Onko suomalaisten metsurien työt loppumassa? Tilalle haalitaan keikkamiehiä Romaniasta asti
Takavuosikymmeninä metsureita oli sadoin tuhansin – nyt suomalaismetsureita vähennetään tarkoituksella.
Sotien jälkeen metsätyömiehet, metsurit, olivat maaseudun hyvinvointia pystyssä pitävä ammattikunta.
Vielä 1960-luvulla moottorisahan ammattikäyttäjiä työskenteli metsissä vajaat 200 000, paria vuosikymmentä myöhemmin enää runsaat 60 000. Tällä hetkellä arviot liikkuvat 5 000 metsurissa, joista joka kymmenes on päätoiminen.
Koneellistumisen myötä muutos on ollut nopea, ja sitä on nyttemmin kiihdytetty tarkoituksella. Metsäyhtiöiden mukana metsureita on vähentänyt myös Metsähallitus.
Metsureiden työ ei ole kuitenkaan loppunut, sitä on vain ulkoistettu ulkomaille asti.
Pohjoissavolainen projekti
Paikallisesti metsähakkuut ovat tuoneet kuntiin rahaa ja verotuloja. Metsurityövoiman vähentyessä muun muassa kuntien verotulot ovat ratkaisevasti laskeneet.
Metsähallituksen hakkuiden verojalanjälki Pohjois-Savossa Rautavaaralla koostuu lähinnä metsureiden palkoista. Ja metsureita ei kohta enää ole.
”Kun minut vakinaistettiin viimeisten joukossa vuonna 2011, Rautavaaralla oli kymmenkunta Metsähallituksen metsuria. Loppuvuonna meitä on jäljellä neljä ja viiden vuoden päästä kaksi”, Satu Saarelainen laskeskelee.
Saarelainen on Metsähallituksen Etelä-Suomen alueen metsureiden luottamusmies. Hän on juuri päättänyt palaverin Metsähallituksen metsureiden pääluottamusmiehen Aimo Korkalaisen ja metsureiden työsuojeluvaltuutetun Markku Pulkkisen kanssa – molemmat rautavaaralaisia.
Metsähallituksella on jäljellä 302 metsuria, joista melkein kaikki ovat tällä hetkellä lomautettuna. 37 metsuria jäi juuri eläkeputkeen, ja tulevina vuosina ammattikunta harvenee noin kolmellakymmenellä vuodessa. Uusia ei oteta tilalle.
”Metsähallitus parantaa tulosta käymällä omistajan kukkarolla – suurin osa työttömyyskuluistahan menee valtion piikkiin”, Pulkkinen hymähtää.
Keikkamiehiä Romaniasta
Kun Pulkkinen jäi aprillipäivänä eläkkeelle, hänellä oli takanaan pitkä ura valtion palveluksessa. Hän on työskennellyt Metsähallitukselle vuodesta 1974.
”Silloin metsurit vakinaistettiin, aiemmin oli lentojätkiä. Nyt ollaan palaamassa siihen.”
Nykyiset lentojätkät tulevat kuitenkin paljon kauempaa kuin 1960-luvulla. Maan etelä- ja keskiosissa jo valtaosa Metsähallituksen taimikonraivauksista ja istutuksista on kilpailutettu urakoitsijoille, joiden työvoimasta valtaosa tulee ulkomailta – Baltiasta, Puolasta ja jopa Romaniasta.
Pulkkinen osallistui vuosikymmenien ajan työhön, jolla kohennettiin metsureiden työoloja.
”Metsureiden eläkeikä saatiin nostettua 53 vuodesta 59 vuoteen. Pyrimme eroon esimerkiksi jatkuvasta raskaasta urakoinnista, mutta nyt yrittäjien työntekijät tekevät sitä taas. Työmme valuu hukkaan, kun euro päästetään sanelemaan.”
”Valtion metsiä saatetaan hoitaa orjatyön kaltaisissa oloissa. Urakoitsijoiden työntekijöiltä saattavat puuttua esimerkiksi turvavarusteet ja terveydenhuolto”, Markku Pulkkinen toteaa.
Satu Saarelainen sai vihiä, ettei urakoitsijoilla välttämättä ole kaikki kunnossa, kun hän teki laadunvalvontaa taimikonraivausalueella.
”Kun tulin paikalle, ulkomaalaiset metsurit lähtivät karkuun. Työvälineetkin jäivät maastoon. Voi olla, että työluvat eivät olleet kunnossa.”
© Tommi Taipale
Välinpitämättömyyttä
Valtion omaisuudenhoidon kannalta kiinnostavaa on urakoitsijoiden työn jälki. Se vaihtelee.
”Kun tarkastin Metsähallituksen omien metsureiden työtä, tiesin, mitä odottaa. Urakoitsijoiden jäljiltä löytyy yllätyksiä”, Satu Saarelainen muotoilee.
”Taimikko on liian tiheää tai harvaa. Taimia on jäänyt istuttamatta, tai niitä on istutettu vääriin paikkoihin. Ei ole näkemyksellistä ammattitaitoa, kun ei ole pitkää työkokemusta”, Pulkkinen luettelee.
”Ei meidän pääjohtajamme ole käynyt katsomassa, millaista jälkeä metsissä on. Aiemmin meidän virallinen sloganimme oli ’kerralla oikein’. Nyt on jo sanottu, ettei haittaa, jos 10–20 prosenttia metsänhoitotöistä menee persiilleen.”
Pulkkinen arvelee, että metsureiden jälkeen ulkoistetaan myös metsänhoidon suunnittelu.
”Äärimmillään käy niin, että Metsähallituksella on työntekijöitä vain pääkonttorissa Vantaalla.”
Samaan aikaan metsien keskellä pyöritellään peukaloita.
”Metsäammattilaisystäväni asuu valtion metsien keskellä ja joutuu kouluttautumaan uudelleen, kun ei saa töitä”, Saarelainen suree.
Lue myös:
Metsurin ammatti ei kiinnosta suomalaisia, mutta maahanmuuttajan kädessä sähkösaha pysyy