Mitä Lintulan luostarista kadonneelle nunnalle tapahtui? – Tämä sisar Elisabethin mysteeristä nyt tiedetään

Letitetyssä hiusnauhassa oli kahta väriä, vaaleanpunaista ja valkoista. Ohikulkija löysi sen tienreunasta. Löytömäentieltä, kesällä 2017.

Se oli merkittävä löytö. Juuri muita vihjeitä ei ollut.

Hiusnauha kuului sisar Elisabetille, siviilinimeltään Irmeli Vuolteelle.

Nunnalle, joka katosi mystisesti Heinäveden Lintulan luostarista tiistaina 11. heinäkuuta 2017.

Vetäytyvä ja hiljainen

Perheessä oli viisi lasta. Vanhemmat olivat tulleet Kemiin 1920-luvulla Vienan Karjalasta.

Irmeli Vuolle oli lapsista toisiksi vanhin. Hän syntyi syyskuun 15. päivä 1943.

Kansakouluun Vuolle meni 1950, mutta siirtyi ensimmäisen luokan jälkeen erityiskouluun. Apukouluun, sanottiin silloin.

On myös sanottu, että Vuolle oli erilainen lapsi kuin muut. Ikätoverit ovat myöhemmin kertoneet: Vuolle kehittyi muita hitaammin.

Samassa ortodoksisessa kerhossa käynyt mies muistelee: Vuolle oli vetäytyvä, hiljainen, omissa ajatuksissaan. Saattoi jäädä tuijottamaan eteensä pitkiksi ajoiksi.

Kesällä 1963 Vuolle saapui Lintulan luostariin talkootöihin. Seuraavana kesänä hän palasi ja ilmoitti perheelleen, että ei enää palaa kotiin. Hän halusi jäädä luostariin.

Viimeinen jumalanpalvelus

Herätys kello viisi aamulla. Jumalanpalvelus kuudelta, ja sen jälkeen aamiainen. Sisaret työskentelivät lounaaseen asti, kello 11:een.

Heinäkuun 11. päivä noudatti normaalia päivärytmiä, kunnes tapahtui onnettomuus. Puolenpäivän aikaan luostarissa huomattiin sankka, musta savu. Se nousi noin kilometrin päässä. Liekit olivat tuhonneet vanhan asumattoman päärakennuksen ja hakelämpökeskuksen.

Palon syitä pohdittiin.

Mutta juuri enempää tulipalo ei sekoittanut päivän ohjelmaa luostarissa. Kahdelta juotiin kahvit.

Kuudelta alkanut jumalanpalvelus jäi todennäköisesti Elisabetin viimeiseksi. Hän lähti sen päätyttyä kävelylle.

Siltä matkalta Elisabet ei palannut.

Vaikeat etsintäolosuhteet

73-vuotias Elisabet oli terve, hän oli hyvässä kunnossa. Muistisairautta ei ollut.

Katoamispäivän jälkeen heinäkuussa 2017 suuretsintöihin osallistui virkavallan lisäksi kymmeniä vapaaehtoisia. Etsintöjä vaikeutti hankala maasto: jyrkänteet, heinikot, kuopat, ryteiköt.

Ja katoamisillan sade. Jäljet olivat kadonneet.

Se tiedetään, että Elisabet oli kävellyt naapuritilan palopaikan ohi. Ja että mökkiläinen oli nähnyt hänet puoli yhdeksän aikaan illalla Honkasalontiellä, kuuden kilometrin päässä luostarista koilliseen. Löytömäentie, josta hiusnauha löytyi, sijaitsee näköhavaintopaikasta vielä puolen kilometriä etäämmäs.

Laajat etsinnät jatkuivat neljä päivää. Maanantaina 17. heinäkuuta 2017 poliisi ilmoitti, että suuroperaatio lopetetaan.

Jokainen katoamistapaus erilainen

Suomessa katoamisilmoituksia tehdään poliisille päivittäin. Vuosittain niitä kertyy yli tuhat.

Katoamistapaukset ovat erilaisia ja kirjo on laaja: pikkulapsista vanhuksiin ja sairaalapotilaisiin, jotka lähtevät omin päin harhailemaan.

Useimmat kadonneet löytyvät nopeasti, saman vuorokauden sisällä. Mutta on myös henkilöitä, joita ei löydetä.

Tällä hetkellä avoimia juttuja on yhteensä 319, kerrotaan Poliisihallituksesta. Viime vuosina tapausten määrä on kasvanut.

Vuonna 2016 uusia avoimia tapauksia tuli 20, seuraavana vuonna 23.

Vuonna 2018 kasvu oli suuri: uusia tapauksia kirjattiin 51.

”Ei mitään uutta”

Vaikuttiko tulipalo katoamiseen? Järkyttyikö Elisabet sitä?

Katosiko hän omasta halustaan? Liittyykö tapaukseen ulkopuolisia? Tai eläin?

Mitä tapahtui?

Katoamista pidetään mysteerinä. Se ei ole ratkennut.

Elisabetin etsintöjä suoritettiin useita vuoden 2017 aikana, ja niitä jatkettiin seuraavana vuonna lumien sulettua.

Kesään 2018 mennessä poliisi oli saanut useita vihjeitä, mutta mikään ei ollut johtanut kadonneen jäljille. Silminnäkijät ympäri Suomea olivat tehneet ilmoituksia samannäköisestä henkilöstä. Vihjeitä oli tullut paljon myös ennustajilta ja selvännäkijöiltä.

”Olemme tehneet täsmäetsintöjä ja tiedusteluja”, kommentoi tutkinnanjohtaja Harri Pöysti kesällä 2018. ”Etsimme jopa Tuusniemeltä, 40 kilometrin päästä Lintulasta.”

Viimeiset etsinnät poliisi teki erikoiskoulutettujen koirien kanssa syksyllä 2018, ennen lumien tuloa. Silloin kammattiin alueita hiusnauhan löytymispaikasta pohjoisen suuntaan.

Etsittiin teiltä ja niiden vierustoilta sekä metsäalueilta. Lennätettiin pienoiskopteri dronea, soudettiin pitkin järvenselkää.

”Mitään ei löytynyt. Ei mitään uutta viitettä”, sanoo rikoskomisario Harri Hauhia Varkauden poliisiasemalta. ”Eikä etsintöjä ole enää realistista laajentaa. Ei ole mitään, mihin uutta etsintää kohdentaa.”

Aktiiviset etsintätoimet on lopetettu. Niitä ei enää suoriteta, ellei poliisi saa varteenotettavaa vihjettä.

Sisar Elisbeth oli taiteilijaluonne

Luostarissa elämä on kurinalaista. On noudatettava ohjeita ja käskyjä. Luostarissa ei varsinaisiin ystävyyssuhteisiin kehoteta, mutta siellä korostetaan toisten kunnioitusta.

Elisabetia pidettiin Lintulassa taiteellisena. Hän ompeli räsynukkeja luostarin kauppaan myyntiin ja kirjoitti eläin- ja luontoaiheisia runoja. Niissä oli vaikutteita kansanrunoudesta, saduista, rukouksista.

Runojaan hän antoi nimipäivälahjoiksi sisarille ja ystävilleen.

Syksyisin Elisabet haravoi lammen hautausmaan puoleista rantaa ja istutti kukkasipuleja. Talvi-iltaisin kävelyretkillään hän valaisi kynttilälyhdyllä tietä hautausmaalle.

Kesäiltaisin Elisabet käveli pitkin luostarin pihapolkuja ja hätisteli hyttysiä koivunoksalla.

Katoamisvuonna hän oli Lintulan luostarin pitkäaikaisin asukas. Nunnaksi hänet vihittiin 1991.

Avoinjaloin ja valkoisessa, pitkässä paidassa Vuolle käveli silloin kirkkoon. Hänelle puettiin luostariasu ja Vuolle vannoi köyhyyden, kuuliaisuuden ja naimattomuuden lupaukset.

Hän oli saavuttanut nunnan aseman vuosien jälkeen. Hän oli löytänyt paikkansa.