Pornoko pahasta? Suomalaisilla lämpöisiä pornomuistoja lapsuudesta

Nykylasten pelätään törmäävän älypuhelimiensa kautta pornoon. Monien lapsuuteen sijoittuvat muistot pornosta ovat kuitenkin yllättävän myönteisiä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nykylasten pelätään törmäävän älypuhelimiensa kautta pornoon. Monien lapsuuteen sijoittuvat muistot pornosta ovat kuitenkin yllättävän myönteisiä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Johanna Jantunen

Pornoon ja sen katseluun liittyy usein piilottelua ja häpeää, mutta suomalaisten pornomuistot ovat lämpimiä ja myönteisiä.

Turun yliopiston mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen tällä viikolla ilmestyvä Pornosta-teos valottaa suomalaisen aikuisviihteen historiaa ja suomalaisten muistoja pornografiasta.

”Monet muistelevat lämpimin mielin lapsuuden seikkailuja, kun kavereiden kanssa jemmailtiin pornolehtiä ja pengottiin roskiksia”, Paasonen kertoo.

Kätkö metsässä

Lapsuusmuistoihin liittyy vahvasti jännitys. Salailun vetovoima on ollut vahva.

”Piilojen löytäminen ja niiden säilyttäminen on ollut kuumottavaa puuhaa”, Paasonen toteaa.

Etsintä oli kuin löytöretki, jonka saaliita vertailtiin porukassa. Lehtiä löydettiin sekä isän laatikosta että metsän kätköistä.

”Sitten, kun pornolehdet alkoivat liittyä enemmän masturbaatioon, lehtien luku ei ollut enää niin jaettua”, Paasonen kertoo.

Lapsuuteen liittyvät muistot ovat suurimmaksi osaksi myönteisiä, mutta toki muistoista nousee myös muutama epämukava tilanne esiin.

”Kerrottiin kokemuksista, joissa illanvietoissa känninen vanhempi pisti pornon pyörimään.”

Myös erään vastaajan nimimerkki Pornon vammauttama kertoo kielteisistä tunteista.

Ahdistavat kokemukset eivät kuitenkaan välttämättä vähentäneet sitä, että myöhemmin saatettiin löytöretkeillä lehtiroskiksilla tai metsässä omatoimisesti.

Pornoa kaitafilmillä

Mediakulttuurin muutos näkyy vahvana tutkimukseen osallistuneiden kertomuksissa. Vaikean saatavuuden aikakaudesta on siirrytty netin avulla yltäkylläisyyden aikaan.

”Nettipornoon tottuneiden voi olla vaikeaa ymmärtää tällaista niukkuuden aikakautta”, Paasonen toteaa.

”Ennen saatettiin ajaa Oulusta Haaparantaan hakemaan kaitafilmejä.”

Vaikeasta saatavuudesta esimerkkinä toimii 1980-luvulla syntyneen miehen muisto:

Mies asui vielä lapsuudenkodissaan ja katseli öisin telkkaria. Silloin tällöin jokin maksukanava saattoi yhtäkkiä alkaa näkyä häiriötilan takia.

”En silloin vielä uskonut Jumalaan, mutta kerran jopa rukoilin, että lähetys alkaisi näkyä”, mies muisteli Paasoselle.

Koska internet ja älypuhelimet ovat tuoneet pornon helposti kaikkien saataville, julkisessa keskustelussa ollaan usein huolissaan lapsista. Lapset ovat kuitenkin törmänneet aikuisviihteeseen myös ennen internetin olemassaoloa.

”Aika eri-ikäiset vastaajat muistelevat keränneensä pornolehtiä ja joskus myös videoita jo varhaisteininä, 10-vuotiaasta ylöspäin”, Paasonen kertoo.

Anttilan katalogit

Tutkimus paljastaa, että suomalaiset ovat olleet pornon suhteen joustavia ja kekseliäitä.

Ensimmäiset miestenlehdet alkoivat ilmestyä vasta sodan jälkeen. Sitä ennen pornosta menivät rivot laulunsanat ja tuhmat vitsit.

Kiihottavaa kuvastoa on myös löydetty muualta kuin Jallusta.

”Anttilan katalogit toistuvat tarinoissa”, Paasonen kertoo.

Jopa Raamatun kohtia on saatettu lukea kaksimielisesti.

”Monet totesivat kyllä tietäneensä, että sitä ei ollut pornoksi tarkoitettu mutta lukeneensa sitä pornona.”

Hämähäkki väärinpäin

Pornografiaa käsittelevään tutkimukseen osallistui 45 henkilöä. Vastaukset olivat laajoja ja pohdiskelevia, ja aineistoa kertyi yli 800 sivua. Myös vastaajien ikähaarukka oli suuri: mukana oli niin 1920- kuin 1990-luvullakin syntyneitä.

Vaikka vastauksia saatiin monipuolisesti, pornon tutkiminen ei ole aivan yksinkertaista.

”Tutkimuskutsumme otsikkona oleva tokaisu Siinä oli hämähäkki väärinpäin otettiin käyttöön siksi, ettei sana porno näkyisi ilmoituksessa ja kutsu juuttuisi roskapostifilttereihin.”

X