Liittoon Ruotsin kanssa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Charly Salonius-Pasternak tuulettaa Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikkaa. Kuva: Niclas Mäkelä.

Charly Salonius-Pasternak, 39, sai etunimensä maailmanhitistä Tuolta saapuu Charlie Brown, jonka Suomessa levytti Vicky Rosti.
”Isä halusi antaa minulle nimen laulun mukaan.”
Salonius-Pasternak muistaa lapsuudestaan hyvin, miten koko Suomi lauloi hänen nimeään.
Nykyäänkin Salonius-Pasternakin nimeä hoetaan, aina valtakunnan huipulla asti. Hän on yksi pätevimmistä Yhdysvaltain ja Suomen turvallisuuspolitiikan tutkijoistamme.
Tammikuussa presidentti Sauli Niinistö totesi Ruotsissa, että hänellä olisi paljonkin puhuttavaa Salonius-Pasternakin kanssa.
Sitä ennen Niinistöä oli pyydetty kommentoimaan Salonius-Pasternakin puheita. Ulkopoliittisen instituutin tutkija oli todennut, että Ruotsin heikentynyt armeija on synnyttänyt turvallisuusvajeen Itämeren alueelle.
Kuningaskunnan kiiltonahkakengät lohkeilivat palasiksi. Toisaalta ruotsalaiset ovat itsekin kuvailleet armeijaansa leikkiarmeijaksi.
”Ruotsin nykyinen puolustus on fantasiamaailmaa”, Salonius-Pasternak toteaa.
Miten on Suomessa?

Ei Euraasian liitolle

Suomen liittoutumattomuus rajallisine määrärahoineen ei Salonius-Pasternakin mukaan täytä uskottavan puolustuksen vaatimuksia.
Siksi hän liputtaa nyt Suomen liittoutumisen puolesta.
”Esitän perusteluita ja vaihtoehtoja sille, miten Suomen puolustus voidaan järjestää uskottavasti.”
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että Salonius-Pasternak ei kannata Suomen jäsenyyttä Euraasian liitossa, jota Venäjän presidentti Vladimir Putin rakentelee.
”Se olisi liian paksua. Mutta onhan silläkin jo Suomessa kannattajansa”, hän kommentoi.

Ammattiarmeijaan ei varaa

Moni on ehdottanut Suomen ratkaisuksi ammattiarmeijaa. Salonius-Pasternak on jyrkästi eri mieltä.
”Ammattiarmeijaan on varaa lähinnä Yhdysvalloilla ja Britannialla”, hän perustelee ja viittaa koko- ja varallisuusluokkaan.
Suomen ongelmana on resurssien ja sotilasmateriaalin puute. Väkeäkään ei ole tarpeeksi.
Rikkaammassa Ruotsissa on kokeiltu asevelvollisuusarmeijan ja ammattiarmeijan välimuotoa.
”Se ei ole toiminut. Ruotsin sotilaallinen asema Itämeren turvallisuutta vakauttavana valtiona on mennyttä.”
On syntynyt tyhjiö. Nyky-Ruotsin puolustuksen arvellaan hyökkäyksen kohteena kestävän toimintakykyisenä muutamasta tunnista yhteen viikkoon.
Juuri tästä syystä Nato-jäsenyyden kannatus on Ruotsissa mittausten mukaan kasvussa – päinvastoin kuin Suomessa.

Kimppaan Ruotsin kanssa

Salonius-Pasternak puntaroi Suomen nykyistä tilaa. Meillä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluu, että olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa.
”Ydinkysymys kuuluu, haluaako Suomi edelleen puolustaa koko maata. Olemme tästä kai yhtä mieltä. Emme voi lähteä siitä, että esimerkiksi Rovaniemeä ei puolusteta lainkaan. Mutta käytettävissä on vain tietty määrä rahaa, aseistusta ja sotilaita.”
Esimerkiksi maavoimataistelijoista on Suomessa pulaa. Ongelma on yhteinen kaikilla pienillä mailla, mutta myös Suomea jonkin verran suuremmilla valtioilla.
Sitten kalusto. Salonius-Pasternak asettaa Suomen ja Ruotsin rinnakkain.
”Kummassakin laatu voi johonkin mittaan asti korvata määrän. Mutta yhdessä maat pystyisivät limittämään esimerkiksi hävittäjälentokoneet, panssariajoneuvot ja merikaluston uskottavaksi kokonaisuudeksi. Minimivahvuudet täyttyisivät, jos olisimme yhdessä.”
Suomi kiertää puhumista sotilaallisesta liittoutumisesta kuin porisevaa myrkkykuppia. Neuvostoliiton hajottua asiasta keskusteltiin jonkin verran, mutta sen jälkeen valtakunnan täytti jälleen hiljaisuus.
”Puhumme kyllä kauniisti pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä, jota myös kansa kannattaa, mutta se ei ratkaise puolustuksemme mittavajetta tai turvatakuita.”
Mieluummin Salonius-Pasternak siis niputtaa yhteen Suomen ja Ruotsin.
”Suomen ja Ruotsin yhteinen puolustus olisi toimiva vaihtoehto. Tanska ja Norja eivät ole puolustusliitostamme kiinnostuneita, koska ne kuuluvat jo Natoon, joka täyttää niiden turvallisuustarpeet.”
Yhteispuolustus toisi ratkaisevat budjettihyödyt sekä Suomelle että Ruotsille.
”Otetaan esimerkiksi ilmavoimat. Yhteisessä puolustuksessa meidän Hornetimme ja heidän Jas-Gripeninsä täydentäisivät toisiaan. Tuloksena saataisiin ilmavoimat, joiden vahvuisia olisivat käytännössä ja suhteellisesti vain USA:n, Iso-Britannian, Kiinan ja Venäjän ilma-aseet.”
Tähän pääseminen edellyttäisi Suomelta historiallisessakin mittakaavassa suurta poliittista johtajuutta.
”Se edellyttäisi myös asian myymistä kansalle, mikä ei ole vähäinen seikka.”

Vieras apu, hyvä apu

Esteenä muutokselle Salonius-Pasternak näkee pari sitkeästi elävää kylmän sodan aikaista myyttiä.
”Ensimmäisen mukaan Suomi on aina taistellut itsenäisyytensä puolesta ilman vieraan apua. Ikävä kyllä se ei pidä paikkaansa. Talvisodassa Ruotsin vapaaehtoisten panos oli meille äärettömän tärkeä, kenties ratkaiseva”, Salonius-Pasternak aloittaa ja jatkaa.
”Ilman natsi-Saksan apua Neuvostoliitto olisi valloittanut meidät 1944. Vailla Hitlerin Saksaa Suomi olisi jatkanut hävityn sodan jälkeen osana Stalinin Neuvostoliittoa tai muuta itäblokkia.”
Toinen myytti kuuluu, ettei Suomi voi luottaa vieraan apuun.
”Eivätkö mainitut kaksi esimerkkiä todista muusta? Kun vieraan apuun on luotettu, sitä on myös saatu, vaikka virallinen Ruotsi käänsikin selkänsä.”

Jos Ruotsi menisi Natoon

Auttaisiko Nato meitä, jos Suomi kuuluisi siihen?
”Natossa Suomen itäraja olisi sotilasliiton pisin ulkoraja, jonka takana on Naton perinteinen uhkatekijä, Venäjä. Välittömässä läheisyydessä ovat Pietarin metropoli ja Kuolan sotilaallisesti merkittävät tukikohdat. On päivänselvää, että Nato valmistautuisi puolustukseemme”, Salonius-Pasternak sanoo.
”Samalla Suomi ja Ruotsi olisivat Nato-maina tärkeitä myös Baltian maiden puolustuksessa. Nehän kuuluivat ennen Neuvostoliittoon, jonka jäljiltä Venäjällä moni tuntee vetoa takaisin Baltiaan.”
Salonius-Pasternakin ajattelu edellyttää, että sekä Ruotsi että Suomi hakevat jäsenyyttä, yhdessä tai erikseen.
”Suomi ei yksinkertaisesti voi jäädä ulkopuolelle, jos Ruotsi on Nato-maa.”
Salonius-Pasternak kumoaa väitteet siitä, että Natossa Suomen turvallisuus päinvastoin heikkenisi. Ettei Nato uskaltaisi puolustaa meitä.
”Ei sellaisesta ole ollut puhettakaan Kuolaan rajoittuvassa Norjassa. Eikä Virossa, joka on lähietäisyydellä Pietarista.”

EU ei puolusta

Ennen Nato-jäsenyyttä pitäisi kuitenkin ylittää korkeita kynnyksiä. Tämä koskee myös suomalaisten ajattelutapaa.
”Yhdysvaltain Eurooppa-asioista vastaava korkea Pentagonin taho sanoi minulle luottamuksellisesti: niin kauan kuin suomalaiset eivät koe iskua Istanbuliin tai Varsovaan yhtä merkittäväksi kuin iskua Tampereelle, teidän ei pidä liittyä Natoon.”
Salonius-Pasternak siis tunnustaa tosiasiat.
”Tietysti suomalaiset ajattelevat ennen kaikkea omaa hyötyään. Mutta esimerkiksi Viro on kääntänyt saman asian: mitä enemmän se osallistuu yhteisiin rauhanturvatehtäviin, sitä varmemmin se saa Natolta myös apua.”
Moni jäsenyyden vastustaja muistuttaa, että Suomi on jo EU:ssa. Lissabonin sopimus edellyttää EU:n allekirjoittajamailta keskinäistä avunantoa.
”EU ei ole puolustusliitto, saati sotilasliitto”, Salonius-Pasternak kumoaa.
”Natolla on puolustussuunnittelu, EU:lla ei ole. Puolustussuunnittelu on välttämätön elementti riittävää puolustusta järjestettäessä. Sellainen laadittaisiin myös mahdollisessa Suomen ja Ruotsin yhteispuolustuksessa. Suomen nykyinen puolustussuunnittelu taas ei voimavaroiltaan täytä aluepuolustuksen vaatimuksia.”
Entä jos Suomi nostaa puolustusmäärärahojaan radikaalisti?
”En ainakaan minä ole havainnut, että siihen olisi varaa. Kukaan ei tosissaan väitä, että niin voitaisiin tehdä. Kokonaisia varuskuntia lakkautetaan.”

Putinin liittoon?

Koska Suomen Nato-jäsenyyden kannatus on vähäistä, Charly Salonius-Pasternak toivoo vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalitentteihin uudenlaista tv-kyselyä.
”Perinteisen jäsenyys vai ei -kysymyksen sijaan kysyttäisiin kolmesta vaihtoehdosta: kannatatko Nato-jäsenyyttä, puolustusliittoa Suomen ja Ruotsin kesken vai Suomen puolustusmäärärahojen korottamista?”
Tutkija itse ennakoi näin:
Vastuulliset poliitikot tunnustavat, että ainakaan Ruotsin fantasiamaailma ei ole Suomelle mahdollinen – eli se siitä määrärahojen korottamisesta.
Seuraava pohdinta kuuluu, onko koko Suomen puolustaminen tärkeätä. Jos on, valitaanko Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö vai Nato-jäsenyys?
”Jos poliitikko ei osaa vastata kysymyksiin lainkaan, hänen on syytä vaihtaa alaa. Ainoa keinomme puolustaa koko Suomea on liittoutuminen.”
Entä alussa mainittu Euraasian unioni, esimerkiksi Armenian ja Kazakhstanin kanssa, Putinin Venäjän johdolla?
Sitäkin on jo ehdottanut Venäjän strategisten asioiden instituutin Suomen edustaja Johan Bäckman, joka raportoi suoraan Putinin hallinnolle.
”Luotan siihen, että idea Suomen liittymisestä Euraasian liittoon ei ole luovinta, mitä on esitetty Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen”, Salonius-Pasternak kommentoi.
Joko presidentti Niinistö on puhunut hänen kanssaan?
”Ei ole ottanut yhteyttä. Emme elä enää Kekkosen aikaa.”

X