseen. Se ei ollut kaikkein halutuinta, vaan vähän raskastakin. Seuraavaan vaiheeseen halusimme kaikki. Saaran äiti oli sekoitellut marjamehut ja mausteet, jotka kaadettiin patenttikorkkisiin lasipulloihin, vain määräannos jokaiseen. Sitten saatiin painaa pulloon hiilihappovettä hanasta, sulkea korkki, keikauttaa pullo ylösalaisin ja liimata etiketti kylkeen.

Viimeinen vaihe oli puukorien täyttö ja koemaistiaiset. Vesi kielellä odotettiin jo ”palkkaa” eli saada valita mieluisa limsalaatu, mikä minulla oli portteri sekä haukata tädin paistamia munkkeja.

Aina kun oli tehty tietty satsi valmiiksi, juostiin ulos leikkimään, ellei sitten sattunut niin onnellisesti, että Saaran isä Albin olikin lähdössä pienellä lava-autolla, mitä kutsuttiin ”putukihveliksi”, kyyditsemään limsoja naapurikylien kauppoihin. Pääsimme yleensä kyytiin, ja sekös lystiä olikin. Tuo putukihveli olikin meidän murteessa sama kuin rikkalapio. Aika sodan jälkeen oli yksinkertaisesti onnellista ja hauskaa ja lapsilla riitti mielikuvitusta. RaijaElena Tolonen

Kuva: RaijaElena Tolonen

Kylä matolla

Lempileikkini oli ”kylä”, jossa matolla oli taloja, asukkaita ja bussi. Mio

Loru

Tämä Kultakivi-loru on vanha, opin sen äidiltäni 50-luvulla:
Sotken savvee
kätken kivvee
tien tiiliä
paikkaan vanhan saunan uunin.
Härän häikset
kuren kuikset
mahon lehmän makkaraiset.
Tupiloi, tapiloi
tupsis, tapsis,
sano kellä kultakivi on?
Ritva Hänninen

Mieluisa värssy

Tätä Arvid Lydeckenin värssyä äiti luki minulle usein, ja alakoulussakin sitä luettiin:
Mirri Hyrrä Mirrinpoika, mistä olet kotoisin?
Mirriniemen naukulasta olen aivan pikkuisin.
Onko sulla veikkojakin? Onhan niitä kahdeksan. Entä onko sisaria? Antoi onni ainoan!
Mirri Hyrrä Mirrinpoika, nyt saat toisen minusta, pidä tästä siskostasi niin kuin minä sinusta.
Pidän hyvin! Hyrrään aina illan tullen unehen, herätän myös aamusilla, päivät kuluu leikkien. Kisuli

Ystävykset 50-luvulta

Vartuin maaseudulla. Yhtään nukkea on omistanut, saati muita leluja. Kävyistä teimme lehmiä, lampaita ja sikoja, joilla leikimme naapurin saman ikäisen tytön kanssa. Kesällä keräsimme onnen apiloita. Muistot ovat lapsuudesta 1950-luvulta.
Juuri juhlimme leikkitoverin 70-vuotispäiviä. Hienoa, että yhteys on tallella. Mummokäinen 70

Kiiltokuvat vaihtoon

Keräilimme ja vaihtelimme kiiltokuvia, meillä päin niitä kutsuttiin silloin muisteiksi. Ellu

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti