Syyria on sotkuisa vyyhti, jossa Venäjä näyttää voimaansa – ja se on vain yksi syy, miksi sota vaikuttaa suomalaisiin

Suomesta Syyriaan on pitkä matka, linnuntietä reilut 3 000 kilometriä. Saman verran matkaa kertyy tutumpaan kohteeseen Espanjaan.

Sota Syyrian maaperällä jatkuu jo seitsemättä vuotta. Aiemmin melko tuntematon Lähi-idän valtio on noussut sinä aikana myös suomalaisten tietoisuuteen.

Sota on arkipäiväistynyt.

Mediatapahtumiksi nousevat enää yksittäiset tragediat: Aleppon pommitukset, kemiallisilla aseilla tehdyt iskut, terrorijärjestö Isis.

Tilanne ei ratkea, sama jatkuu vuodesta toiseen.

Sota ja siihen kietoutuneet konfliktit heijastuvat myös Suomeen.

Valtava pakolaisaalto kohdistui Eurooppaan vuonna 2015. Silloin kansainvälistä suojelua EU:n jäsenvaltioista haki yli 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Luku oli yli kaksinkertainen sitä edeltävään vuoteen verrattuna.

Syyrialaisten turvapaikanhakijoiden osuus oli miltei 400 000.

Euroopan osuus Syyrian pakolaisvirrasta on murunen.

Konflikti on ajanut miljoonia ihmisiä pois kodeistaan sekä Syyrian ulkopuolelle että maan sisäisiksi pakolaisiksi.

Suurin humanitaarinen kriisi vuosiin

Yksi aikakautemme tärkeimmistä kansainvälisistä konflikteista. Näin Syyrian sotaa kuvaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta.

Vastaavan mittaluokan sotaa ei ole käyty maailmassa pitkään aikaan. Siitä kertoo paitsi pakolaisvirta myös kuolonuhrien määrä.

Syrian Observatory for Human Rights arvioi marraskuussa 2017 kuolonuhrien määräksi yli 340 000 ihmistä. Heistä yli 100 000 oli siviilejä.

Kyse ei ole vain humanitaarisesta näkökulmasta.

Sota on viime vuosikymmenten suurin myös sotilaallisesti ja taloudellisesti. Osapuolet käyttävät esimerkiksi asetarvikkeisiin huomattavia summia. Eri valtiot tukevat liittolaisiaan sotilaallisesti.

Ulkovaltojen osallistuminen ruokkii sotaa.

Kansannoususta vuonna 2011 käynnistynyt konflikti on paisunut monikerroksiseksi vyyhdiksi, jossa on osallisina eri aseellisia ryhmiä, alueellisia valtioita ja suurvaltoja.

Terrorismin uhkakuvat pysyvät

Syyria säilyy pitkään vähintään levottomana. Siksi alue saattaa tuottaa radikalismia vielä kauan.

Terrorismijärjestö Isisin juuret ovat Irakissa.

Vuonna 2003 Yhdysvaltain ja Britannian johtama liittouma hyökkäsi Irakiin terrorismin vastaiseksi sodaksi kutsutussa operaatiossa. Tarkoituksena oli etsiä maan joukkotuhoaseita ja tuhota terrorijärjestö al-Qaida. Myös Irakin diktaattori Saddam Hussein syrjäytettiin vallasta.

Sotatoimet johtivat Irakin poliittiseen sekasortoon. Valtatyhjiötä alkoivat täyttää terrorismia käyttävät islamistiset ryhmät.

Syyrian sodan kaaos loi puitteet Isisin kalifaatille, joka perustettiin vuonna 2014. Heinäkuussa 2017 kalifaatti murrettiin ja järjestön vallassa pitämät kaupungit Syyriassa ja Irakissa saatiin haltuun.

Silti Isisin taru ei ole ohi. Ideologia elää. Maanalaisesti toimivalla liikkeellä on edelleen kansainvälisiä terroriverkostoja.

Yksittäisiä taistelijoita palaa myös Eurooppaan.

Toistaiseksi ei voida kuitenkaan puhua laajamittaisesta paluusta, sanoo Lähi-idän tutkija Hannu Juusola. Terroritekoja tekevät todennäköisesti jo Euroopassa asuvat, Isisiä ihailevat henkilöt. Eivät siis paluumuuttajat.

”Uhkakuvat siis pysyvät Euroopan tasolla entisellään. Tuskin mitään jyrkkää muutosta on tulossa puoleen tai toiseen.”

Suurvaltojen valtapeliä

Syyria sijaitsee maantieteellisesti Lähi-idän sydämessä.

Pohjoisen naapurimaa on Turkki, idässä sijaitsee Irak, etelässä Jordania ja Israel. Lännessä Syyria rajautuu Libanoniin ja Välimereen.

Siksi maa joutui jo kylmän sodan aikana poliittiseen valtapeliin mukaan.

Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton liittolaiset pyrkivät vakiinnuttamaan oman etupiirinsä Lähi-idässä. Vuosikymmenten ajan alueen valtataistelua on käyty Iranin ja Saudi-Arabian välillä.

Joidenkin arvioiden mukaan Syyrian sota on viimeisiä kylmän sodan rippeitä. Tai ensimmäinen, joka ennustaa uutta kylmää sotaa.

Juusola arvioi, että Syyrian sodassa on osittain samoja piirteitä kuin kylmän sodan aikaan: kyse on alueellisesta valtapelistä suurvaltojen välillä.

Vielä 1990-luvun alkupuolella ajateltiin, että Lähi-itä normalisoituisi kylmän sodan ongelmien väistyessä tieltä. Vastakkainasettelun aika olisi ohi.

Näin ei käynyt.

Vaarana laajenevat konfliktit

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Lähi-idässä toimi suurvalloista lähinnä Yhdysvallat. Se ei merkinnyt alueelle vakautta, päinvastoin.

Nyt Venäjä on kylmän sodan jälkeen ensimmäistä kertaa tarpeeksi vahva toimiakseen uudelleen alueella.

Syyria on ollut Venäjän asevoimille ”näytön paikka”. Presidentti Vladimir Putin kehui sotilaidensa suoritusta Syyriassa ja esitteli linjapuheessaan 1. maaliskuuta maansa uusia ydinasejärjestelmiä.

Syyrian pitkittynyt ja vaikea sota vaikuttaa väistämättä suurvaltojen välisiin suhteisiin. Länsimaat ja Venäjä ovat vastakkain jo Ukrainan kriisin vuoksi.

Nyt tilanne kärjistyy Syyriassa. On jopa arveltu, että kolmas maailmansota voi saada sytykkeen sieltä.

Tätä Juusola ei ainakaan toistaiseksi usko, vaikka vaaratekijöitä on.

”Ottaen huomioon, ettei Venäjän – eikä nykyinen Yhdysvaltain johto – ole kaikkein arvattavimpia toimijoita”, Juusola sanoo.

Suomen kannalta suurvaltojen välinen konflikti olisi tuhoisin.

Juusolan mukaan suurvaltojen välisen sodan sijaan realistisempi pelko on Syyrian sotaa seuraavat alueelliset konfliktit, kuten yhteentörmäys Iranin ja Israelin välillä.

Syyrian lisäksi konfliktit voivat levitä muihin alueen valtioihin.

Jakolinjat elävät pitkään

Mikään yksittäinen tekijä ei selitä Syyrian sotaa.

Sen synty liittyy maan lähihistoriaan, autoritaarisen hallinnon politiikkaan sekä koko Lähi-idän kehitykseen ja siihen liittyvään suurvaltapolitiikkaan.

Poliittisia valtataisteluja ja sotilasvallankaappauksia tehtiin sekä Ranskan mandaattivallan että Syyrian itsenäisyyden aikana. Yhteiskuntatieteilijä Edward Azar on esittänyt, että pitkittyneitä konflikteja luovat muun muassa yhteisöllinen tyytymättömyys ja väestön perustarpeiden laiminlyönti.

Nykyinen presidentti Bashar al-Assad astui virkaan isänsä jalanjäljissä vuonna 2000. Hän toteutti useampia taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, jotka paransivat lähinnä keskiluokan asemaa kaupungeissa.

Maan hallinto on keskusjohtoinen ja suojelee eliittiryhmää. Väestön sosioekonomiset erot ovat suuria.

Sodan kiihtyminen ei ollut vain hallinnon syy. Osa mielenosoittajista haki tavoitteellisesti väkivaltaista yhteenottoa hallituksen kanssa ja käytti aseellista voimaa turvallisuusjoukkoja vastaan jo keväällä 2011.

Sotaa lietsoivat voimakkaasti myös Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki kapinallisten puolella ja Iran presidentin puolella.

Ilman näiden taloudellista ja aseellista tukea kansannousu ei olisi kärjistynyt niin nopeasti avoimeksi sodaksi.

Vihan kierre jatkuu

Toni Alarannan mukaan näyttää siltä, että Syyrian hallinto on voittamassa sodan tukijoidensa avulla, vallaten kapinallisten hallussa olevat alueet. Poliittiseen rauhaan on kuitenkin pitkä tie.

Entä aikooko al-Assad tehdä kansan vaatimia muutoksia?

Tuskin.

Vihan kierteestä ylipääseminen ei käy hetkessä. Lisäksi al-Assadin taloudelliset resurssit uudistuksien toteuttamiseen ovat rajatut.

Juusola uskoo, että presidentti kohdentaisi politiikassaan varoja tukijoilleen. Ei kansalle.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Ari Kerkkäsen teosta Syyria – synnystä sisällissotaan (2017).