Miksi metsää kartelliyhtiöille myynyt kunta säästää, mutta ei hae korvauksia myyntitappioista?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Eurassa päätettiin, ettei kartellikäräjille lähdetä. © juha harju/otavamedia
Kansaedustajasta ja Euran kunnanvaltuuston puheenjohtajasta Timo Kallista (kesk) puukartelli on erittäin vakava asia. Silti hän ei näe syytä käröjöidä.

Joulukuussa 2009 markkinaoikeus antoi uraauurtavan päätöksen.

Suomalaista metsäkauppaa dominoineet yhtiöt UPM Kymmene, Stora Enso ja Metsäliitto tuomittiin kilpailulain vastaisen hintakartellin pyörittämisestä vuosina 1997–2004.

Metsätutkimuslaitos Metla arvioi kartellin aiheuttaneen metsänomistajille 1­–1,5 miljardin euron tappiot.

”Kyseessä on erittäin vakava asia, mihin en missään nimessä suhtaudu välinpitämättömästä”, keskustan kansanedustaja Timo Kalli sanoo.

Eura rahapulassa

Kalli tietää, mistä puhuu. Hän on maanviljelijä, metsänomistaja ja 1 500 hehtaaria metsää omistavan Euran kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Metsäomistajien edunvalvontaa hän on harjoittanut Länsi-Suomen metsänomistajien hallituksen puheenjohtajana (1997–2009) sekä Maa- ja metsätaloustauottajain Keskusliiton metsäjohtokunnassa (2010).

Helsingin hovioikeuden viime marraskuussa antama päätös antoi kartelliyhtiöille puuta kaupanneille metsänomistajille kaksi kuukautta aikaa hakea korvauksia. Sopuhintojen on arvioitu nakertaneen metsäkaupan arvoa 15–25 prosentilla. Oikeudessa tämä menetys pitää kuitenkin pystyä näyttämään toteen.

Euran kunnanjohtaja Matti Lahtinen arvioi kunnan myyvän puuta ”lähes joka vuosi”.

Kalli kertoo, että Euran kunnan talous on haastavassa tilanteessa.

”Rahasta on kova pula. Säästöjä joudutaan hakemaan”, Kalli sanoo.

Miksi ei oikeuteen?

Hakemalla korvauksia metsäkartellia pyörittäneiltä suuryrityksiltä kunnan rahapulaan olisi voitu saada edes pientä elvytystä.

Minkälainen keskustelu kartellikorvauksien hakemisesta Eurassa käytiin?

”Kunnanhallituksessa pohdittiin, mahtaako se [käräjöinti] johtaa lopputulokseen, josta Euran kunnalle olisi siitä jotain hyötyä. Harkittiin myös sitä, että ellei se johda, niin minkälaisia kustannuksia siitä mahdollisesti syntyy. Oikeudenkäynnissä syntyy aina kuluja, eikä lopputulos ole varma”, Kalli kertoo.

Päätös oli, ettei kartellikäräjille lähdetä. Kalli ei vie oikeuteen myöskään yksityisenä metsänomistajana tekemiään puukauppoja.

Miksi ihmeessä?

”On ikuinen ongelma, että ostaja kokee maksaneensa liikaa ja myyjä kokee myyneensä liian halvalla. Ei siihen pidä asennoitua niin, että siinä on mitään linssiin sahaamista. Kauppa on kauppaa. Myyjä myy ja ostaja ostaa, ja molemmat yrittää saada mahdollisimman hyvän hinnan.”

Estääkö tuttavuus?

Kalli tuntee pienen mutkan kautta metsäkauppaa myös ostajan vinkkelistä.

Hän istui Repola oy:n hallitusneuvostossa vuonna 1995.  Muun muassa metalli- ja metsäteollisuudessa toiminut konserni fuusioitui vuonna 1996 metsäfirma UMP-Kymmenen tytäryhtiö. Repolan entisestä pääjohtajasta, Tauno Matomestä, tuli myös UMP-Kymmenen hallituksen puheenjohtaja vuosiksi 1999–2001.

Voisiko olla niin, ettei tutulta yritykseltä ja vanhoilta tuttavilta kehtaa hakea korvauksia?

Kallia naurattaa.

”[Puun ostajien] tuttuja oli toisellakin puolella pöytää. Olen itsekin metsänomistaja ja toiminut metsänomistajien edunvalvontatehtävissä. Ikäni olen yrittänyt toimia sillä tavalla, että saadaan maksimaalisesti se viimeinen hinta”, kansanedustaja sanoo.

Kartellivyyhdin perkaaminen on paljastanut, että hinnoista sopiminen oli vuosikausia ”maan tapa”, julkinen salaisuus, joka tunnettiin, mutta johon ei puututtu.

”Siinä ajassa toimittiin niiden sääntöjen mukaan, tänä päivänä näiden pelinsääntöjen mukaan. Jälkiviisautta on syntynyt aika paljon.”

X