Tällaisille tienesteille suomalaiset kääntävät selkänsä jättämällä marjat metsään – lähes 80 prosenttia marjoista poimii ulkomaalainen
Ilman ulkomaisia poimijoita marjat jäisivät Suomen metsiin. Pohjanmaalla suomalaisia marjastajia kuitenkin yhä riittää.
Thaimaalainen marjanpoimija Jaran Boonbarhoc Kainuuussa 2013. Poimijalla on järeät varusteet käytössään.
Marjojen poiminnasta voi saada kivat lisätulot, kunhan vain on ripeä ja ahkera poimija.
”Viime vuonna poimijat tienasivat keskimäärin 5600 euroa kahdessa kuukaudessa”, toimitusjohtaja Juha Ruohola Polarica Oy:sta kertoo.
Myyntitarkoituksessa marjoja poimivien keskimääräinen saalis on 70 kiloa marjaa päivässä.
”Parhaimmat voivat päästä jopa sataan kiloon”, vientijohtaja Kåre Björkstrand Marja Bothnia Berries Oy:sta sanoo.
Tuotot riippuvat marjamäärän lisäksi siitä, millaista marjaa kerää.
Hilla tuottoisin
Marjoista saatavat tulot vaihtelevat vuosittain sadosta ja markkinatilanteesta riippuen.
”Jokaisella marjalajilla on oma markkinahintansa, joka vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan”, Ruohola sanoo.
Hillasta maksetaan poimijalle moninkertaisesti mustikkaan ja puolukkaan verrattuna. Esimerkiksi viime vuonna hillaa keräämällä tienasi noin 12 euroa kilolta.
”Roskaisen mustikan hinta on viime vuosina ollut 1,50 euron kieppeillä per kilo, ja puolukan hinta noin euro kilolta. Vaihtelut kilohinnassa voivat kuitenkin olla suuria vuodesta toiseen”, Björkstrand sanoo.
Hinta vaihtelee myös marjan puhtauden mukaan. Roskaista marjaa poimitaan teollisuuskäyttöön ja puhdas marja menee torimyyntiin.
”Roskaisesta puolukassa voi saada alle euron kilolta, kun taas puhtaasta marjasta voidaan maksaa 3,5 euroa per kilo”, Hannu Koponen Karelian Maukkaat Marjat -yrityksestä sanoo.
Puhdistustyö on kova urakka erityisesti sellaisina vuosina, joina marja kypsyy epätasaisesti, ja samassa varvussa on sekä kypsiä että raakoja marjoja.
Suomalaiset harvassa
Viime vuonna 79 prosenttia myyntiin menevistä marjoista oli ulkomaalaisten poimijoiden keräämiä, kertoo maaseutuviraston raportti. Lapissa osuus oli jopa 90 prosenttia.
”Tänä vuonna meidän kaikki 730 marjanpoimijaamme tulevat Thaimaasta”, Juha Ruohola kertoo.
Thaimaalaisia poimijoita alettiin kutsua Suomeen noin kymmenen vuotta sitten. Malli saatiin Ruotsista.
”Valitettavasti se on fakta, että suomalaisia poimijoita ei saada tarpeeksi. Sodanjälkeiset sukupolvet olivat aktiivisempia metsässä, mutta sen jälkeen poimintainto on hiipunut”, Ruohola sanoo.
Thaimaasta tulevat poimijat työskentelevät usein kotimaassaan riisinviljelijöinä, ja tulevat sadekauden ajaksi tekemään töitä Suomeen. Kesän marjankeruutulot voivat vastata thaimaalaisen maataloustyöntekijän yhden tai jopa kahden vuoden palkkaa.
Poimintakulttuuria Pohjanmaalla
Länsi-Suomi oli viime vuonna ainut alue, jossa kotimaiset poimijat olivat enemmistössä. Siellä 67 prosenttia myyntiin menevistä marjoista oli suomalaisten poimimia.
”Pohjanmaalla on paljon aktiivisia suomalaisia puolukan poimijoita. Perinne on siellä vahva”, Kåre Björkstrand kertoo.
Myös Itä-Suomesta löytyy vielä poimintakulttuuria.
”Valitettavasti kotimaisten poimijoiden määrä kuitenkin hupenee vuosi vuodelta. Harvemmat nuoret ihmiset enää lähtevät marjametsään”, Hannu Koponen sanoo.
Verovapaa tulo
Marjanpoiminta kuuluu jokamiehen oikeuksiin, ja poimimiansa marjoja saa myydä verovapaasti.
”Marjanpoiminta sopisi kesätyöksi esimerkiksi opiskelevalle nuorelle, sillä se ei vaikuta opintotukiin”, Koponen sanoo.
Kaikki yritykset eivät ota vastaan marjoja yksittäisiltä poimijoilta, mutta esimerkiksi Marja Bothnia Berries Oy:lle ja Karelian Maukkaille Marjoille omia marjasaaliitaan voi tarjota.