”USA:ssa on parempi olla musta mies, kuin nainen”, sanoo kirjailija Jennifer Clement ja sukeltaa amerikkalaisen aserakkauden ytimeen

Jaa kaverilleTilaa Seura
México Cityssä asuva kirjailija Jennifer Clement valittiin kansainvälisen sananvapausjärjestön PEN:in ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi vuonna 2015. © Like/ Omar Meneses
Rakkaudesta aseisiin -kirjan taustatöitä tehdessään Jennifer Clement haastatteli joukkosurmassa henkiin jääneitä ja vieraili Kansallisen kivääriyhdistyksen tilaisuuksissa.

Meksikosta Yhdysvaltoihin tulevat siirtolaiset ovat olleet Yhdysvalloissa poliittisen keskustelun ytimessä siitä asti, kun Donald Trump aloitti presidentinvaalikampanjansa. Samaan aikaan toiseen suuntaan kulkeva – paljon vaarallisempi – virtaus ei ole herättänyt lähes lainkaan keskustelua.

”Yhdysvalloista kuljetetaan päivässä keskimäärin 20 000 asetta Meksikoon, josta niitä kulkeutuu edelleen syvemmälle Väli-Amerikkaan. Näillä aseilla toteutetaan paljon siitä väkivallasta, joka saa Meksikon muistuttamaan sodassa olevaa maata. Kyse on myös merkittävästä liiketoiminnasta. Jos USA:sta etelään suuntautuva asevirta tyrehdytettäisiin, 47 prosenttia amerikkalaisista asekauppiaista menettäisi bisneksensä”, Jennifer Clement sanoo.

Luvut perustuvat San Diegon yliopistossa tehtyyn tutkimukseen. Yhdysvalloissa syntynyt, mutta Meksikossa pitkään asunut kirjailija tuntee yhtälön molemmat puolet.

Varastettujen rukousten vuoressa (2014, Like) Clement käsitteli Meksikon huumekartellien harjoittaman huumesodan vainoamia tyttöjä. Vastikään suomeksi käännetty Rakkaudesta aseisiin (Like) tutkii kaunokirjallisuuden keinoin amerikkalaisen yhteiskunnan ja aseiden pelottavan tiivistä suhdetta.

”Amerikkalaisten aserakkaus on aina sekä hämmentänyt että järkyttänyt minua. Kirjan taustalla oli halu ymmärtää sitä. Halusin myös kertoa, miten aseet vaikuttavat hyvin suojattomiin ihmisiin ja niitä päätyy Meksikoon”, Helsingin kirjamessuilla vieraillut Clement sanoo.

Kirkkoja ja aseita

Rakkaudesta aseisiin -aseisiin on runollinen kuvaus Floridan syrjäseuduilla kituuttavan valkoisen köyhälistön elämästä. Teini-ikäisen Pear-tytön kertojanääni tuo lähes maagisia sävyjä tarinaan, jolla on valitettavan todentuntuiset juuret.

Margot on yläluokkaisen perheen lapsi, jonka teiniraskaus on ajanut kotoa. Karkulaisella on suurempia suunnitelmia, mutta ne jäävät haaveeksi. Margot ja Pearl -tytär jämähtävät saastuneen joen uomassa kituvalle asuntovaunualueelle. Kotina on Mercury-auto; naapureina muita, joilla ei ole vaihtoehtoja.

Pudokkaiden tyyssijassa on enemmän kirkkoja kuin kouluja. Ja paljon paljon aseita.

Väärät miehet ja olemattomat vaihtoehdot vetävät äidin ja tyttären Floridasta Meksikoon suuntautuvaan aseiden virtaan.

© Like

Lyyrinen ilmaisu nojaa pitkän selvitystyön pönkittämään uskottavuuteen. Clement aloitti kirjansa taustatyöt vuonna 2009 vierailemalla aseiden käyttöoikeuksia puolustavan Kansallisen kivääriyhdistyksen (NRA) tilaisuudessa.

”Kävin muissakin NRA:n tilaisuuksissa, haastattelin meksikolaisia sotilaita ja ammuin itse aseilla”, Clement kertoo Helsingin Messukeskuksen kahvilassa.

Kirjailija tapasi myös Auroran elokuvateatterisurmassa henkiin jääneitä. Vuonna 2012 Coloradossa sattuneessa joukkomurhassa nuori mies ampui Yön ritarin paluu -elokuvan näytöksessä surmaten kaksitoista ihmistä.

”Kaikki taustatyöllä hankittu tieto ei päätynyt kirjaan, mutta se vaikuttaa tarinan taustalla.”

”Elämme poikkeuksellisia aikoja”

Elämänsä Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä jakanut kirjailija tuntee molempien maiden synkän asekulttuurin.

”Meksikolainen Guerreron osavaltiota, jossa vietin koko lapsuuteni, pidetään nyt yhtenä maailman vaarallisimmista paikoista. Siellä tapettiin toimittaja viimeksi eilen”, Clement sanoo.

On perjantai 26. lokakuuta. Viikon kansainvälinen ykkösuutinen ovat olleet muun muassa Barrack Obamalle, Hillary Clintonille, CIA:n ex-johtaja John Brennanille ja CNN:n toimituksen lähetetyt putkipommit.

Niiden lähettäjäksi epäilty mies on paljastunut presidentti Trumpin kannattajaksi ja rekisteröidyksi republikaanipuolueen jäseneksi.

Haastatteluhetkellä pittsburghilaiseen synagogaan tehty, yhdentoista ihmisen hengen vaatinut viharikosisku on vasta tulossa.

Clement tietää, että elämme poikkeuksellisia aikoja.

”Trumpin asema on rohkaissut nationalistisia, autoritäärisiä, muukalaisvihamielisiä johtajia ympäri maailmaa. Hän nostanut pintaan paljon sellaista, joka on ollut koko ajan olemassa, mutta pysytellyt piilossa.”

Clement ottaa esimerkiksi äärioikeiston, jolle musta presidentti oli kovempi pala kuin Euroopassa arvataankaan.

”Rakkaudesta aseisiin -kirjaa kirjoittaessani luin säännöllisesti floridalaista paikallislehteä. Obama oli vielä presidenttinä, mutta lehdestä pystyi suorastaan haistamaan pinnan alla kuplivan äärioikeistolaisen liikehdinnän. Kun Trump pääsi Valkoiseen taloon, Ku Klux Klan sai odottamansa tilaisuuden ja marssi esiin.”

Clement sisällytti Ku Klux Klanin myös kirjaansa.

Vielä voimakkaammin amerikkalaista yhteiskuntaa jakaa Clementistä naisviha.

”Naiset tietävät, että misogynia on vielä vahvempi voima rasismi. On yhä parempi olla musta mies, kuin nainen. Mustilla naisilla on kaikkein vaikeinta syrjinnän ja mahdollisuuksien vähäisyyden näkökulmasta.”

Vaaran ja vihan tuntu ei kosketa USA:ssa ainoastaan köyhiä syrjäseutuja.

”Olen käynyt USA:ssa yliopistoissa, joissa opiskelijat saavat kantaa aseita ja paniikkinappuloita 20 metrin välein. Se tarkoittaa, että he tietävät sen olevan tulossa.”

”Se” on joukkoampuminen, joista Yhdysvalloissa on kärsitty viime vuosina kammottavan usein.

Ase antaa valtaa vähäosaisille

USA:ssa 6. marraskuuta pidettävät kongressin välivaalit nostattavat juuri nyt sekä poliittisia jännitteitä että toivoa. Clement ei vaaleilta paljoa odota.

”Oloni on toivoton, mutta toivottavasti olen väärässä”, hän sanoo.

”Trumpin aikakaudesta toipuminen tulee aikanaan kestämään pitkään sekä Yhdysvalloilta että maailmalta.”

Senkin jälkeen yksi asia tulee taatusti säilymään: nimittäin amerikkalaisten rakkaus aseisiin. Aseet ovat olleet keskeinen osa Yhdysvaltojen yhteiskuntaa läpi sen historian.

”Aseet mahdollistivat alkuperäisasukkaiden joukkomurhan. Aseiden kantamiselle oikeuden antavat perustuslain toinen pykälä antoi käytännössä luvan kokonaisen kansan tuhoamiseen.”

Jyrkkien tuloerojen jakamassa nykypäivän Yhdysvalloissa on paljon ihmisiä, joista ei ole koskaan osoittanut välittävänsä. Heille ase voi tuntua ainoalta turvan lähteeltä.

Ja vaikka kaikki muu menisi, aseita piisaa. Niin myös Rakkaudesta aseisiin -kirjassa.

”Olen hyvin kiinnostunut siitä, miten vallattomat käyttävät valtaa”, Clement sanoo.

”Kaikki haluavat käyttää valtaa. Aseet antavat vallattomille mahdollisuuden siihen.”

Ruma maailma, runollinen kieli

Vaikka México Cityssä asuvan Jennifer Clementin teoksissa vilisee rankkoja aiheita, kuten  alaikäisten ihmiskauppaa, raiskauksia, aseväkivallan tuhoamia perheitä, hän varoo mässäilemästä tragedioilla.

”Otan haasteena löytää kauneutta myös rumuuden keskeltä. Siksi en koskaan kirjoita yksityiskohtaista seksi- tai väkivaltakohtausta”, Clement kertoo.

Clementin vertauskuvakylläisessä ilmaisussa joukkoraiskaus muuttuu kädestä käteen kiertäväksi muovipulloksi ja kuolettava ampuminen rinnastuu iltapäivän auringonsäteet katkaisevaksi vesisuihkuksi.

Saattaa kuulostaa kornilta, mutta on lopulta tehokasta. Ja tyylikästä. Kun asioiden rankkuusaste ylittää tietyn rajan, niiden tehoa ei kannata maksimoida hieromalla yksityiskohtia lukijan naamaan.

”En voi sietää karkeaa puhekieltä vaan pyrin aina ylevämpään ilmaisuun. Koska rakastun hahmoihini, haluan myös antaa heille arvokkuutta.”

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

X