Pientä Ainoa törkeästi hyväksikäyttäneiden ehdolliset tuomiot säilyivät hovioikeudessa – Sijaisisä valitti korkeimpaan oikeuteen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lapsen törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä tuomitaan lepsusti Suomessa.
Kuvituskuva. © iStock
Seura kertoi vuosi sitten Ainosta, jota sijaisä ja -veli käyttivät törkeästi seksuaalisesti hyväksi useita kertoja, mutta selvisivät ehdollisilla tuomioilla. Viime huhtikuuussa hovioikeus päätti pitää rangaistukset ennallaan. Sijaisä on valittanut ratkaisusta. 

Kesäkuussa 2018 Seura kertoi, että lähes puolet törkeästä lapsen hyväksikäytöstä tuomituista pääsee vapaalle jalalle. Jutun esimerkeistä ehkä traagisin oli pienen Aino-tytön tapaus.

Toissa vuonna Keski-Suomen käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että sijaisveli oli työntänyt sukuelimensä Ainon suuhun useasti sen jälkeen, kun tämä oli päiväkoti-ikäisenä muuttanut sijaisperheeseensä.

Sijaisän taas todettiin muun muassa nuolleen Ainon alapäätä toistuvasti lähes kahden vuoden ajan siitä alkaen, kun tämä oli täyttänyt kahdeksan vuotta.

Teot ovat tapahtuneet useita vuosia sitten.

Ainon kertomuksen uskottavuus puntarissa

Sekä sijaisisä että -poika kiistivät syyllistyneensä hyväksikäyttöön ja valittivat tuomioistaan Vaasan hovioikeuteen.

Molemmat vaativat syytteidensä hylkäämistä kokonaan. Sijaisisä vaati toissijaisesti sitä, että hänen syykseen luetaan ainoastaan muutama yksittäinen teko.

Hovioikeuskäsittelyssä päähuomion vei Ainon kertomuksen uskottavuuden arviointi. Sijaisä arveli, että Aino saattoi joko tietoisesti valehdella tai kuvitella teot.

Sijaisisän ja -pojan valituksissa muistutettiin, ettei Aino kertonut hyväksikäytöstä kenellekään siihen aikaan, kun sitä väitetysti tapahtui.

Ensimmäisen kerran Aino kertoi asiasta ystävälleen kaksi vuotta hyväksikäytön päättymisen jälkeen. Vuotta myöhemmin hän otti tapahtumat puheeksi koulukuraattorin kanssa.

Näyttö hyväksikäytöstä nojasi hyvin pitkälle edellä mainittuihin keskusteluihin sekä lausuntoihin, jotka Aino antoi poliisin suorittamassa esitutkinnassa.

Hovioikeus joutui siis puimaan sitä, olivatko Ainon kertomat asiat totta vai valemuistoja.

Valehtelulle ei löytynyt motiivia

Poliisi kuulusteli Ainon kahdesti esitutkinnassa ja tallensi nämä kuulustelut videolle. Hovioikeus pyysi psykologia arvioimaan näiden lausuntojen uskottavuutta.

Asiantuntijan mukaan yksin kuulusteluvideon perusteella ei voinut päätellä, puhuiko Aino totta. Hänen mukaansa lapsi voi myös tulkita asioita tahattomasti väärin, joskaan ei kuitenkaan sellaista asiaa kuin sukuelimen suuhun ottaminen.

Kaiken kaikkiaan Ainon antaman lausunnon näyttö jäi psykologin mukaan avoimeksi, kuten käy suuressa osassa seksuaalirikoksia koskevia kuulusteluja.

Hovioikeus kuitenkin katsoi valemuisto-teoriaa vastaan puhuvan sen, että Aino oli suhteellisen varhaisessa vaiheessa kertonut asiasta ystävälleen ja koulukuraattorille, ja molemmilla kerroilla myös merkittäviltä osin samalla tavalla.

Lisäksi oikeus katsoi, että mahdolliselle valehtelulle ei löytynyt mitään motiivia. Aino oli kertonut hyväksikäytöstä koulukuraattorille pahan olonsa vuoksi eikä saattaakseen ketään vastuuseen.

Useat seikat alensivat tuomioita

Hovioikeus hylkäsi valitukset ja piti käräjäoikeuden määräämät rangaistukset ennallaan. Isän tuomio oli puolitoista vuotta ehdollista vankeutta, pojan vuosi ja neljä kuukautta.

Käräjäoikeuden antamia rangaistuksia lievensi se, että tuomituilla ei ollut tilillään aiempia tuomioita. Lisäksi poika oli tekojen aikaan alaikäinen, ja isän teoista osa tapahtui ennen rikoslain rangaistusasteikkoihin vuonna 2011 tehtyjä kiristyksiä.

Sijaisisä on valittanut hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen. Se ei jää välttämättä ainoaksi muutoksenhauksi, sillä valitusaikaa on jäljellä heinäkuun 1. päivään asti.

Ainon nimi on muutettu.

X