Koko kansan hiihtoputkista tuli toivottomia tappioröörejä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Suomen vanhin hiihtoputki Vuokatissa on ollut avoinna jo 15 vuotta. © Markku Niskanen/OM-arkisto
Suomessa on toiminnassa kuusi hiihtoputkea tai -hallia, mutta yksikään niistä ei ole taloudellisesti kannattava. Siitä huolimatta harvojen hiihtoharrastajien suosimia hiihtoputkia suunnitellaan eri puolille Suomea.

Aloitus pitää ottaa tunnustellen.

Ensimmäinen havainto on, että lumi on tavallista liukkaampaa ja latu pehmeä. Kaiuttimista tulviva musiikki vaimentaa jäähdytyskoneiston tasaista huminaa.

Ruuhka Helsingin Kivikon hiihtohallissa on tuntematon käsite. Nyt aamupäivällä ladulla on vain muutama hiihtäjä, eikä tilanne iltapäivälläkään ole juuri kummempi.

Pääsymaksu, 14 euroa, on tavalliselle kuntoilijalle korkea.

”Hiihtokansa ei ole tottunut maksamaan palveluista”, vastaa hallin laitospäällikkö Risto Hietanoro.

Hän viittaa Vierumäen ja Saariselän kokemuksiin latumaksuista ulkona. Kun Vierumäki alkoi periä maksua tykkilumilatujen käytöstä ja Saariselkä ensilumen hiihtäjiltä, nousi hirveä meteli.

”Tykkilumetetussa ladussakin on monen miehen työpanos. Sen lisäksi latua pitää päivittäin kunnostaa”, Hietanoro huomauttaa.

Jos Kivikon hiihtohallin ympärille piirrettäisiin sadan kilometrin ympyrä, sisään jää parisen miljoonaa asukasta.

Väkimäärästä huolimatta vain harva hiihtäjä löytää paikan. Paljon riippuu syksystä. Jos ensilumi tulee varhain, hiihtäjät siirtyvät välittömästi ulkoladuille.

”Pahimmillaan hiihtokausi hallissa on ollut kymmenen päivän mittainen”, Hietanoro muistelee.

Siis aivan mahdoton bisnes.

Utopioista tappioputkiin

Vauhtia on pakko lisätä, sillä kostea kylmyys pureutuu vaatteiden läpi.

600 metriä, pian 800 metriä, ja kilometrin jälkeen käännös. Maisemia tällainen halli ei tarjoa.

Kivikon hiihtohallin alkutaival oli kivikkoinen. Ylläshallina avattu hiihtokeidas pakkohuutokaupattiin helmikuussa 2012, vain runsaat kolme vuotta avajaisten jälkeen.

Hulppean hiihtohallin osti kolmella miljoonalla eurolla Helsingin kaupunki.

Kivikon hiihtohallia kolmisen vuotta vanhemman hiihtoputken Pai- miossa piti olla menestys. Ensimmäisen kerran hiihtoputki rakennettiin Suomessa kaupunkien tuntumaan.

Paimion hiihtoputken toimitusjohtajalla oli kymmenen vuotta sitten ruusuinen kuva näkymistä.

”Hiihtotunneli tulee palvelemaan koko seutukuntaa monipuolisena ja kattavana ympärivuotisena liikunnan ja vapa-ajan kohteena. Täällä ei tule olemaan yksi, vaan parikymmentä eri yrittäjää, jotka yhdessä muodostavat virkistys- ja vapaa-ajankeskus Paipin”, toimitusjohtaja Timo Kantola maalaili Turun Sanomissa 4.2.2004.

Hiljaista on ollut Paimion hiihtoputkessa ulkopuolinenkin toiminta.

”Ne eivät vaan toteutuneet”, naurahtaa vanhoille muistoille valtatie 1:n varrella Paimion hiihtoputken nykyinen omistaja Jorma Nieminen.

Paimio pinteessä

Paimion hiihtoputken 250 euron arvoisen osakkeen merkintäsitoumuksia tehtiin alussa yli tuhat kappaletta.

Paimion kaupunki sijoitti rahaa satojatuhansia euroja ja omisti hiihtoputkiyhtiöstä 40 prosenttia. Myös Salo, Muurla, Somero, Sauvo ja Marttila tulivat omistajiksi.

Jo vuonna 2009 hiihtoputki huojui pahoissa talousvaikeuksissa.

Kaupunkia huudettiin apuun. Rahaa tarvittiin vähintään 60 000 euroa, jotta ovet voitiin pitää avoinna.

Kaupunginhallitus myönsi avustuksen pakkoraossa. Jos hiihtotunneli olisi joutunut konkurssiin, lainata-kaukset olisivat kaatuneet kaupungin syliin.

Tekohengitys vain lykkäsi konkurssia.

Salolainen eristysmateriaalia valmistava Finnfoam osti 300 000 eurolla hiihtoputken, jota oli ensin yritetty pelastaa myös yrityssaneerauksella. Nyt se on Finnfoam Paippi.

”Me tuetaan kulttuuria ja urheilua myös laajemmin. Paipin ostamisella ei haeta taloudellista voittoa, kauppa on silkkaa hyväntekeväisyyttä. Seudullinen kunniakysymys”, Nieminen perustelee ostopäätöstä.

Hiihtopaipin käyttäjiä halutaan lisää. Kertamaksu on 9 euroa, mutta toimitusjohtaja laskee optimistina pääsymaksun omalla tavallaan.

”Jos ostaa vuosikortin, eurolla pääsee hiihtämään paippiin vaikka joka päivä. Olosuhteet ovat aina kunnossa”, Nieminen mainostaa.

Ja viulut maksoi Op

Alkutuntuman jälkeen pääsen Kivikon hiihtohallissa hetkeksi kunnon rytmiin. Väillä kapuan ylätasanteelle, josta saan lasketella lyhyen matkaa alatasanteelle. Vajaan kilometrin hiihtolenkki on syheröinen, mutta jo parin kierroksen jälkeen maisemat ovat tulleet tutuiksi. Jatkan sinnikkäästi eteenpäin.

Samoin on tehty putkihiihdon talou- dessakin.

Myös Uudenkaupungin hiihtoputki on saanut nimensä pääsponsorin mukaan. Putki on nimeltään Vahterusring. Hiihtoputki rakennettiin lähelle runsaan 15 000 asukkaan rannikkokaupungin keskustaa, Laivanrakentajantien tuntumaan, jossa rakennus luikertelee käärmemäisesti kallion laella.

Hiihtoputken puuhamies ex-aktiivijuoksija Mauri Kontu on lämmönsiirtoon erikoistuneen yrityksen Vahterus Oy:n toimitusjohtaja.

Hän johtaa myös hiihtoputken hallitusta.

Kontu kokosi yhdessä Lounaisrannikon Osuuspankin toimitusjohtajan kanssa paikallisista yrityksistä tukiverkoston, joka on kuitannut hiihtoputken tappioita.

Osuuspankin rooli on ollut suurin. Pankki on tähän mennessä lainannut ja sijoittanut Vahterusringin käyttöön Seuran tietojen mukaan noin 2,5 miljoonaa euroa.

Lounaisrannikon OP on ongelmissa perustuksia myöten olevan hiihtoputken velkojen vuoksi. Konkurssin välttämiseksi lisärahaa tarvitaan koko ajan.

Hiihtoputkesta kaupattiin parisen vuotta sitten kassakriisissä curlingrata, peseytymis- ja oleskelutilat puolella miljoonalla eurolla paikallisille suuryrityksille kuten Vakka-Suomen Puhelimelle, Vakka-Suomen Voima lle ja kaupungin omistamalle Telakkakiinteistöille. Kaupunki tukee hukkumaisillaan olevaa hiihtoputkea myös välillisesti.

Hiihtoputki saa veden kaupungin uimahallista.

Jämäputki

Jämijärvellä hiihtoputki kulkee mutkitellen lumisessa kangasmaastossa. Jämin putki on Suomen lyhin, hiihdettävää matkaa tulee edestakaisin runsaat 1200 metriä. Vaikka korkeuseroa ei ole kuin kahdeksan metriä, nousu ennen kääntöpaikkaa tuntuu jopa jyrkältä.

Sisällä hiihtoradalla on leveyttä, eikä arkena ladulla ole tungosta.

Pääväyliltä kaukana sijaitseva Jämin hiihtoputki luottaa hevihiihtäjiin. Sopimukset hiihtoseurojen kanssa takaavat leirityksiä Jämijärvellä.

Hiihtoputki on osaltaan vauhdittanut täällä rakennustoimintaa. Jämin kankaalle on noussut hulppeita vapaa-ajan asuntoja ja hotelleja.

Hiihtoputken viereen rakennettu elämyskeskus esittelee alueen luontoa ja eläimiä.

”Totta kai jos olisi keksitty muutakin toimintaa, olisi se toteutettu”, kertoo Jämin hiihtotunnelin hallituksen puheenjohtaja Matti Peurala.

Sähköalan yritystä Jämijärvellä pyörittävä Peurala tuntee hiihtoputken läpikotaisin, koska vastasi rakennusvaiheessa hiihtoputken sähkötöistä.

Vaikka Jäminkin hiihtoputki on raskaassa velkalastissa ja toiminta tappiollista, ei Peurala anna periksi.

Hiihtotunnelin velkajärjestelyissä on mukana myös kunta, joka omistaa osakkeista 60 prosenttia.

”En ole missään vaiheessa huomannut arvostelua kunnan roolista. Päin vastoin hiihtotunneli on tuonut Jämijärvelle mainetta”, uskoo 28 vuotta kunnanvaltuutettuna toiminut Peurala.

Peurala on joutunut pahoina päivinä lainaamaan rahaa hiihtohalliyh-tiölle yrityksensä kassasta.

”Missään tapauksessa tämä ei ollut virheinvestointi”, Peurala painottaa.

Hän kääntää hukkaputken runsaudensarveksi. Hiihtoputki ja sen palvelut tarjoavat 20 pysyvää työpaikkaa, putki maksaa kiinteistöveroa ja Metsähallitukselle tonttivuokraa, ja kesällä hiihtoputken hukkalämpöä ohjataan läheiseen maauimalaan.

”Yhteiskunnan pitäisi tukea hiihtohalleja kuten uimahallejakin. Kansanterveyden kannalta olisi tärkeää, että kansa liikkuu”, Peurala toivoo.

”Jokaisella suomalaisella ei saisi olla enempää kuin tunnin ajomatka lähimpään hiihtoputkeen”.

Menikö putkeen?

Siispä huomio, savolaiset! Nyt sukset autoon ja Leppävirralle.

Pohjois-Savoon Leppävirralle 2004 valmistuneen hiihtoputken rakennuskustannuksia maksoi kunnan ohella myös EU.

”Hallin puolelle on kaavailtu jääveistosnäyttelyitä ja valospektaakkeleita. Näihin yritystapahtumiin voi tulla muitakin kuin hiihtäjiä, jos on onnea”, ennakoi silloinen toimitusjohtaja. Varkauden ja Kuopion väliin sijoittuva Leppävirta odotti kävijöitä ennen kaikkea Etelä-Suomesta.

Karu arki tuli todeksi myös Leppävirralla, jossa hiihtohalli on louhittu syvälle kallioon.

Viime talvena siellä hiihteli 30 000 harrastajaa, joista tappiota kertyi päätä kohden 50 senttiä kerralta

Putkiyhtiön omistaa kunta, joka ei kuitenkaan törsää rahaa sen pyörittämiseen.

Putkiposti Alpeille

Röörihiihdon luonne alkaa matkan edetessä paljastua: kolme edestakaista matkaa – ja se on nähty. Tämä on ilmeisesti rakennettu himohiihtäjiä ja ammattilaisia varten.

Olisikohan Vuokatin hiihtoputki paras esimerkki tällaisesta?

Entinen kilpahiihtäjä ja Vuokatin urheiluopiston talousjohtaja Jukka Hartonen tuntee putkensa. Syksyllä 1997, kun hän harjoitteli täysillä Naganon olympialaisiin, putkesta oli valmiina vasta 150 metrin pätkä, jota Hartonen sahasi tuhansia kertoja.

”Tulipa siinä hiihdettyä silti jopa 50 kilometrin harjoituksia hyvissä olosuhteissa. Kilpahiihtäjälle suurin hyöty on siinä, että lumettomaan aikaan tekniikka ja suksituntuma säilyy paremmin”, Hartonen kertoo.

Nyt Hartonen seuraa aitiopaikalta urheiluopiston omistaman putken kävijämääriä, noin 25 000 vuodessa. Laskennallista tappiota putki tuotti viime vuonna 4 euroa käyttökertaa kohden.

Kokemuksiinsa pohjaten Hartonen arvioi, ettei Suomeen ole taloudellisesti järkevää rakentaa enää uusia hiihtoputkia.

”Tulevaisuus sitten näyttää, millaiset lumiolosuhteet Suomessa on, siirtyvätkö kuntoilijat enenevässä määrin hiihtoputkiin ja ovatko he valmiit maksamaan siitä”, Hartonen pohtii.

Nykyiset huippuhiihtäjät vierailevat silti harvoin hiihtoputkissa. Arvokisamitaleihin kunto viritetään muualla. Loppukesän ja syksyn harjoituslenkit huiput hiihtävät Alppien jäätiköillä.

”Viime vuonna tasan kaksi harjoitusta. Maajoukkueleirien yhteydessä Vuokatissa”, laskee hiihtoputkiharjoitte- luaan olympiavoittaja Sami Jauhojärvi.

Liitto etsii pakoputkea

Suomen hiihtoliiton virallinen tavoite oli kymmenisen vuotta sitten saada Suomeen ainakin kymmenen ympärivuotisen hiihdon putkea tai hallia. Hiihtoliiton entinen toimitusjohtaja Jari Piirainen arveli 2007, että Suomessa on 2037 käytössä ilmaston lämpenemisen seurauksena peräti 50 hiihtoputkea.

Tavoitteista luovuttiin uuden toimintalinjan myötä.

”Hiihtoliiton tehtäviin ei kuulu liikuntapaikkarakentaminen. Keskitymme oleelliseen; valmennukseen ja hiihtoharrastuksen edistämiseen”, Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Mika Kulmala painottaa.

”Ei ole realistista rakentaa yhtään uutta hiihtoputkea tai -hallia.”

Hiihtoliitto omistaa urheiluopiston kautta Vuokatin hiihtoputken, ja sillä on pieni osuus Uudenkaupungin hiihtoputkesta.

”Vanhoja peruja”, Kulmala kuittaa Uudenkaupungin hiihtoputken osaomistusta, jonka arvo on sulanut muutamaan tonniin.

Hiihtoliitto haluaisi irti osakkuudesta, mutta ostajaa ei löydy.

Liikuntapaikkojen suurimpana rahoittajana opetusministeriö ei avusta hiihtoputkia edes rakentamisvaiheessa.

”Ensinnäkin hiihtoputket ovat energiatehokkuudeltaan huonoja. Ne eivät ole linjassa kestävän kehityksen periaatteen kanssa. Toiminta on taksapainotteista, mikä asettaa kävijät eri asemaan”, linjaa ylitarkastaja Mauri Peltovuori opetusministeriöstä.

Hän pitää ongelmallisena myös suurta talousriskiä. Arvostelua herättäisi, jos liikuntarakentamisen rahoja käytettäisiin ennalta tappiolliseksi tiedettyyn toimintaan.

Kokemukset ja tieto talousvaikeuksista eivät silti ole lannistaneet uusia yrittäjiä.

Heitä on riittänyt.

Sukarin miljoonahuti

Maskulainen liikemies Toivo Sukari suunnitteli muutama vuosi sitten Lempäälän Ideaparkin alle kallioon 30 metrin syvyyteen paitsi uimahalli-kylpylää myös yli kilometrin pituista hiihtoputkea.

Hanke olisi maksanut noin 30 miljoonaa euroa. Uimahallin olisi rakennuttanut Lempäälän kunta. Hiihtoputki piti ottaa käyttöön tänä talvena.

Sukarin suunnitelmat kaatoi talous-lama. Hän laski MTV3:ssa, kuinka investointeihin oli kulunut yli 21 miljoonaa euroa, eivätkä uimahalli ja hiihtoputki ole vielä valmistuneet.

Vaikeuksia oli myös väestönsuojaksi tarkoitetun kallioluolan louhinnassa. Rakentaja ehti vaihtua ainakin kolmeen kertaan.

Muuallakin Suomessa hiihtoputkihankkeita on aluksi esitelty näyttävästi. Julkisuutta on seurannut yleensä hiljaisuus.

Imatralla esiteltiin heinäkuussa 2013 suunnitelma rakentaa Ukonniemen palloiluhallin läheisyyteen urheiluturismin vetonaulaksi hiihtoputki.

Käyttäjiksi kaavailtiin paikallisia ja vierailevia urheilujoukkueita lähinnä Venäjältä. Pian hanke katosi julkisuudesta vähin äänin.

Pyhtäälle yksityisvaroin puuhattu kymmenien miljoonien eurojen Mokran Talvimaata esiteltiin näyttävästi parisen vuotta sitten: Kallioon 30 metrin syvyyteen kilometrin mittainen hiihtoputki, neljä curlingrataa, jääkiekkokaukalo sekä 600 metriä pitkä laskettelurinne. Maan päälle olisi kohonnut näyttävä hotelli-, ravintola- ja kylpyläkokonaisuus. Yritys olisi työllistänyt 50 ihmistä.

Mokran Talvimaankin uskottiin kiinnostavan venäläisturisteja ja ilmeisesti sikäläistä rahoittajaakin.

Turhaan.

Aaveputket

Hakunilaan Vantaalle oli suunnitteilla kymmenisen vuotta sitten hiihtoputki ja sata metriä leveä laskettelurinne.

Ongelma syntyi rahoituksesta. Maksajaa 12,5 miljoonan euron hankkeeseen etsittiin kuumeisesti Suomesta ja ulkomailta.

Kävijätavoite, 350 000 vuodessa, oli vedetty hatusta ja perustui hankkeen nokkamiehen logiikkaan: Helsingin Mäkelänrinteen uimahallissakin käy vuosittain 700 000 uimaria, vaikka uimahalleja alueella riittää.

”On ihme, jos pääkaupunkiseudulle rakennettava hiihtoputki ei vedä, sillä nyt toiminnassa olevien pienehköjen paikkakuntien putkissa suksitellaan 20 000–40 000 kertaa vuosittain”, uskoa hankkeelle valoi Hiihtoliiton ex-toimitusjohtaja Piirainen (Turun Sanomat 1.2.2007).

Espoon ikiomaa hiihtoputkea markkinoi ja rakennussuunnittelusta vastasi 2007 Sowring Sports-yhtiö, jonka kumppanina oli Uudestakaupungista tuttu yrittäjä.

”Väkiluvultaan pienen Uudenkaupungin hiihtoputken toiminta on ollut mahdollista ilman merkittävää julkista tukea”, kertoi Sowring Sportsin tiedote.

Hanketta veti Suomen urheiluliiton ex-puheenjohtaja Antti Pihlakoski taustavoiminaan Lounaisrannikon Osuuspankin toimitusjohtaja Juha-Pekka Nieminen sekä K1-katsastusketjun espanjalaisille myyneet miljonäärikaverukset. Espoon valtuusto oli taannut yhtiölle 2,5 miljoonan euron lainan ja maanvuokraussopimus oli allekirjoitettu. Pihlakoski kertoi YLE:n alueuutisissa marraskuussa 2009, kuinka hiihtoputken rahoitus on jo lähes kokonaan kasassa. Hän arvosteli kärkevästi Kivikon hiihtohallin toimintaa.

”Ylläshallissa on kyllä huonoa projektin johtamista se, että kustannukset ovat nousseet arvioidusta 8 miljoonasta 11 miljoonaan. Siellä on käsittääkseni 3 miljoonan edestä velkojia, jotka eivät ole saaneet rahojaan.”

Pihlakosken puuhaaman projektin ensimmäinen kustannusarvio oli 5,5 miljoonaa euroa, ja vuonna 2009 puhuttiin jo 8,5 miljoonasta eurosta. Kun loppumisesta ilmoitettiin helmikuussa 2011, oli hinta noussut 9,5 miljoonaa euroon.

Espoolaisten veronmaksajien onneksi hanke jäi paperille.

Putkiaivoille

Selkä kastuu mutta mieli mustuu.

Runsaan puolen tunnin hiihtelyn jälkeen huomaan, ettei putkihiihto inspiroi. Lyhyt latulenkki ja yksitoikkoiset maisemat alkavat kyllästyttää: betoniseinät ovat karua katseltavaa tuuhean metsän sijaan.

Putkinäköiselle ja -aivoiselle masokistille putkihiihto sinänsä saattaa tuoda lievää tyydytystä, mutta arvattavasti parhaimmat kiksit syntyvät hiihtoputkiyritysten tilinpäätöksiä lukemalla.

Ei tällä pelillä kuitenkaan kansanterveyden kohentamista ratkaista eikä nosteta huippuhiihtoa norjalaisten ohi.

Ei mennyt ihan putkeen.

Vuokatti

– Avattu 1998.

– Pituus 1,2 km, leveys 8 m, korkeusero 18 m, lämpötila -5–9 astetta.

– Pääsyliput aikuinen/alle 12v/eläkeläinen päivälippu 15 /7,5/7,5 e, sarjalippu (5 pv) 60/30/30 e.

– Välinevuokraus: sukset, sauvat, monot 20 e.

– Suljettu 12.1.-31.5. (Mikäli tammi-helmikuussa pakkasta yli 15 astetta, avataan päivittäin klo 10–15.)

– Osoite: Vuokatinhovintie 1, Vuokatti, 0444-148812.

[email protected]

Jämijärvi

– Avattu 2002.

–  Pituus 625 m, leveys 8 m, korkeuseroa 11 m, lämpötila -0,5–7 astetta.

– Pääsyliput aikuinen/eläkeläiset, koululaiset, opiskelijat ja työttömät: kertalippu 14/10 e, päivälippu (hiihtäjä saa poistua välillä hiihtotunnelista) 19 e, perhelippu (2 aikuista ja 2 lasta) 35 e, sarjalippu (10 kpl) 130/90 e.

– Sormelantie 77, 38800 Jämijärvi, 040-573 6120, [email protected]

– www.jamikeskus.fi

Leppävirta

–  Avattu 2004.

– Pituus n.1,1 km, leveys, korkeusero, lämpötila -1–5 astetta.

– Pääsyliput: vieraat/kuntalaiset kertakäynti 13/9 e, päivälippu 16/12 e, 10x sarjalippu 110/70 e, kausikortti 220/200 e, hiihto+kylpylä 20/13 e.

– Välinevuokraus ja suksien voitelu läheisessä Kesport-liikkeessä: sukset, sauvat, monot 20 e.

– Vokkolantie, 79100 Leppävirta, 029-1700170, [email protected]

– www.vesileppis.fi/aktiviteetit/hiihtoareena

Uusikaupunki

– Avattu 2005.

– Pituus 1057 m, leveys 6 m, lämpötila -3 astetta.

– Pääsyliput: kertalippu 12, 7–12-vuotiaat 5 e, 10 krt 100/45 e, perhelippu 30 e (1–2 aikuista, 1–5 lasta).

– Välinevuokraus sukset, sauvat, monot 15 e.

– Liljalaaksontie 27, 20500 Uusikaupunki, 02-8443939, [email protected]

–  www.vahterusring.fi

Paimio

– Avattu 2006.

– Pituus n 700 m, leveys 6m (pääsuoralla 12 m), lämpötila hieman pakkasen puolella.

– Pääsyliput: arkisin 9 e ennen klo 10, 12 e klo 10 jälkeen, la, su ja pyhinä 15 e. Kertalippu arkisin 14, la–su 17/ 8,50 e, perhelippu 35 e (2 aikuista, 2lasta), vuosikortti 400 e.

– Välinevuokraus sukset,sauvat,monot 9/6 e.

– Prosessitie 3, 21530 Paimio, 02-4704501, [email protected]

– www.paippi.fi

Kivikko, Helsinki

– Avattu 2009.

–  Pituus 1000m, leveys 6–8 m, lämpötila – 4 astetta,

– Pääsyliput: kertalippu 14 e/ 12 (12 e eläkeläiset, 12–18-vuotiaat, työttömät), 10 krt 93 /73/53 e avainkortin kanssa.

– Talvikausi hallissa päättyi 8. helmikuuta.

– Savikiekontie 4, 00940 Helsinki, 09-2245103, [email protected]

– www.hel.fi/liikunta

  • Kivikon hiihtohallin toiminnan pelastuksena ovat ulkopuoliset yrittäjät.
  • Ympäri vuoden avoinna oleva kuntosali ja talvisia elämyksiä kesällä tarjoava Unique Lappland ovat tuoneet halliin elämää hiihtosesongin ulkopuolella.
  • Kivikon halli on kesäisin Helsingissä pistäytyvien ulkomaisten risteilyvieraiden yksi suosikkikohteista. Hyppäys kesähelteestä talvipakkaseen on turisteille ainutlaatuinen kokemus. Jääbaari, koirien rekiajelu, joulupukki ja porot ovat kesällä Kivikon hallin vetonauloina.
  • ”Muutoin ei olisi mitään järkeä pitää hiihtohallia avoinna toukokuusta elokuuhun”, laitospäällikkö Risto Hietanoro painottaa.
Jaa kaverilleTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

Yhteistyössä

X