Seuran pääkirjoitus: Tähtiä ja faneja

Linnanmäki elokuussa 1959. Ensimmäinen kansainvälinen poptähti Paul Anka suomalaisella lavalla. Katsomossa pari vuotta tähteä vanhempi äiti sekä kolmevuotias tytär, minä.

Kiljuiko äiti niin kuin sadat teinitytöt? Ehkä ei, kun siis oli jo äiti-ihminen. Mutta musiikista tuli hänelle arjen nostattaja. Kaipa hän tavallaan fanittikin suosikkejaan. Ei se ollut nykyisen somemaailman lähes uskonnollista hurmosta, mutta siihen liittyi oma harrastus, lauluvihkot, lempilaulajat. Levyjä oli vähän, kuten rahaakin. Toivelauluvihkot! Niitä meillä riitti perunkirjoituksiin saakka.

Tässä numerossa on muutakin populaarimusiikkia kuin Paul Anka. Esa Honkasella on tietokoneellaan lähes 4 000 lauluvihkon nimet. Niiden sisältämät laulujen sanatkin pitäisi säilöä koneeseen. Ei ihan pikku homma, mutta tärkeä. Laulut ovat osa yhteiskunnan muistia. Joka ajalla on omat tähtensä, faninsa, viisunsa – myös kielletyt levyt. Niistä kertoo puolestaan Jake Nyman, laulukieltoajankin kokenut ja aiheesta kirjan laatinut rocktietäjä.

Oma fanitushistoriani olisi kirjana kapoinen. En ollut nuorenakaan henkilöhurahduksiin taipuvainen. Näin kyllä elokuvan Hard Days Night Helsingin Bio Bio -teatterissa jo noin kahdeksanvuotiaana. En muista kiljuneeni. Kiistassa Beatles vastaan Rollarit olin pienenä Beatlesien puolella, mutta vähän säälistä isonenäisen Ringon vuoksi, en nätimpien poikien. Sittemmin Rollarien karheus on koskettanut enemmän.

Viulunsoittaja katolla upouudessa Helsingin kaupunginteatterissa toi tietoisuuteeni musikaalin. Nousee päivä, laskee päivä on soinut päässäni puoli vuosisataa, mutta kuka lauloi? Nuoruusvuosiin mahtuikin paljon koskettavaa, usein nimetöntä musiikkia rockista gospeliin ja aikakauden kantaaottaviin viisuihin. Ne osasin siinä missä hengelliset, ristiriitaa kokematta, harvemmin esittäjien nimiä muistellen.

Ehkä pystyisin nykyään jo laatimaan jonkinmoisen fanituslistan. Mutta jos musiikista mieleen jäävät edelleen ensisijaisesti melodiat, sitten sanat ja vain sattumoisin tähtien nimet, ei minusta taida kunnon faniksi olla. Laulakaa silti.