Teksti:
Tarja Hurme

Juhlapyhäherkut jaksottavat vuottamme usein jopa enemmän kuin pyhien hengellinen viesti. Joulukinkusta laskiaispullien kautta kohti pääsiäislammasta. Paastokin pitää pintansa. Sillä on pitkät perinteet paitsi kristinuskossa myös esimerkiksi islamilaisuudessa, hindulaisuudessa, juutalaisuudessa. Paasto terveyssyistä on sekin vanha traditio, josta on kehkeytynyt moderni, ympärivuotinen terveystrendi. Nestepaastolla halutaan puhdistaa suolistoa ja sitä kautta koko kehoa. Uikkarikuntoon, ellei muuta.

 

Someraivoajille, arkielämän trumpeille ja rasisteille, nettipaasto olisi mielenterveydeksi. Luterilaisen kirkon kaikille meille sopiva idea taas on ekopaasto: karsi nautintoja, pohdi kuluttamistasi, arvoja, olennaista. Ortodokseille paasto on paitsi ruokavalintoja, ennen muuta henkisen kasvun aikaa. Tavoitteena on olla loukkaamatta muita sanoilla tai teoilla. Islaminuskon paastossakin pyritään irti pahasta – valheista, riitelystä, sopimattomasta käytöksestä. Näläntunteen on määrä muistuttaa hyväosaista siitä, miltä nälkäisestä tuntuu. Mielen paastolle on tarvetta uskonsuunnasta riippumatta. Yksilökeskeinen piittaamattomuus saisi edes ajoittain vaimentua yhteiseksi hyväksi.

 

HSL, HKL ja Ihmisoikeusliitto käynnistivät pääkaupunkiseudulla eräänlaisen henkisen paastokampanjan. Stop! Päätepysäkki syrjinnälle kutsuu meitä näkyviksi, vastustamaan kaikkea erilaisuuteen kohdistuvaa häirintää joukkoliikenteessä. Ihmisten kokemukset syrjinnästä ovat sivistysvaltiolle häpeäksi. Usein huutelija on humalassa, mutta se ei ole lieventävä asianhaara edes Suomessa. Junissa ja metroissa saisi näkyä enemmän myös henkilökuntaa herjoja hillitsemässä. On ymmärrettävää, jos yksittäinen matkustaja arkailee ryhtyä arjen sankariksi. Yhteisvastuullinen porukalla häirintään puuttuminen olisi turvallisempaa. Siihen pyrkikäämme.

 

Taannoisessa radiohaastattelussa kiteytyi ortodoksisen paaston idea kaikille sopivaksi elämänohjeeksi: Tärkeämpää on se, mitä tulee suusta ulos kuin se, mitä menee suusta sisään.

X