Passi pois, hirveä majoitus ja nollatili – onko thaipoimija ihmiskaupan uhri?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Thaimaalainen marjanpoimija teki pitkiä päiviä, asui ahtaassa siivottomassa linja-autossa ja sai nollatilin. Lokakuussa alkaa laaja oikeudenkäynti, jossa keskisuomalaista marjayrittäjää syytetään ihmiskaupasta. Mistä on kysymys?

Hankasalmen kirkonkylää halkaisee tie, jonka pohjoispäässä sijaitsee ankean näköinen teollisuusalue.

Aikaisempina kesinä alueella on ollut vilskettä, sillä siellä on asunut satoja thaimaalaisia marjanpoimijoita. Heitä on tavattu myös eri puolilla keskisuomalaista kuntaa. Mökkitiellä on tullut vastaan hymyileviä thaimaalaisia, ja pellonpientareelta on löytynyt tähteeksi jäänyttä riisiä. Kivan kansainvälistä, paikalliset sanovat.

Tänä kesänä poimijoita ei ole näkynyt, ja teollisuusalue on hiljentynyt. Paikallinen marjayrittäjä on matkustus- ja liiketoimintakiellossa. Häntä epäillään ihmiskaupasta.

Se ei ole mikään kevyen luokan syyte.

Mitä siis oikein tapahtui?

Harrastuspohjalta

Marjayrittäjä on entinen Nokian insinööri, joka halusi tehdä harrastuksestaan – sienistä ja marjoista – itselleen uuden työn. Hän aloitti marjayrittämisen kymmenen vuotta sitten. Hankasalmelle hän muutti viisi vuotta sitten.

Hänen kolme yritystään ovat tuoneet kesäisin Keski-Suomeen noin parisataa thaimaalaista poimijaa. Yrittäjän on ollut luontevaa olla yhteistyössä thaimaalaisten kanssa, koska hänen nykyinen vaimonsa on thaimaalainen. Vaimo on tarvittaessa toiminut tulkkina.

Poimijoiden rekrytoinnista eli värväyksestä Thaimaassa ovat vastanneet paikalliset koordinaattorit. Marjayrittäjä ei ole ollut thaimaalaisten työnantaja, vaan hän on ikään kuin luonut puitteet poimijoille. Hän on korvausta vastaan majoittanut ja ruokkinut poimijat sekä vuokrannut tarvitseville autoja. Poimijoiden ansiot ovat riippuneet siitä, kuinka paljon he ovat jaksaneet kerätä marjoja.

”Mobiilimajoitusta”

Yrittäjästä tehtiin lehtijuttuja, ja hän esiintyi myös televisiossa. Hän sai myönteistä julkisuutta keksimällä näppärän idean: hän majoitti thaimaalaiset poimijat busseihin, joita hän kutsui mobiilimajoitustiloiksi. Näin poimijoita voitiin viedä sinne, missä oli parhaimmat apajat. Se tiesi poimijoille rahaa – ja tietysti myös marjayrittäjälle, joka osti thaimaalaisten keräämät marjat.

Yhdessä linja-autossa saattoi nukkua 1820 miestä ja naista. Ahdasta oli, mutta yrittäjän mukaan kukaan ei valittanut. Monet poimijoista olivat niin tyytyväisiä, että tulivat monena kesänä peräkkäin.

Näin meni neljä vuotta, kunnes tuli kesä 2016.

Thaimaalaisten joukossa oli nyt myös poimijoita, jotka olivat ensimmäistä kertaa Suomessa.

Näistä yksi oli parikymppinen nainen, joka saapui Suomeen heinäkuun puolessa välissä.

Passi pois, suihkuun jono

Leirissä tehtiin ruokaa soppatykeissä. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Nainen kertoi poliisikuulustelussa, että häneltä otettiin heti passi pois, kun hän saapui majapaikkaan. Hän ei saanut sitä takaisin, vaikka pyysi.

Leirin majoitus oli naiselle järkytys.

Parikymmentä miestä ja naista asui ahtaassa linja-autossa ja nukkui sinne rakennetuissa kerrossängyissä. Ensimmäisen kuukauden aikana linja-autossa ei ollut edes sähkövaloa. Naisella oli ollut ennen Suomeen tuloaan käsitys, että hän saisi asua talossa, jossa miehillä ja naisilla olisi eri huoneet. Nyt yksityisyydestä ei ollut tietoakaan.

Suihkuja ja vessoja oli naisen mukaan kahdeksan ja asukkaita noin 200. Joinakin aamuina suihkuun piti odottaa parikin tuntia. Suihkuissa ja vessoissa ei ollut erikseen naisten ja miesten puolia.

Ruoka oli naisen mielestä kamalaa, melkein aina kanaa ja kananmunaa.

Nainen kertoi poliisikuulusteluissa, että hänelle oli Thaimaassa kerrottu työn olevan Suomessa raskasta. Oli myös sanottu, että Suomeen haluavien pitää miettiä, pystyykö työtä tekemään. Kun hän yritti kysyä koordinaattoreilta muun muassa majoituksesta ja ruokailuista, hän ei saanut vastausta.

”Mutta sitten ajattelin, että haluan lähteä kokeilemaan, koska tiesin niin monen käyneen ja olleen tyytyväinen”, nainen kertoi poliisikuulusteluissa.

Hän kertoi myös, että oli allekirjoittanut sopimuksen marjanpoimintatyöstä, mutta ei koskaan lukenut sitä läpi. Koordinaattorit olivat pyytäneet naista tulemaan lentokentälle noin kolme tuntia ennen lentokoneen lähtöä Suomeen, mutta hän oli myöhässä eikä ehtinyt lukea paperia ennen kuin allekirjoitti.

Nainen kertoi poliisikuulusteluissa, etteivät koordinaattorit olleet kertoneet paperin olevan työsopimus. Naisen mukaan monet muutkin olivat tehneet samoin eli olivat allekirjoittaneet lukematta paperia.

Tili miinuksella

Marjayrittäjän mukaan ahkerat poimijat ansaitsivat Hankasalmella 5 640 euroa. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Nainen koki, että ensikertalaisena ja kielitaidottomana häntä ei opastettu tarpeeksi löytämään marjaisia metsiä.  Ei, vaikka hän teki 12–15-tuntisia työpäiviä.

Ahkerat poimijat ansaitsivat marjayrittäjän mukaan samana kesänä Hankasalmella 5 640 euroa. Tästä summasta he maksoivat majoituksesta, syömisestä, autoilusta ja muista menoista 2 060 euroa eli heille jäi käteen vajaan kolmen kuukauden työstä 3 580 euroa. Näille ansioille pääsi, jos pystyi keräämään marjoja 50–60 kiloa päivässä.

Poliisi vertasi satunnaisen viiden poimijan ansioita marjayrittäjän antamiin laskelmiin. Marjayrittäjän laskelmat olivat noin 493–1 912 euroa korkeammat.

Parikymppisen nainen pystyi poimimaan päivässä 1025 kiloa. Hänen lopputilinsä olikin miinuksella 378 euroa. Hän maksoi joka päivä ala-arvoiseksi kokemastaan majoituksesta ja ruoasta 19,50 euroa. Hänellä oli ollut Thaimaassa käsitys, ettei majoituksesta ja ruoasta tarvitse maksaa eikä myöskään 30 euroa kuljetuksesta Helsingistä Hankasalmelle. Hänellä oli ollut tullessaan rahaa 25 euroa, ja velkaa jo silloin 900 euroa lentolipusta Suomeen.

Pako leiristä

Koska marjayrittäjä oli ottanut pois hänen passinsa ja lentolippunsa, hänen oli pakko jäädä yrittäjän tarjoamaan majoitukseen ja myydä tälle päivittäin keräämänsä marjat ja sienet. Kukaan ei ollut kertonut, että hän voisi myydä ne myös muille, jotka olisivat ehkä maksaneet paremmin marjoista.

Hän oli niin väsynyt ja stressaantunut, että sai tarpeekseen.

Hän pakeni.

Hänellä oli ennestään Suomessa ystävä, lähellä Hankasalmea. Erään poimintareissun aikana hän jättäytyi pois muiden joukosta ja meni ystävänsä luokse. Yrityksestä soitettiin hänen peräänsä ja pyydettiin tulemaan takaisin. Nainen koki, että häntä uhkailtiin. Yrityksen työntekijät olivat sanoneet, että ellei hän tule takaisin, he ottavat yhteyttä viranomaisiin.

Nainen ehti kuitenkin ensin. Hän hakeutui poliisin avustuksella ihmiskaupan auttamisjärjestelmän asiakkaaksi elokuussa. Ihmiskaupan auttamisjärjestelmän toimisto sijaitsee Joutsenon vastaanottokeskuksen alaisuudessa. Siellä tehtiin päätös, että marjayrittäjästä pitää ilmoittaa poliisille.

Siivotonta ja sotkuista

Marjayrittäjän kotiin Hankasalmelle tehtiin syyskuussa kotietsintä. Yrittäjän asunnosta löydettiin muovipusseissa poimijoiden passit.

Eri puolella tonttia oli löyhkääviä täpötäysiä jäteastioita, koska jätteitä ei oltu viety säännöllisesti pois. Leirissä tehtiin ruokaa soppatykeissä, niiden ympäristö oli siivoton, eikä lähellä ollut vesipistettä tai käsienpesupaikkaa. Alueella oli vesivessoja, jotka olivat sottaisia, samoin suihkut. Leiristä löydettiin myös ulkovessana toimiva jätesaavi täynnä ulostetta.

Busseissa ei ollut palohälyttimiä, ja majoitusautot olivat liian lähellä toisiaan mahdollisen palon syttyessä. Alueella oli myös poltettu nuotioita palonarkojen materiaalien läheisyydessä. Nämä kaikki ovat voineet aiheuttaa terveyshaittoja ja vaarantaa poimijoiden turvallisuuden.

Kotietsinnän aikaan leirissä oli 183 poimijaa. Poliisin mukaan poimijoista 141 oli tyytyväisiä työhönsä eikä heillä ollut mitään huomautettavaa. Poimijoista 42 ilmoitti, että he haluavat selvittää, onko heitä kohdeltu rikollisesti.

Poliisikuulustelun jälkeen 19 halusi jatkaa marjanpoimintaa ja 23 halusi päästä pois majoituksesta. Heidät siirrettiinkin Joutsenon vastaanottokeskukseen. Heidän tarinoissaan on paljon samaa kuin leiristä ensimmäisenä lähteneen naisen: pitkiä päiviä ilman vapaapäiviä ja huonot tienestit.

Näyttö ja syyte

Kihlakunnansyyttäjä Leena Hakavuori nosti syytteen. Sen muukaan 26 thaimaalaisen poimijan epäillään joutuneen ihmiskaupan uhreiksi.

Syytekirjelmässä todetaan muun muassa, että majoitustilat ovat olleet ahtaat ja epäsiistit sekä ruokailu- ja peseytymistilat epähygieeniset. Syyttäjän mukaan marjayrittäjä on antanut Thaimaassa virheellistä tietoa majoitustiloista sekä tuloista ja oloista Suomessa. Poimijat ovat syytteen mukaan joutuneet pakkotyöhön ja olosuhteisiin, jotka loukkaavat ihmisarvoa. Yrittäjä on käyttänyt hyväkseen poimijoiden turvatonta tilaa ja riippuvaista asemaa.

Poimijat eivät saaneet palkkaa luvatusti kahdesti kuukaudessa, vaan korvaus aiottiin maksaa työn päätyttyä. He tekivät pitkiä päiviä ilman säännöllisiä vapaapäiviä. Hakavuori syyttää marjayrittäjää ihmiskaupasta tai vaihtoehtoisesti törkeästä kiskonnasta. Syyttäjä vaatii yrittäjälle yli kolmen vuoden vankeusrangaistusta sekä ainakin kolmen vuoden liiketoimintakieltoa. Lisäksi yrittäjän olisi maksettava valtiolle rikoshyötynä lähes 62 000 euroa.

Passit ”tallessa”

Marjayrittäjä kiistää syytteet. Hänen mukaansa poimijoille oli kerrottu, että kutsujayritys ei vastaa poimijoiden majoitus-, ruokailu-, ajoneuvo-, polttoaine-, puhelin- eikä nettikustannuksista.

Marjayrittäjä itse on käynyt vuosittain Thaimaassa tutustumassa rekrytointiprosessiin tarkistaakseen, että kaikki on kunnossa. Hän on myös itse osallistunut tilaisuuksiin, joissa hän on kertonut poimintatyöstä.

Uusille poimijoille järjestettiin hänen mukaansa kesällä 2016 yksi koulutuspäivä.

Yrittäjä sanoo myös, että passit ja matkaliput otetaan pois, koska näin ne pysyvät tallessa eivätkä häviä metsään. Tämä ollut käytäntö vuosikausia. Jokainen on saanut passinsa ja lentolippunsa takaisin, kun on pyytänyt.

Oikeuden harkittavaksi jää, mikä on yrittäjän osuus järjestelyssä, jossa poimijoille on järjestetty lainaa lentolippuja varten. Monet poimijat olivat ottaneet matalakorkoista lainaa maanmieheltään, thaimaalaiselta apukoordinaattorilta, joka oli kesällä 2016 Hankasalmen-leirissä kokkina. Poimijat ja apukoordinaattori olivat sopineet keskenään, että poimijat lyhentävät velkaa marjatileiltään. Marjayrittäjä ei omien sanojensa mukaan ole siis ollut osallisena heidän välisissä velkajärjestelyissä.

Oikeussaliin Thaimaasta

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä auttaa suomalaisia ja ulkomaalaisia uhreja. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Thaimaalaiset poimijat on kutsuttu 10. lokakuuta Keski-Suomen käräjäoikeuteen kuultaviksi. Suomen valtio maksaa heidän matkansa.

Ylitarkastaja Venla Roth yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta ei ota kantaa keskeneräiseen oikeusjuttuun, mutta sanoo, että tämä on asianomistajien määrässä mitattuna yksi laajimmista tuomioistuimeen viedyistä ihmiskauppajutuista Suomessa.

”Ihmiskauppatapauksia ylipäätään viedään yhä enenevässä määrin tuomioistuimiin. Ilmiö sinällään ei ole uusi, mutta kykymme puuttua ihmiskauppaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on parantunut.”

Tuomioita on annettu muutama vuodessa.

”Suomalaisissa tuomioistuimissa käsitellyt tapaukset ovat pääasiassa liittyneet työperäiseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Ihmiskauppa on vakavin rikoslakimme tuntema hyväksikäyttörikos. Siitä voi saada jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. Kyseessä ei siis ole lievä rikos. ”

Uhreille apua

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on toiminut vuodesta 2007. Järjestelmä auttaa suomalaisia ja ulkomaalaisia uhreja. Auttamisjärjestelmän kautta uhrilla on oikeus saada palveluja, jotka liittyvät asumiseen tai toimeentuloon. Lisäksi terveys- ja sosiaalipalvelut ovat uhrien käytettävissä.

”Me emme lähde kentälle etsimään mahdollisia uhreja, vaan meille esitetään ihmisiä asiakkaiksi. Katsomme sitten, kuka täyttää ihmiskaupan uhrin kriteerit. Yleensä meihin ottaa yhteyttä jokin viranomainen tai järjestötoimija, joka on tavannut työssään mahdollisen uhrin. He ottavat yhteyttä tietysti uhrin suostumuksella”, ylitarkastaja Katri Lyijynen Maahanmuuttovirastosta sanoo.

Vastaanottokeskuksessa on ympärivuorokautinen puhelinpäivystys.

”Palvelemme lähinnä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joskus käy niinkin, että ulkomaalainen uhri on kohdannut Suomessa pitempään olleen maanmiehensä, joka sitten ottaa meihin yhteyttä. Joskus myös poliisi on päässyt ihmiskauppajutun jäljille, silloin siitä on jo avattu esitutkinta ihmiskaupparikoksesta.”

Poimijoissa on eroja

Lyijysen mielestä thaimaalaisissa poimijoissa on eroja.

”Haavoittuvimpia ovat Suomeen ensimmäistä kertaa tulevat, jotka eivät tiedä olosuhteista, vaikka paljon onkin panostettu siihen, että he saavat jo Thaimaassa mahdollisimman paljon tietoa.”

Lyijysen mukaan thaimaalaisten marjanpoiminta on herättänyt Suomessa keskustelua pitkään.

”En ole oikeustieteilijä, mutta sanoisin, ettei asia ole yksinkertainen rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Thaimaalaiset poimijat eivät ole työsuhteessa suomalaiseen marjayrittäjään. Voidaanko häntä siis syyttää työperäisestä ihmiskaupasta?”

Turun työoikeuden professori Seppo Koskinen sanoo, että ihmiskaupan tunnusmerkistö löytyy rikoslaista.

”Tunnusmerkistö voi toteutua, vaikka marjanpoimintaa harjoitettaisiin missä juridisessa muodossa tahansa.”

Katri Lyijynen pitää keskisuomalaisen marjayrittäjän oikeusjuttua ennakkotapauksena.

”Kyllä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestönkin näkökulmasta tähän asiaan pitäisi saada selkeät reunaehdot.”

Jutussa on käytetty lähteinä kuulustelu- ja oikeuden pöytäkirjoja ja marjayrittäjän haastattelua.

Lue myös:

Marjayrittäjää epäillään ihmiskaupasta: Thaimaalaiset marjanpoimijat nukkuivat linja-autossa, tekivät pitkää päivää ja saivat nollatilin – Katso poliisiraportin kuvat!

Tällaisille tienesteille suomalaiset kääntävät selkänsä jättämällä marjat metsään – lähes 80 prosenttia marjoista poimii ulkomaalainen

Thaimaalaisten marjastajien raataminen Suomessa päättyi kotiinpaluun riemuun – tuliaisena kahden vuoden tuloja vastaavat ansiot

X