Putinin yhtenäinen Venäjä: karjalalainen liikemies pakeni Suomeen - perhe jäi panttivangiksi Petroskoihin

Kolmen alaikäisen lapsen äiti Anastasia Kravtšuk ei ole yli kahteen vuoteen tavannut Suomeen paennutta aviomiestään Vasili Popovia. Popov on heidän yhteisten lastensa isä.

Syynä tähän on, että venäläiselle Kravtšukille luettiin Petroskoissa rikossyyte. Sen takia hänet on asetettu matkustuskieltoon. Venäjän lain mukaan hakija ei voi saada ulkomaan passia, jos hänen oikeuskäsittelynsä on kesken.

”Olen onneton eivätkä lapsemme ymmärrä tilannetta. Onneksi edes he ovat saaneet matkustaa Suomeen isäänsä tapaamaan”, Kravtšuk sanoo viitaten perheen lapsiin Elizavetaan, 6, Vasiliin, 7, ja Vasilisaan, 13.

Salainen tapaaminen

Lapset ovat päässeet tapaamaan isää, mutta Anastasia Kravtšuk ei saa ulkomaan passia päästäkseen aviomiehensä luokse.

Tapaamme Kravtšukin salaa, sillä hänen miehensä on venäläisen oppositiopuolue Jablokon kärkinimiä Karjalassa.

Samanaikaisesti haastattelun kanssa varmistuu, että Popovin Suomesta saama poliittinen turvapaikka on virallistettu Helsingissä.

Yhteiskunnallisen toiminnan lisäksi Popov tunnetaan Karjalassa elintarvikealan liikemiehenä ja yli tuhannen ihmisen työnantajana.

Kravtšuk tietää, että Jablokon toiminta ei miellytä maata hallitsevan presidentti Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puoluetta. Tämä koskee erityisesti Karjalaa, jossa oppositio haastaa poikkeuksellisen menestyksekkäästi Putinin koneistoa. Demokraattisen opposition näkökulmasta Karjala on poikkeus koko nyky-Venäjällä.

Kravtšuk tietää myös, että viranomaiset ahdistelevat Petroskoissa käyviä toimittajia. Viime vuonna poliisi nappasi puhutteluun suomalaistoimittajan, joka haastatteli yleisessä kahvilassa oppositioon kuuluvaa, potkut virastaan saanutta Petroskoin ex-kaupunginjohtajaa.

Kaatuneet haaveet

Erotettu kaupunginjohtaja oli Galina Širšina, Kravtšukin ja Popovin ystävä.

”Putinin Venäjällä tapahtuu outoja asioita, ja suuntaus syvenee. Suomalaisen toimittajan viisumi mitätöitiin, ja itse olen turhaan anonut poikkeusmenettelyä ulkomaanpassia varten”, Kravtšuk sanoo.

Äidin kuvitelmat ovat kaatuneet. Yksi niistä oli olettamus perhe-elämän onnesta.

”Vielä vähän yli kaksi vuotta sitten kuvittelimme mieheni kanssa, että voimme kasvattaa Elizavetan, Vasilin ja Vasilisan yhdessä. Nyt ajatus on pelkkä savuava raunio. Olen lasteni kanssa yksin.”

Välillä haemme Kravtšukin kanssa Vasili-pojan koulusta. Poika on onnellinen, vaan kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan: muita lapsia hakemaan saapuvat molemmat vanhemmat, isä ja äiti. Ei Vasilia.

Tietysti koululaistaan noutamaan saapunut äiti on iloinen lapsensa nähdessään, ja päinvastoin, mutta äiti lisää:

”Lapset tiedostavat erikoisen tilanteen. Heidän tietynlainen ’isättömyytensä’ herättää minussa katkeruuttakin, mutta äitinä se toisaalta vahvistaa minussa rakkautta heitä ja heidän isäänsä kohtaan.”

Kansansuorio ei auttanut. Galina Širšinalta pelattiin Petroskoin kaupunginjohtajan virka, ja Jabloko-puolueelta kiellettiin osallistuminen vaaleihin.

Halpamaista naljailua

Joku toinen olisi voinut tehdä omat ratkaisunsa erikoislaatuiseen elämäntilanteeseen jouduttuaan.

Kravtšukin mielessä sellainen ei ole käynyt. Hän on taistelija, joka uskoo rakkauteen ja perheeseensä.

”Vaikka ikänsä puolesta erityisesti Vasilisalle isän malli olisi nyt tärkeä, kaihdan isättömyyden korostamista. Sama pätee Elizavetaan ja Vasiliin, jolle miehen esimerkki olisi kasvamisen tärkeä rakennuspuu”, äiti sanoo.

Kravtšukilla on onneksi ystäviä, jotka auttavat tarpeen tullen. 270 000 asukkaan Petroskoissa ”kaikki” muutenkin tuntevat toisensa.

Mutta on myös ikäviä kokemuksia.

”Kun käyn lasten kanssa lumilautailemassa, hallinnon virkamiehet tulevat ja tokaisevat, että miksette ole jo Suomessa. He esittävät kysymyksensä täysin tietoisina siitä, että ilman heidän päätöksiään en enää olisi panttivankina Venäjällä.”

Tekaistuja syytöksiä

Lasten ohella jokapäiväinen työ lääkitsee Kravtšukia yksinhuoltajana. Kravtšuk vastaa miehensä poissaollessa Aunuksen maitotehtaan markkinoinnista ja myynnistä.

Aunuksen maitotehtaaseen liittyy myös yksi Popovin vainon ja epänormaalin tilanteen syistä.

”Kun halusimme laajentaa yritystä, kaupunginhallitus kieltäytyi myymästä yrityksellemme tuotantorakennusta. Se oli haitan tekoa, sillä samalla kaupunginhallitus nosti vuokramme kahdeksankertaisiksi. Vaikka vuokrat laskettiin myöhemmin entiselleen, korotettuja maksuja ei koskaan palautettu.”

Aikanaan Popov sai vihiä, että putinilainen Karjalan kuvernööri Aleksandr Hudilainen kokosi poliittista ajojahtia häntä vastaan. Paljastui, että kysymys oli rikostutkinnasta: sen mukaan Popovin sanottiin kuuluvan koko kaupunkia huijanneeseen rikolliskoplaan.

Syytteen mukaan Popov olisi myös masinoinut vaimolleen kiinteistön ja tontin pilkkahintaan. Petroskoin kaupungin tappioiksi ilmoitettiin noin 690 000 euroa.

”Naurettavia väitteitä”, Kravtšuk kuittaa.

”Tein kaupat täysin rehellisesti ja kaikille avoimessa huutokaupassa, eikä miehelläni ollut siinä roolia.”

Ahdistelua ja hyökkäyksiä

Aviomies Vasili Popov oli tuolloin jo ehtinyt paeta Suomeen. Hänellä oli Suomeen voimassa oleva viisumi. Popov lensi Helsinkiin Valko-Venäjän kautta.

Karjalassa yleinen käsitys on, että kysymyksessä on poliittinen ajojahti ja kuvernööri Hudilaisen kostotoimi Popoville.

Nahjusmaiseksi luonnehdittu ja nyt jopa jo Putinilta potkut saanut Hudilainen ajoi kaupunginjohtajaksi 2013 omaa valtapuolueen suosikkiaan. Kisan kuitenkin voitti Jablokon ehdokas Galina Širšina.

Tulosta pidettiin sensaatiomaisena koko Venäjällä.

Vihainen Hudilainen ehti kuitenkin ennen omaa lähtöään järjestää Yhtenäisen Venäjän avulla potkut myös Širšinalle.

Hudilainen syytti popovilaista Širšinaa kaupungin ”kelvottomasta” johtamisesta.

Hyökkäyksen taustalla oli opposition ahdistaminen, mutta siinä voidaan nähdä myös piirteitä Venäjän macho- ja mieskulttuurin vastaiskusta.

Likaista peliä

Galina Širšina astelee takaovesta ravintolan kabinettiin. Tämäkin tapaaminen on sovittu salaiseksi.

Širšina pantiin viralta 2015 lopussa, mutta sitä ennen hänet tunnettiin Petroskoin kaupunginjohtajana, joka ei varastanut tai syyllistynyt kavalluksiin.

Sellainen on harvinaista Venäjällä, ja Širšinan maine on puhdas myös yli Venäjän.

”Hudilainen yksinkertaisesti halusi minut pois tieltään. Samaa halusi Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä. Kun olin kaupunginjohtaja, kaikki paitsi Hudilaisen hallinto oli hyvin”, Širšina sanoo.

Ex-kaupunginjohtaja kertoo vastapuolen rahoittaneen kokonaisia lehdistökampanjoita, joilla hänen mainettaan liattiin.

Karjalan tasavallan ylin johto rahoitti Širšinan vastaista kampanjaa sellaisissa medioissa kuin Respublika ja Karjalan tasavallan internetportaali.

”Oli myös Moj Petrozavodsk-lehti (minun Petroskoini). Kysyin siellä työskentelevältä tuttavaltani, mitä lehdessä oikein touhutaan. Hän vastasi säikähtäneenä ja valitellen, että jokainen tekee vain työnsä.”

Samalla Širšina korostaa jablokolaisten omaa päätöstä, jolla vastaparjauskampanjat kiellettiin heidän leirissään mukaan lukien maksetut ilmoitukset.

Vallanpitäjiä kritisoiva ja yhteiskunnallisia epäkohtia esille tuova lehdistö puuttuu tai on yhä ahtaammalla Karjalassa ja muualla Venäjällä. Se surettaa Širšinaa.

Kun vapautta vielä oli, hän sai kaupunginjohtajana paljon tietoa mutta myös itseensä kohdistuvaa kritiikkiä lehtien kautta.

Periksi antamaton

Teatteriohjaaja Oleg Lipovetski puolustaa maataan taistelemalla putinilaista yksinvaltiutta vastaan. Yhtenäinen Venäjä -puoluetta hän vertaa entiseen NKP:hen.

Širšina toimii kuitenkin yhä oppositiopuolue Jablokossa. Hän muun muassa opettaa oppositioehdokkaita neuvottelemaan, väittelemään ja kohtaamaan epämiellyttäviäkin kysymyksiä.

”Olen Jablokon neuvonantaja ja ohjeistan puoluetyötä kaikkialla Venäjällä; tulin juuri Siperian Omskista, jossa neuvoin aktiiveja välttämään esimerkiksi Petroskoissa tehdyt virheet. Täällähän minut pudotettiin myös vaalilistalta, jossa nimeni oli Jablokon ensimmäisenä ehdokkaana.”

Jablokon lista syrjäytettiin Petroskoin kaupunkineuvoston vaaleista syksyllä 2016. Toisaalta itsevaltainen toimi tuntui Širšinasta myös kohteliaisuudelta: Jablokon ehdokaslistan poistaminen oli Yhtenäiselle Venäjälle ainoa tapa voittaa vaalit.

Nyt Širšinasta tuntuu, että taistelu on vasta alussa. Potkujen jälkeen hän ei ole jäänyt joutilaaksi.

Taistelussa Karjalan puolesta tarvitaan yhä myös Vasili Popovia, Jablokon koordinaattoria, vaikka hän asuu ja elää maanpakolaisena Suomessa.

”Popov on Jablokon neuvonantaja. Minä puolestani yritän auttaa hänen vaimoaan Anastasia Kravtšukia. Hänen osansa on kaikkea muuta kuin helppo. Kravtšukin työtä ei helpota, että viranomaiset seuraavat hänen toimiaan suurennuslasin kanssa.

Seurataanko Širšinaa itseään? Entinen kaupunginjohtaja naurahtaa:

”En tiedä. Katson eteenpäin enkä vilkuile taakseni. Pelokas on vain ihminen, joka on tehnyt jotain pahaa. Puhdas omatunto on pehmein päänaluseni. Olen hyväntahtoinen ihminen.”

Yleisvenäläinen varoitus

Kaupunginjohtajana Širšina oli varma, ettei häntä voitaisi erottaa tekaistuilla syillä, mutta hän sai niellä sinisilmäisyytensä.

”Nostin oikeusjutun, mutta se ei onnistunut siitäkään huolimatta, että oikeus totesi päteviksi vain neljä kaikkiaan 18 syytteestä. Ja neljästäkin oli päätetty jo ennen minun virkakauttani, eikä niihin koskaan annettu rahoitusta”, Širšina sanoo.

Nyt häntä huolettaa, että hänen erottamisensa on ennakkotapaus koko Venäjällä.

”Potkuni olivat myrskyraroitus kaikille kaupunginjohtajille. Kaikki on nyt mahdollista.”

Vastapuoli myös väitti, ettei Širšina ollut toiminut kaupunkinsa parakkien romahdusvaarassa elävien asukkaiden puolesta. Mitä hän tähän vastaa?

”Tukijoineni juuri minä kehitin kaupallista rakentamista vaihtoehdoksi parakkiasumiselle.”

Raskauttavana Širšinan kannalta pidettiin myös Petroskoin likaviemäristön rakentamatta jättämistä.

”Sen luominen olisi maksanut seitsemän miljardia ruplaa, mutta käyttööni määrätty kaupungin koko budjetti oli neljä miljardia”, Širšina sanoo.

”En pyynnöistä huolimatta saanut viemäristöön rahoitusta. Mitä vielä olisin voinut tehdä? Kaiken huipuksi koko tulvavesiviemäristöstä oli päätetty jo 1970-luvulla Neuvostoliiton aikana, jolloin en ollut edes syntynyt.”

”Epäilyttävä” taiteilija

Teatteriohjaaja Oleg Lipovetski istuutuu haastatteluun kahvilassa Petroskoin pääkadun varrella. Hän on syntyisin vanhan Suomen Pitkärannasta.

Vapaa ohjaaja Lipovetski työskentelee ympäri Venäjää: Moskovassa, Uljanovskissa, Pietarissa, Petroskoissa, useilla tahoilla Siperiassa ja Tatarstanissa.

Petroskoissa perheineen asuva taiteilija antaa työajastaan kotikaupungilleen noin neljä kuukautta vuodessa. Teatterien ohella hän kuuluu kansainvälisen Lipovetski Remark -näytelmäkilpailun tuomaristoon.

”Olen juutalainen”, hän sanoo ja vihjaa hymyillen kuuluvansa ”epäilyttävään” kansanosaan.

”Taiteilijan työ liittyy yleensä myös politiikkaan. En kuulu mihinkään puolueeseen, äänestän mieluummin ihmistä kuin puoluetta. Myös suhteeni oppositioon riippuu ihmisestä. Mutta tietysti demokraattiset instituutiot ovat minulle läheisempiä kuin itsevaltaiset.”

Lipovetski lisää, ettei hän onnekseen joudu paljon tekemisiin Yhtenäisen Venäjän kanssa. Useammin työkontaktit liittyvät demokraattisiin liikkeisiin.

Yhtenäinen Venäjä, vallan puolue

Lipovetski on useimmiten tekemisissä koulutettujen ihmisten kanssa. Hän itse hankki arvosanansa opiskellen Moskovan Meijerhold&Šukin -teatteri-instituutissa.

”Kun ajattelen tuntemiani teatteri-ihmisiä, he altistavat itsensä vahingoittumiselle puolustamalla synnyinmaataan. Samaan aikaan toisella puolen on ihmisiä, jotka käyttävät vain hyväkseen Yhtenäisen Venäjän hännystelijöitä.”

Lipovetskin mukaan valtapuolue on käytännössä yhä enemmän Neuvostoliiton kommunistipuolueen kaltainen vallan, suojelun ja edunjaon yhteenliittymä. Edetäkseen politiikassa tai liike-elämässä kansalaisen on viisainta kuulua Yhtenäiseen Venäjään tai olla muuten sen suosiossa.

”Yhtenäinen Venäjä on vallan – ei kansan, rauhan tai aatteen – puolue”, Lipovetski tiivistää ja kuvailee Putinin puoluetta puvuksi, jota ilman olisi alastomana vaikeata edistää tavoitteitaan.

Haamun kuiskaus

Lipovetski sanoo, että Venäjällä valtataistelu saa äärimmäisiä muotoja. Hän kertoo tarinan eräästä ensi-illastaan, joka pohjautui Aleksandr Puškinin tekstiin.

”Kapinajohtaja Emilian Pugatšev oli ollut 1800-luvun alussa vankina talossa, jossa esitys työstettiin. Siellä oli erityistä ohjata taistelua vallasta. Vallan olemus kun on usein sama: kun kansa yritti riistää Pugatševin johdolla tyrannian Katariina Suurelta, uudet sortajat vain toistivat tyrannin elkeitä.”

Lipovetskin mukaan ainoa keino vahvistaa Venäjän demokratiaa on palauttaa maahan monipuoluejärjestelmä. Nyt kehitystä viedään väärään suuntaan.

”Syitä tulehduksiin on kaikissa osapuolissa. Pitäisi selvittää, pyrimmekö rakentavaan keskusteluun, vai vain nyrkkitappeluun kaikkia vastaan.”

Suoraa sensuuria Lipovetski ei ole ohjatessaan kohdannut. Itsesensuurin kanssa on toisin:

”Teatterinjohtaja ilmaisee pelkonsa, tai näyttelijä sanoo, ettei voi tulkita asiaa ’sillä’ tavalla. Ei ole taiteen kannalta hedelmällistä, jos yhdenkään papin, opettajan tai kansanedustajan hento haamukin kuiskaa, mitä saa sanoa, mitä ei.”

Kondiittori Valentin Statovoj tunnetaan Petroskoissa Putinin miehenä. Bisneksen edistäminen on hänelle ykkösasia.

Putinin kondiittori

Entä Yhtenäinen Venäjä -puolueen oma väki?

Suositun Valentinin konditorian johtaja Valentin Svatovoj kertoo, että hänen paras sokerileipurinsa on muuttanut Suomeen.

Muuttoaalto on koetellut erityisesti Petroskoin ja Karjalan suomenkielistä ja -sukuista väestöä, mutta myös kantaväestö haikailee rajan taa. Se askarruttaa Svatovoj’ta.

Istumme Svatovoj’n kanssa hänen kohditoriassaan, elokuvateatteri Kalevalan talossa. Sen ulkomarkiisin tekstit toivottavat asiakkaan tervetulleeksi myös suomen ja karjalan kielillä.

”Mutta Ukrainasta seuranneet talouspakotteet aiheuttavat ongelmia. Leipurin tukku ja Fazer olivat Petroskoissa, mutta nyt joudumme käyttämään venäläistä voita suomalaisen sijaan.”

Svatovoj’ta pidetään Petroskoissa Yhtenäisen Venäjän miehenä.

”Vuodet ovat olleet vaikeita, mutta saan raaka-aineita luotolla, koska olen hoitanut asiani hyvin. Minulla on hyvä maine.”

Suhteiden mies

Statovoj’n mukaan hänellä ei ole kokemuksia kommunikaatiosta virkamiesten kanssa. Hän kuitenkin kehuu luottamuksen virkamiehistöön kasvaneen ja tarkastusten vähentyneen.

”Ja vaikka minua ehdolle houkutellaankin, politiikka ei kuulu minulle. Yhteyttä on otettu erityisesti Petroskoin pienen ja keskisuuren bisneksen edustusneuvoston suunnalta”, Statovoj kertoo.

Jäsenenä Petroskoin sosiaalineuvostossa ja Karjalan kunniamerkkilautakunnassa hän jo onkin.

Nyt saa huutia myös Putinin lopulta erottama kuvernööri Hudilainen. Statovoj moittii tämän luoneen opposition kanssa turhaa vastakkainasettelua.

”Kaikki täällä riippuu henkilökohtaisista suhteista”, Statovoj sanoo.

”Tuen Putinin ulkopolitiikkaa, mutta kritisoin sitä, että liike-elämälle on laitettu liian kovia maksuja ja tuloverot ovat liian korkeat.”

Kakutus kadulla

Toimittaja-runoilija Natalia Sevets-Jermolina arvostelee korruptiota ja venäläistä sovinismia. Ärhäkkä aktiivi on joutunut Putin-nuorten ajojahdin ja kakutuksen kohteeksi.

Natalia Sevets-Jermolinalla ei ole tuttuja virkamiehiä, koska hän on runoilija ja toimittaja, jota oma poika elättää.

”On pojan vuoro, sillä ennen minä olin hänen yksinhuoltajansa”, hän sanoo.

Sevets-Jermolina tunnetaan reippaista Facebook-kommenteistaan kautta Karjalan. Niissä hän arvostelee epäkohtia, korruptiota, demokratiavajetta ja propagandaa.

”Rangaistukseksi Putin-nuoret heittivät mielenosoituksessa kakun naamalleni.”

Sevets-Jermolina valittaa, etteivät petroskoilaiset enää uskalla osallistua mielenosoituksiin tai opposition kokouksiin. Hallintoa on alettu pelätä.

”Onneksi sentään siteet Suomeen ovat vahvat. Parikymmentä vuotta sitten muuttaneet suomensukuiset pitävät niitä yllä, samoin Karjalan venäläiset käyvät Suomessa, joka on esikuvamaamme.”

Sevets-Jermolina on myös feministi, joka tuulettelee julkisesti yh-äidin ongelmista, macho-kulttuurista, seksistä tai sen puutteesta.

”Miehet ovat usein vastuuttomia sovinisteja. Miten monta sammakkoa pitäisikään suudella, että löytyy se prinssi”, hän ihmettelee.

”Ja hääturismi! Napataan tuosta vain suomalainen, viedään hotellihuoneeseen ja lähdetään Suomeen puolisoksi – ei kiitos.”

Isän ikävä

Vasilisa silittää kissaa sylissään, Elizaveta laskee minuutteja. Vasili on palannut kotiin urheiluharjoituksistaan, äiti-Anastasia hörppää teetä.

Kunpa isä jo soittaisi. Viimein puhelin soi. Ensin isän kanssa puhuu Elizaveta, sen jälkeen Vasilisa. Vasili odottaa vuoroaan.

”Isä, milloin me päästään seuraavan kerran Suomeen?”

Myös isällä on ikävä.

Äitikin saa luurin. Hän tietää, ettei pääse mukaan.