Melko kallista? Seura laski, paljonko virkamiesruotsi maksaa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on käynnissä sairaanhoitajien virkamiesruotsin kirjallinen koe. © Marko Koivuporras
Lain edellyttämä virkamiesruotsin kielitaito ei käytännössä riitä palvelemaan työelämässä ruotsiksi.

Lyijykynät ja kumit on jo laskettu pöydälle.

Parikymmentä sairaanhoitajaopiskelijaa odottaa Seinäjoen ammattikorkeakoulun luokassa. Aiemmin aamulla he suorittivat suullisen kokeen. Seuraavaksi alkaa grande finale – virkamiesruotsin kirjallinen tentti.

Virkamiesruotsi on lakiin kirjattu muodollisuus, jonka jokainen suomalainen korkeakouluopiskelija joutuu suorittamaan osana tutkintoa.

Kokeen laajuus ja painotukset vaihtelevat koulusta ja alasta riippuen. Mutta yhteistä on se, että ilman hyväksyttyä ruotsinkielentaitoa korkeakoulusta ei voi valmistua.

Lehtori Jaana Store jakaa opiskelijoiden eteen paperit ja antaa merkin.

Kokeen ensimmäisellä sivulla on lista sanoja, jotka on osattava kääntää ruotsiksi.

Mitä on rinta?

Verenpaine?

Huimaus?

Sanaston jälkeen seuraa joukko pidempiä kysymyksiä. Opiskelijoiden on kirjoitettava yksinkertaisia lauseita, jotka liittyvät kanssakäymiseen potilaan kanssa: ”Oletko syönyt ja juonut? Mihin sattuu?”

Lopuksi on kirjoitettava lyhyt essee, jossa kerrotaan, millaista potilaan kanssa työskentely on käytännössä.

Samalla kun oppilaat miettivät vastauksia, meillä on aikaa miettiä virkamiesruotsin merkitystä. Aihe puhuttaa juuri nyt täällä Seinäjoella.

Vaikka nämä opiskelijat läpäisisivät virkamiesruotsin, heidän kielitaitonsa ei silti riittäisi hoitamaan ruotsinkielisiä potilaita.

Niin on Helsingissä linjattu.

Kelvottomat

”HERÄTYS VALTIOVALTA!”

Moni Helsingin Sanomien lukija hieraisi marraskuun aamuna silmiään. Lehden etusivulla oli koko sivun maksettu ilmoitus. Raflaavan otsikon alla kerrottiin, että Vaasa tarvitsee oman laajan päivystyksen sairaalan.

Pohjalaisia ärsytti Sipilän hallituksen sote-uudistus, jossa sairaalaverkostoa ollaan harventamassa. Aiemmin Suomessa on ollut 19 täyden päivystyksen sairaalaa. Jatkossa niitä olisi enää 12. Se merkitsisi laajan päivystyksen loppua Vaasassa. Lähin laajan päivystyksen sairaala olisi 80 kilometrin päässä Seinäjoella.

Hallitus tavoittelee sairaaloiden uudelleenjärjestelyllä peräti 350 miljoonan euron vuotuisia säästöjä. Sote-uudistus koskettaa suurta joukkoa suomalaisia. Vaasa on kuitenkin ainoa paikka, jossa oman sairaalan tarvetta on perusteltu kielisyillä. Pohjanmaalla asuu noin satatuhatta asukasta, jotka puhuvat äidinkielenään ruotsia.

”Kielelliset oikeudet tulee turvata ja ne turvataan vain alueen omalla täyden palvelun sairaalalla”, HS:n ilmoituksessa kerrottiin.

Syksyn mittaan vaasalaisten kiukku on pakkaantunut. Lokakuussa yli 10 000 ihmistä kerääntyi torille osoittamaan mieltään oman sairaalan puolesta.

Yksi paikallaolijoista oli Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga.

”Pohjanmaalla 96 000 ruotsinkieliselle lähin laajan päivystyksen sairaala, jossa osattaisiin jotenkuten ruotsia, olisi Turku”, Honga maalaili tuskallista tulevaisuutta Seinäjoen alaisuudessa.

Lausunnosta voi päätellä, että asiantuntijan mielestä lain edellyttämä kielitaito ei riitä tuottamaan sairaalapalveluja ruotsinkielellä.

Seinäjokelaisten opiskelijoiden ruotsi on huonoa, vielä huonompaa kuin jotenkuten ruotsi.

Hintalappu

Paljonko virkamiesruotsi maksaa?

Kumma kyllä sitä ei ole laskettu. Ei, vaikka kustannustehokuudesta puhutaan nykyään koko ajan.

Opetusministeriön antamien lukujen avulla jonkinlainen karkea arvio on kuitenkin mahdollista laskea.

Korkeakouluopiskelijat suorittivat viime vuonna noin kymmenen miljoonaa opintopistettä. Tutkintokoulutukseen käytettiin 672 miljoonaa euroa. Yhden opintopisteen hinta oli siis 67 euroa. Hintaan kuuluu pelkkä opetus – ei kiinteistön vuokra, hallinto tai talon lämmitys.

Virkamiesruotsin laajuus vaihtelee oppilaitoksesta riippuen 3–5 opintopisteen välillä. Kun käytetään keskiarvona neljää opintopistettä, yhden virkamiesruotsin koulutuksen hinta on 4×67 euroa=268 euroa.

Vuosittain yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa aloittaa 65 000 opiskelijaa. Jos karsitaan joukosta ulkomaalaiset, keskeyttäneet ja toista tutkintoa suorittavat, yhdellä ”vuosikurssilla” opiskelee suunnilleen 50 000 henkeä, jotka suorittavat virkamiesruotsin.

Hintalappu on 50 000×268 euroa, eli 13,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Se ei vielä riitä. Ennen kuin opiskelija pääsee varsinaiselle lakisääteiselle ruotsinkielen kurssille, hänen on suoritettava lähtötasotesti. Selvitysten mukaan vain joka viides ylioppilas läpäisee sen ilman valmentavaa opetusta. Ammatillisen tutkinnon suorittaneissa lukema on synkempi: vain kaksi prosenttia selviää ruotsin kielen lähtötasotestistä puhtain paperein.

Opetusministeriön julkaiseman Toiminnallista ruotsia -selvityksen mukaan opiskelijoiden taidot ovat laskeneet sen jälkeen, kun ruotsista tuli ylioppilaskirjoituksissa valinnainen aine.

Tämä kaikki tarkoittaa, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot joutuvat järjestämään opiskelijoille ylimääräisiä ruotsinkielen kursseja, jotta he selviäisivät lakisääteisistä opinnoista. Karkean arvion mukaan lisäkursseihin kuluu yli kolme miljoonaa euroa.

Virkamiesruotsin hintalappu kohoaa 17 miljoonaan euroon vuodessa.

Siinäkään ei ole kaikki.

Ammattikorkeakouluissa on kasvava joukko oppilaita, jotka eivät pääse virkamiesruotsin tentistä läpi edes kolmella yrittämällä. Opinnot viivästyvät ja työura lyhenee alkupäästä. On vaikea arvoida, paljonko se maksaa yhteiskunnalle.

Maallikon varovainen arvio virkamiesruotsin hinnaksi voisi olla 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikki se vaiva ja rahanmeno – eikä lopputuloksena ole edes ”jotenkuten ruotsia”.

Kielettömät

On kulunut 60 minuuttia virkamiesruotsin kirjallisen tentin alkamisesta. Luokkahuoneen ovi avautuu, ja Katariina Pekonen tulee ensimmäisenä ulos. Hän sanoo olevansa kotoisin Pihtiputaalta. Seinäjoelle hän tuli Jyväskylän kautta.

”Toivon, että koe meni läpi. Se riittää, ei mulla ole sen enempää tavoitteita.”

Pekonen myöntää, ettei ruotsi kuulu hänen lempiaineisiinsa. Motivaation puute selittyy sillä, ettei ruotsin kieltä ole tarvittu Keski-Suomessa.

”Pari kertaa oon kuullut ruotsia, kun olen käynyt Vaasassa. Mutta mä en ole koskaan puhunut sitä.”

Jos Seinäjoki saisi laajan päivystyksen sairaalan, täällä kävisi hoidettavana ruotsinkielisiä potilaita. Olisiko Pekonen silloin valmis opiskelemaan lisää ruotsia?

”En mä siihen kuolisi. Kyllä mä varmaan oppisin, jos vaan jaksaisin opiskella sitä. Mutta mun pitäis asua jossain, missä sitä oikeasti puhutaan”, Pekonen sanoo.

virkamiesruotsi-se-50-2

Moni tentin tehneistä sairaanhoitajista ajattelee samansuuntaisesti. Naisvaltaisessa ryhmässä moni sanoo olleensa kouluruotsissa seiskan tyttö. Harva on koskaan käyttänyt toista kotimaista luokkahuoneen ulkopuolella. Mutta silti he eivät haluaisi allekirjoittaa väitettä, jonka mukaan Seinäjoella ei osata jotenkuten ruotsia.

”Kyllä palvelut on saanut täällä tähän asti ja saa tästä eteenpäinkin ruotsinkielellä. Ja monella muulla kielellä. Itse olen opetellut esimerkiksi viittomakielen”, Jaana Hakola sanoo.

Kaisa Järvinen on samaa mieltä

”En sano, että Seinäjoella saa palvelut yhtä hyvällä ruotsilla kuin Vaasassa. Mutta jotenkuten ruotsilla saa.”

Järvinen olisi valmis opiskelemaan enemmänkin ruotsia, jos työ sitä edellyttäisi.

”Ei mulla ole mitään ennakkoluuloja. Jos ei ole potilaan kanssa yhteistä kieltä, työn tekeminen on vaikeaa.”

Sitten Järvinen kertoo yllättävän tiedon.

Seinäjoen keskussairaala on jo alkanut tarjota henkilöstölleen ruotsin kielen täydennyskoulutusta. Lehtori Jaana Store vahvistaa tiedon. Hän on toiminut itse kurssien vetäjänä.

Aivan kuin Seinäjoella olisi aavistettu, mitä on tulossa.

Viime viikolla eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi oman lausuntonsa sote-laista. Valiokunta antoi Vaasan sairaalan tulevaisuudelle kaksi vaihtoehtoa: Joko laaja päivystys pysyy Vaasassa, tai uudessa päivystyssairaalassa on huolehdittava henkilökunnan riittävästä kielitaidosta.

Miljoonapiiri

Vaasan sairaalakiistassa ei ole kyse pelkästään potilaiden hoidosta. Taustalla vaikuttaa Vaasan ja Seinäjoen pitkäaikainen kilpailu asemasta alueen ykköspaikkakuntana.

Pelissä on myös RKP:n pitkän tähtäimen visio, Länsirannikon miljoonapiiri.

Vuoteen 2011 saakka Vaasa oli osa Tampereen yliopistosairaalan erityisvastuualuetta. Sitten Vaasan sairaanhoitopiiri päätti yllättäen liittyä Turun yliopistosairaalaan.

Päätöksen myötä vaasalaisten sairaalamatka piteni kolmesta tunnista neljään tuntiin. Vaasasta tuli kaupunki, josta on Suomen pisin matka lähimpään yliopistosairaalaan.

Vaivan palkaksi länsirannikolle synnytettiin yhtenäinen terveydenhuollon valtakunta, jossa ruotsinkielellä on vahva asema.

”Ervan vaihdon yhteydessä tuotiin vahvasti esiin kielikysymys. Laadullisia argumentteja ei koskaan lyöty pöytään”, Tampereen yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäri ja syntyperäinen vaasalainen Kari-Matti Hiltunen sanoo.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä on edelleen palvelusopimus Vaasan kanssa. Hiltunen arvioi, että potilaiden tuomat euromäärät ovat pudonneet erva-uudistuksen jälkeen 10– 20 prosenttiyksikköä.

Sairaaloiden omat tilastot kertovat yllättävän tiedon: Tampereella hoidetaan yhä reilusti enemmän vaasalaisia potilaita kuin Turussa. Potilaat ovat äänestäneet jaloillaan.

”Kun on kiire, ajatellaan välimatkoja”, Hiltunen arvelee.

Hänen mukaansa myös moni ruotsinkielinen potilas haluaa tulla hoidettavaksi Tampereelle. Onko Pirkanmaalla valitettu hoitajien jotenkuten ruotsista?

”Ei. Minun pöydälleni ei ole tullut yhtään valitusta”, Kari-Matti Hiltunen sanoo.

Kuinka potilaiden tilanne sitten muuttuisi, jos laaja päivystys siirtyisi Vaasasta Seinäjoelle? Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että muutos vaikuttaisi vuositasolla sadan potilaan hoitoon. Puolet heistä olisi ruotsinkielisiä.

Seinäjoelle tulisi siis yksi ruotsinkielinen potilas viikossa.

Sote-uudistuksen mittakaavan rinnalla kyse tuntuu siis olevan melko pienestä asiasta. RKP:lle sillä on kuitenkin suuri merkitys. Jos Vaasan sairaalan laaja päivystys siirtyy Seinäjoelle, visio Länsirannikon miljoonapiiristä romuttuu. Jos Vaasa voittaa taistelun, ruotsinkielinen rannikko vahvistuu.

Ensimmäinen askel

Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson vastaa puhelimeen lentokentältä.

Voisiko hän selventää seinäjokelaisille sairaanhoitajaopiskelijoille, miksi heidän on päntättävä oman alansa erikoissanastoa ja suoritettava lakisääteinen ruotsinkielen tentti, jos se ei anna valmiuksia palvella ruotsinkielellä?

”Sen takia, että se on ensimmäinen askel siihen, että he osaavat tulevaisuudessa vieläkin paremmin ruotsia”, Henriksson sanoo.

”Minusta on hienoa, että opiskelijat haluavat panostaa ruotsin kieleen.”

Henrikssonin mukaan virkamiesruotsi on vasta vähimmäistaso, joka ei turvaa ruotsinkielisen vähemmistön perustuslaillisia oikeuksia saada palveluja omalla kielellään.

Mutta eikö lakisääteisten opintojen tarkoitus ole nimenomaan turvata palvelut ruotsinkielellä?

”Nyt ei ole muodollisesta pätevyydestä kyse. Oleellisempaa on, että potilasta pitää pystyä tosiasiallisesti palvelemaan ruotsiksi. Se tarkoittaa, että ymmärrät potilasta ja mitä hän sanoo”, Henriksson vastaa.

Perustuslaki ei kuitenkaan takaa kaikille ruotsinkielisille samoja oikeuksia.

Vaasan pohjoispuolella sijaitseva Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri kuuluu Oulun yliopistosairaalaan piiriin. Kokkolasta ja Pietarsaaresta kaksikieliset potilaat lähetetään hoidettavaksi yksikieliseen Ouluun.

Jos Seinäjoki ei kykene täyttämään kaksikielisyyden vaatimuksia, miten on Oulun laita? Eikö myös kokkolalaisen potilaan asema ole perustuslain vastainen?

”Se ei ole tässä se kysymys”, Henriksson sanoo.

Kyllä on. Vaasan sairaalan kohdalla on painotettu nimenomaan perustuslakia ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksia. Miksi samaan asiaan ei ole kiinnitetty huomiota Kokkolassa?

”Ei se ole tässä keskipisteenä”, Henriksson sanoo.

Kysymys Kokkolan ja Oulun yhteistyöstä on tärkeä myös toisesta syystä. Jos Oulussa on osattu hoitaa kielikysymys hyvin, samaa mallia voitaisiin ehkä käyttää Seinäjoella.

”Kyllä kyllä. Ja niiden pitää toteuttaa se niin, että kielelliset oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti. Siinä heillä on haastetta”, Henriksson sanoo.

Ministeriö on laskenut, että Seinäjoelle tulisi yksi ruotsinkielinen potilas viikossa. Miten järeää järjestelyä se vaatisi?

”Perustuslaki on yksilön oikeus, ei laumaoikeus. Ei ole väliä sillä, onko potilaita 50 vai 5 000. Palveluiden on toimittava ympäri vuorokauden molemmilla kansalliskielillä.”

Riittäisikö kolme tulkkia, jotka päivystäisivät sairaalassa viikon jokaisena tuntina?

”Ei. Vastaus voisi olla, että sinne tulee töihin sellaisia henkilöitä, joilla on vahva kielitaito”, Henriksson linjaa.

Tulevaisuus näyttää, löytyisikö pätevää työvoimaa vaikkapa Vaasasta.

Lähde: Seuran Minunmedia -lukijaraati

Lähde: Seuran Minunmedia -lukijaraati

”Selvisin tarvittaessa englannilla”

Lähes puolet Seuran lukijoita ei ole tarvinnut työelämässä koskaan ruotsia.

Kysyimme lukijoiltamme Seuran lukijaraadilta ruotsin käytöstä. Vastausten perusteella voi sanoa, että asuinpaikka vaikuttaa voimakkaasti kielen käyttöön. Yli 40 prosenttia vastaajista ei ollut käyttänyt ruotsia koskaan töissä. Joka kymmenes vastaaja kertoi käyttävänsä ruotsia päivittäin.

Tässä joitain poimintoja lukijoiden vastauksista, joita tuli 254:

”Täällä Itä-Suomessa en ole virkamiehen lähes 40-vuotisella urallani tarvinnut kertaakaan ruotsia.”

”Vaasalaisena ruotsinkielen käyttö työelämässä oli yhtä normaalia kuin suomenkielen käyttö. On ilo ymmärtää ja puhua molempia kieliä.”

”En oo tarvinna, enkä käättännä, jumalankiitos.”

”En käyttänyt. Selvisin tarvittaessa englannilla.”

”Ruotsinkieltä ei kuule edes yhtä kertaa vuodessa ja silloinkin on asiakasporukassa aina ollut vähintään yksi suomea taitava.”

”En tarvitse ruotsia. Vakiintunut yrityskieli on englanti.”

”Koin rasismia ruotsinkielisten osalta, koska oma taitoni oli hyvin puutteellinen.”

”Kyllä se 60-luvulla opittu kouluruotsi aika kankeasti sujuu. Asiat on tullut selvitettyä jotenkuten.”

”Vaikka jouduin suorittamaan ns. virkamiesruotsin yliopistolla, ei ruotsin puhuminen ole minulle läheskään yhtä jouhevaa kuin englannin.”

”Ruotsissa puhuin englantia. Suomenruotsalaisten kanssa puhuimme aina suomea. Olivat ystävällisen ymmärtäväisiä ihmisiä!”

X