Ukraina roihuaa

Vararikon kynnyksellä horjuva Ukrainan kansa sai tarpeekseen presidenttinsä Viktor Janukovitshin vehkeilystä ja valtasi pääkaupunki Kiovan koko keskustan.

Seura vieraili vallankumouksellisten barrikadeilla ja telttaleirillä Kiovan Itsenäisyysaukiolla Maidanilla, jolla ärtymys on käsinkosketeltavaa.

Viimeinen niitti väelle oli Janukovitshin marraskuinen päätös kääntää Ukrainan selkä lähentymissopimukselle. Sopimus oli jo neuvoteltu valmiiksi Euroopan unionin kanssa.
Ukrainalaisten toiveet normaalista eurooppalaisesta elämästä saivat kyynärpäätaklauksen demokraattisesti valitulta presidentiltä.
Janukovitsh valitsi Venäjän ja presidenttiystävänsä Vladimir Putinin, jonka soidinkutsussa Venäjä tarjoili talvipakkasten keskelle alennettuja energian hintojaan.
Putinin kutsun taustalla oli Venäjän johdolla Neuvostoliiton raunioille valmisteltu Euraasian liitto, jossa Putin haluaa nähdä myös 45-miljoonaisen, Euroopan suurimpiin maihin kuuluvan Ukrainan läsnäolon.
Ukrainalaisille Janukovitshin pala oli liian suuri nieltäväksi.

Armoton Berkut

Presidentin poliisi on ottanut hengiltä jo useamman vallankumouksellisen. Yli tuhatta on haavoitettu, yli 300 on loukkaantunut vakavasti. Poliiseista raaimman, Berkut-joukkojen, keinovalikoima on armoton.
Yhtenäisyyttä kuvaa hyvin, ettei rintamalinja ukrainalaisten kesken enää kuljekaan ukrainan- ja venäjänkielisten välistä. Merkittävä osa venäjänkielisistä, joita on runsaat 20 prosenttia Ukrainan asukkaista, vastustaa presidenttinsä otteita ja on siirtynyt Eurooppa-henkisten riveihin
Venäjän vaikutusvallan kasvua kavahtavat jo jopa Ukrainan venäjänkieliset oligarkit ja miljardöörit, jotka perinteisesti tukevat Itä-Ukrainan venäjänkielistä Janukovitshia. He eivät toivo nautintamailleen Putinin omia oligarkkeja, jotka ryöstäisivät Ukrainan.
Osa oligarkeista myös tukee avoimesti kansan johtamaa oppositioliikettä Janukovitshia vastaan.
Kansa? Se sai tarpeekseen ennen kaikkea presidenttinsä siunaamasta korruptiosta, veljeilystä oligarkkien kanssa ja Janukovitshin etupiirien suosimasta lahjonnasta. Systeemissään Janukovitsh itsekin on saavuttanut miljardööriltä vaadittavan varallisuustason.
Samaan aikaan Maidanilla pistää silmään päättäväisyys, yksituumaisuus ja järjestelmällisyys. Huolto toimii: tarjolla on ravintoa, polttopuita tuhansiin telttoihin, lämpimiä vaatteita, kirkon ja psykologien palveluita, viihdettä, kypäröitä, luotiliivejä ja kasvonaamareita niitä tarvitseville sekä – lyömäaseita.
Ympäröivä yhteiskunta kuvastaa upporikkaan Janukovitshin mielenlaatua, joka on mahdollistanut kansantalouden vapaan pudotuksen.
Niinpä sekä Venäjä että EU valmistelevat miljardiluokan Ukrainalle suunniteltuja avustuspakettejaan. Tulipalo keskellä Eurooppaa ei olisi kenellekään eduksi.

Kipukynnys pian ylitetty

On enää kysymys ajasta: Ukrainan pörssi romahtaa, inflaatio kiihtyy hallitsemattomasti ja valuutta (hryvnia) menettää arvonsa.
Kun työssäkävijän keskimääräisestä, alle 500 euron kuukausiansiosta yhä kasvava osa menee virkamiesten, lääkäreiden, palveluiden ja opetustoimen lahjontaan, kipukynnys on äärimmillään.
Oma kysymyksensä liittyy Sotšin olympialaisiin. Putinin kansainvälinen hymykampanja ei salli, että Venäjä olympialaisten jatkuessa puuttuu Ukrainan tapahtumiin.
Maidanilla asemissaan pysyttelevät ukrainalaiset tuntevat Venäjä-yhtälön. He vaativat Janukovitshin eroa, vähintäänkin ennenaikaisia presidentinvaaleja ja politiikan suuntaamista uudelleen kohti Euroopan unionia.
Vallankumoustaan Maidanilla järjestelevät sulassa sovussa opiskelijat, työläiset, talonpojat, akateeminen väki, lääkärit, sairaanhoitajat, perheenäidit ja muut vanhemmat, jotka kiiruhtavat paikalle ansiotyönsä päättymisen jälkeen.
He uskovat voittoonsa.

Kansa on rakentanut barrikadit jäätyneellä lumella täytetyistä säkeistä, autonrenkaista ja palaneiden bussien rangoista.

Etulinjan kolminkertaiset barrikadit ovat massiivisia.

Mihailo Gavriliuk siepattiin, riisuttiin alastomaksi, pahoinpideltiin pakkasessa ja nöyryytettiin. Kohtelun jälkeen hän palasi vallankumouksellisten joukkoon entistäkin vahvempana.

Maxim, 23, ja Anna, 18, ovat matkustaneet Kiovan vallankumouksen keskelle Ukrainan venäjänkielisestä Odessasta. He osallistuvat ensiaputöihin.

Puolustusjoukot valmistautuvat lähitaisteluun presidentin poliisin varalle.

Musiikki auttaa jaksamaan. Kumoukselliset päivystävät barrikadeilla ympäri vuorokauden. Muutaman metrin takana väijyy hampaisiin asti aseistautunut, presidentti Janukovitshin mellakkapoliisi. Myös armottomat Berkut-osastot ovat siellä.

Maidanilla ei ruoka lopu, siitä pitävät huolen kansan organisoimat soppatykit. Polttopuuta riittää myös tuhansiin telttoihin kamiinan ruoaksi.