Tex Willer ja Korkeajännitys rökittävät Mustanaamion – ”Mustavalkoinen äijäsarjakuva pärjää yhä”
Monen vanhan sarjakuvahahmon loiston päivät ovat takana, mutta lukijoita löytyy yhä.
Mustanaamio jatkaa yhä seikkailujaan kerran vuodessa ilmestyvissä kokoelma-albumeissa ja erikoisjulkaisuissa.
Et koskaan löydä Mustanaamiota – hän löytää sinut, kuuluu vanha viidakon sanonta. Sillä on yhä katetta.
Vaikka Lee Falkin 1930-luvulla luoman naamiosankarin nimikkolehti lakkautettiin Suomessa marraskuussa 2010, Mustanaamio jatkaa yhä seikkailujaan kerran vuodessa ilmestyvissä kokoelma-albumeissa ja erikoisjulkaisuissa.
Vanhoja seikkailuja on julkaistu noin vuoden annoksen kattavissa albumeissa vuodesta 2011. Viime viikolla ilmestyi kokoelma vuoden 1974 Mustanaamio-seikkailuja.
Räväkkää viidakkotoimintaa tasapainotetaan hulppealla häähumulla ja pippurisella naiskauneudella. Toimintasarjakuvan peruskallio tarjoaa jälleen tonnikaupalla nautintoa pulp-henkisen seikkailumeiningin ystäville, mainospuhe makustelee.
Perhearvot ja actionin yhdistävä seikkailu hivelee albumia koonnut sarjakuvatoimittaja Janne Suomisen camp-hermoa.
”Ajan hammas on kohdellut Mustanaamiota hyvin. Jos hahmon seikkailut ovat yhdessä vaiheessa tuntuneet vanhanaikaisilta, nyt ne tuntuvat hysteerisen hauskoilta”, Egmont Kustannuksen Suominen sanoo.
Viidakosta käsin operoiva Mustanaamio ei kuitenkaan parhaassa nykyvedossa oleva perinteinen sarjakuvasuosikki.
Tex Willer vetoaa yhä moniin. © Egmont Kustannus
”Äijäsarjakuva” vetoaa yhä
Lehtipisteiden sarjakuvahyllyissä on käynyt 2000-luvulla kova kato.
”Videopelit ja digitaalinen kulttuuri ovat niistäneet sarjakuvakulttuuria ja paljon lehtiä on lakannut ilmestymästä. Sarjakuvahyllyissä on Aku Ankkaa ja sitten paljon itämaisia manga-sarjakuvia, jotka kiinnostavat myös tyttöjä.”
Nuorten suosikkien lomassa on yhä tilaa vanhemman väen sankareille.
”Mustavalkoinen äijäsarjakuva on se, mikä kannattaa yhä. Korkeajännitys ja Tex Willer pärjäävät parhaiten. Mustanaamio sinnittelee siellä niiden perässä”, Suominen kertoo Egmontin perinteisten sarjakuvien marssijärjestyksestä.
Sota-aiheisen Korkeajännityksen ja Tex Willer lännenseikkailujen suosiota perinnesarjassa selittää hänestä niiden aikuismainen tyyli.
”Jotkut aikuistuvat niin pahasti, etteivät enää kiinnostu Mustanaamion poikamaisista seikkailuista. Korkeajännitys ja Tex Willer vetoavat vanhempaankin yleisöön.”
Annoskoko on kuitenkin muuttunut. Tex Willerin ilmestymistahti on typistetty kuuteentoista numeroon vuodessa. ”Korkkareita” julkaistaan vuodessa kuutena jättipokkarina ja useina erikoisnumeroina.
”Näillä sarjakuvilla on yhä oma nostalginen yleisönsä. He tarvitsevat yhä annoksensa, mutta eivät niin usein kuin ennen”, Suominen sanoo.
Toisin kuin Mustanaamio, kaikki eivät kestä aikaa
Mustanaamion suomalaissuosio nousi aikanaan ruotsalaisesimerkin vauhdittamana.
”Mustanaamio oli hirveän suosittu Ruotsissa ja sarjakuvalla oli useita ruotsalaisia tekijöitä. Suomessa Mustanaamiota piirsi muun muassa Kari T. Leppänen.”
Suomisesta Mustanaamion erotti supersankarien joukossa hahmon kiltteys ja perhekeskeisyys.
”Hahmo on vähän kuin Tarzan, mutta supersankari. Supersankareilla on harvoin naissuhteita saati avioliittoja. Mustanaamiolla on puolison lisäksi omaa ja adoptoitua jälkikasvua. Hän on kilttien ihmisten sankari.”
Luojansa Lee Falkin suosituimmista hahmoista Mustanaamio päihittää selkeästi Suomessakin aikanaan seikkailleen Taika-Jimin. Silinterihattuun ja smokkiin sonnustautuvalle taikurille ei tunnu riittävän nostalgiasuosiota.
”Taika-Jimin perään ei hirveästi kysellä. Hän on paitsioon jäänyt supersankari.”