Sauli Niinistön kolumni neljän vuoden takaa

Liikehdintää

Politiikan alkuvuosi on saanut uutta sykettä keskustapuolueen uusista kuvioista. Puheenjohtajan vaihdos on iso asia missä tahansa puolueessa, pääministeripuolueessa erityisen merkittävä.

Monet ovat olleet sitä mieltä, että pääministerin vaihdos vain kymmenisen kuukautta ennen seuraavia vaaleja olisi jotenkin arveluttavaa, erityisesti kun ajat ovat huonot.

Tämä voidaan nähdä toisinkin. Erityisesti kun ajat ovat huonot, on hyvä olla tarkkaan ajan tasalla. Suuren puolueen puheenjohtajan valinta on tietysti puolueen sisäinen asia, mutta kilvassa tullaan väistämättä sivuamaan kaikkia ajankohtaisia asioita, joita varmasti kommentoidaan myös muista puolueista. Tästä vinkkelistä nyt siis tarjoutuu mahdollisuus päivittää politiikan keskeiset kysymykset jo ennen eduskuntavaalitaiston alkua. Se ei ole ollenkaan huono asia.

Näin alkuvuodesta voi vielä yrittää valaa tinoja siinä suhteessa, mitä vuosi tuo tullessaan ja mihin politiikan tähtäin asettuu. Aivan selvää on, että tunnelmissa on paljon enemmän realismia kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten. Silloinhan pääkeskustelu käytiin ns. jakovarasta, tuleeko uutta jaettavaa seuraavan neljän vuoden aikana 3 tai 5 miljardia euroa. No, ei tullut, vaan meni.

Talous on siis edelleen vuoden pääaihe. Maailmanlaajuisista lähtökohdista joudutaan miettimään, miten Suomen talous nousee kuiville. Euroopan unionin sisällä, euroryhmässä, kytee aikapommi, joka tällä hetkellä näkyy Kreikan kautta.

On vaikea nähdä, että euroalueen heikoimmat selviävät pelkästään omin toimin ja sitä vaikeammaksi tulee, ellei maailmantalouden käänne ole ripeä. Kun vahvimmatkin euromaat joutuvat leikkaamaan menojaan, ratkaisua heikoimpien avustamiseen on vaikea löytää.

Suomessa on kuultu näennäisesti kovin ristiriitaisia mielipiteitä talouden kehityksestä. Nordean käsityksen mukaan nousu on ripeämpää kuin on odotettu, valtiovarainministeriön mukaan taas ollaan syvissä vaikeuksissa. Selitys erilaisiin selityksiin lienee se, että toinen puhuu kansantalouden ja toinen valtiontalouden tilasta. Näkymä onkin erilainen.

Työssäoloajan pidentäminen on kait kaikkien hyväksymä tavoite, ja ratkaisuilla on kiire. Tilanne nyt on kuitenkin paradoksaalinen; työttömyyden noustessa on vaikea saada perille sanomaa, että työvoiman saanti on turvattava. Paradoksi oikeastaan osoittaa sen, ettei tämänhetkisistä vaikeuksista selvitä pelkillä eläkeratkaisuilla, niin tarpeellisia kuin ne tulevaisuutta ajatellen ovatkin.

Puolueet joutuvat tarkoin miettimään talouden teesinsä. Kun ennen vaaleja valmistuu vielä yksi talousarvio, jonka alijäämä on edelleen huikea, realismin määrä varmasti kasvaa. Myös äänestäjien keskuudessa.

Sauli Niinistö

Kirjoittaja on eduskunnan puhemies