Vapaaehtoinen maanpuolustus lähtee turvataitojen osaamisesta

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Tommi Tuomi /Otavavamedia
Valtiota ei voi huutaa apuun kaikessa, vaan pitää osata itse, sanoo Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen. Hänen mielestään Suomen puolustuskyvyssä oleellista on kansalaisten henkinen kantti ja se, että eriarvoisuus ei lisäänny.

Pitäisikö naisten osallistua maanpuolustukseen?

Kyllä todellakin pitäisi, jos asiaa kysytään Naisten Valmiusliiton pääsihteeriltä Kaarina Suhoselta, 47.

”Maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia. Se ei ole sukupuolikysymys.”

Suhonen on toiminut naisten vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteistyöjärjestön Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä nyt runsaan vuoden. Jos hän saisi päättää, kaikki tytöt ja pojat oppisivat häiriötilanteissa selviytymisen taitoja jo koulussa.

Tätä ajatusta on alettu pohtia myös eduskunnan puolustusvaliokunnassa, jossa keskustellaan paraikaa tarpeesta lanseerata kaikkia suomalaisia koskeva kansalaispalvelu.

Palvelun suorittaminen voisi olla esimerkiksi ensiavun opettelua tai sellaisten taitojen harjoittelua, joilla selviää luonnonkatastrofeista ja suuronnettomuuksista.

Juuri tällaisia asioita lahtelainen Suhonen on itse harrastanut pienen ikänsä.

Kuinka parikymmentä vuotta sairaanhoitajana toimineesta Suhosesta tuli vapaaehtoisen turvallisuus- ja maanpuolustustyön lähettiläs?

Huolenpitäjä

Kaarina Suhosen lapsuudenperheessä oltiin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja niistä keskusteltiin paljon.

Siinä ympäristössä Kaarina oppi jo lapsena muodostamaan mielipiteitä. Isä kuului kokoomukseen, tytär aikuistuttuaan keskustaan.

Kaarina oli kymmenvuotiaaksi asti perheen ainoa lapsi. Sitten syntyi pikkusisko, jolla todettiin kehitysvamma. Sisko eli niin pitkään, että Kaarina ehti varttua aikuiseksi.

”Halusin sairaanhoitajaksi ehkä siksi, että äiti oli sairaalassa töissä. Mutta sekin vaikutti, että opin jo varhain ottamaan vastuuta, kun sisko tarvitsi apua erilaisissa asioissa.”

Perhetilanteen lisäksi myös harrastukset koulivat teini-ikäistä Kaarinaa vastuunkantajaksi. Hän oli partiossa ja Suomen Punaisessa Ristissä. Kun ikätoverit örvelsivät festivaaleilla, Kaarina oli paikalla SPR:n liivit päällä.

”SPR:ssä harjoittelimme ensiapua ja päivystimme hälytysryhmänä tapahtumissa. Kaikki mahdolliset tapahtumat Lahden seudulla tulivat tutuiksi.”

22-vuotiaana Suhonen löysi harrastuksen, joka kolahti kovaa.

”Luin Etelä-Suomen Sanomista, että Päijät-Hämeessä järjestettäisiin ensimmäinen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen turvakurssi. Kun artikkelissa ei kerrottu, miten sille pääsee osallistumaan, soitin itse jutussa haastatellulle tykistökillan puheenjohtajalle ja selvitin asian.”

Se oli menoa.

Suhosesta tuli vapaaehtoinen Suomen Naisten Maanpuolustusjärjestöön. Erityisesti häntä innostivat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnalliset harjoitukset, joissa pääsi kokeilemaan äärirajojaan tositoimissa.

Parasta olivat reserviläisten harjoitukset. Niissä simuloitiin sotatilannetta niin pitkälle, että myös haavoittuneet maskeerattiin aidon näköisiksi. Suhonen sai hoitaa etulinjasta tulleiden ampumahaavoja ja räjähdyksissä silpoutuneita kehoja.

”Maastossa oppi selviämään vähällä. Siinä hahmottui hyvin konkreettisesti, miten helppoa sairaanhoito on siviilissä, kun ympärillä on tiimi ja tarvittavat välineet.”

Inttiäkin ajankohtaisempaa

Suhonen oli innoissaan, kun varusmiespalvelus avautui naisille 1995.

Hän ei kuitenkaan itse astunut palvelukseen.

”Ajatus kyllä kutkutti. Mutta elämäni mies oli juuri sitä ennen kävellyt vastaan, ja perheen perustaminen oli vielä inttiäkin ajankohtaisempaa.”

Vapaaehtoinen maanpuolustus jäi Suhosen vakavaksi harrastukseksi.

”Mitä enemmän harrastusvuosia tuli, sitä enemmän minua rekrytoitiin mukaan ensin yhdistyksen, sitten piirin ja lopulta liiton puheenjohtajaksi.”

Kun Suhonen siirtyi vuosi sitten pääsihteeriksi apulaisosastonhoitajan työstä Päijät-Hämeen keskussairaalan keuhkosairauksien klinikalta, hän istui myös Lahden kaupunginvaltuustossa keskustan edustajana. Kevään kuntavaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle.

Ei huudeta valtiota apuun

Kaarina Suhonen

Kaarina Suhonen jatkaa omalla tavallaan sitä työtä, jota myös isänmaan puolesta kaatuneet lotat tekivät. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Suhonen näkee, että ihmiset ovat nyt entistä kiinnostuneempia ja myös huolestuneempia turvallisuuskysymyksistä.

Kansalaisten turvattomuuden tunne on kasvanut, vaikka tilastojen mukaan erilaiset onnettomuudet ja väkivaltarikokset ovat vähentyneet. Erityisesti naiset kokevat, että heillä on paljon puutteita turvallisuustaidoissa ja -tiedoissa.

Kiristynyt maailmantilanne mietityttää myös Suhosta.

”Sotilaallinen tilanne ei tosin ole ensimmäinen huolenaiheeni. Enemmän pohdin sitä, mitä tapahtuu, jos elintarvikkeiden tai energian tuonti Pohjolan perukoille hankaloituu jännityksen lisääntyessä.”

Suhonen on huomannut, että huoleen auttaa se, jos omat perusturvallisuustaidot ovat ajan tasalla. Näihin hän lukee ensiapu- ja sammutustaidot.

Turvallisuutta lisää myös kotivara. Se tarkoittaa elintarvike- ja vesivarastoa, jolla oma perhe pärjää vähintään kolme vuorokautta. Lisäksi siihen kuuluvat esimerkiksi paristokäyttöinen radio, taskulamppu, lääkkeet ja tulentekovälineet.

Kotivaran turvin pärjää, jos myrsky, laaja sähkökatko tai muu arjen suuri häiriötilanne sotkee elämän. Tällöin viranomaiset ovat sidottuja tilanteen selvittämiseen ja ammattiavun saaminen saattaa kestää.

”Henkistä kriisinkestävyyttä pitää vahvistaa. Nyt aktiivi-iässä olevat sukupolvet ovat eläneet niin turvallista aikaa, että jos jotain käy, voidaan äkkiä hätääntyä. Sellainen lintukoto, jossa viranomainen tulee aina apuun, ei ole ihan totta. Valtiota ei voi huutaa apuun, vaan pitää osata itse.”

Lobbarin missio

Suhosen mielestä henkistä kriisinkestävyyttä parannetaan konkreettisten taitojen lisäksi myös tiedolla.

Häntä harmittaa, että naisilla on rajalliset mahdollisuudet hankkia ja päivittää tietoja kokonaisturvallisuudesta. Miehet saavat tätä koulutusta kertausharjoituksissa ja osa myös työn kautta.

”Naisilla oli ihan toinen tilanne. Laki ohjaa varoja sotilaalliseen koulutukseen. Vapaaehtoisen kokonaisturvallisuuskoulutuksen puolesta tarvitaan vielä äänitorvea.”

Siis lobbaamista, päättäjien päiden kääntämistä. Siinä Suhonen näkee keskeisen työsarkansa.

Toki naisia koulutetaan, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Naisten Valmiusliitto järjestää kaksi kertaa vuodessa naisille suunnatun valmiusharjoituksen, NASTAn. Lisäksi on pienempiä alueellisia koulutuksia. NASTA-harjoitukseen mahtuu noin kolmesataa osanottajaa, mutta suuren suosion takia kaikki halukkaat eivät aina pääse mukaan.

Tietoa ja taitoa Suhosen mielestä tarvitaan, koska Suomen turvallisuustilanne on muuttunut. Uhkia on monen tasoisia.

Oikeat uhat

Suhonen nostaa uhkalistan kärkeen arkipäiväisiä asioita eikä suinkaan sotilaallisia vaaroja.

Suomen turvallisuutta haittaa se, että disinformaatio ja valeuutiset valtaavat alaa oikealta tiedolta.

Riskinä on myös se, että yhteiskunnan keskeisiä toimintoja halvaannutetaan viruksin tai tietomurroin. Olemme jo saaneet nähdä, miten koululaiset pysäyttävät pankkipalveluita ja varastavat käyttäjätietoja verkossa.

Sisäisen turvallisuuden kannalta kaikkein tärkeintä Suhosen mielestä on se, että eriarvoisuus ja syrjäytyminen eivät lisäänny.

”Jokaisen pitää saada mahdollisuus elää inhimillistä elämää. Se tarkoittaa sitä, että voi hankkia elantonsa ja päästä hoitoon, kun sitä tarvitsee. Tämä ehkäisee pahoinvointia ja rikollisuutta.”

Sekin on uhka, että suomalalaisten henkinen kriisinkestävyys eli resilienssi heikkenee.

Suhonen pitää vastuuttomana sen tyyppisiä väitteitä, että Venäjä pystyisi halutessaan valtaamaan Suomen että heilahtaa.

”Kun henkinen kriisinkestokyky on hyvä, sillä mennään isommankin valtion kanssa vastakkain. Ei halvaannuta, oli uhka tai tilanne mikä tahansa. Tällaisten yksilöiden kautta koko kansakunta on vahva.”

Pahinta kapinaa?

Ensi viikon itsenäisyyspäivä on Suhoselle tärkeä juhla.

Päivä kuluu usein itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa. Niin tänäkin vuonna.

Illan hän viettää kotona perheen luona. Ohjelmassa on Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlien katselua televisiosta sekä hyvää ruokaa.

Suhosen esikoispoika pääsi keväällä armeijasta, ja myös 18-vuotias tytär harkitsee varusmiespalvelusta. 12-vuotiaan kuopuksen suhteen asia ei ole vielä ajankohtainen.

Olisiko siviilipalvelus pahinta kapinaa, mitä lapset voisivat äitiinsä kohdistaa?

”Tärkeintä on, että jokainen löytää oman näkemyksensä ja seisoo sen takana. No, ehkä totaalikieltäytyminen olisi vaikeampi pala ja keskusteluttaisi enemmän. Ajattelen kuitenkin niin, että valinnat voivat olla monenlaisia, kunhan kantaa kortensa kekoon ja kantaa vastuuta. Se riittää.”

 Lue myös:

Yhdysvaltojen armeijan käynyt Päivi sai postitse jymy-yllätyksen: käsky Irakiin sotimaan

X