Seura Ukrainassa: Jäätynyt vallankumous

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran toimittaja Hannu Toivonen (vas.) ja valokuvaaja Kari Hautala viettivät tammikuun lopussa kolme päivää Kiovan valloitetussa keskustassa. Kuva: Skoy.
Ukrainan pääkaupungin keskusta on taistelutanner, jonne myös aivan tavalliset perheet lapsineen hakeutuvat osoittamaan mieltään. Seuran toimittaja ja kuvaaja viettivät tammikuun lopussa kolme päivää Kiovan valloitetussa keskustassa.

Älkää tappako poikiamme!

Ukrainalaisten äitien vetoomukset ovat pelon ja uhman täyteisiä. Joka päivä he marssivat mielenosoittajien barrikadilta toiselle.

Äidit huutavat aggressiivisille poliiseille, jotka ovat asemissa barrikadien toisella puolella.

Asian toivotaan tulevan selväksi myös Ukrainan presidentille.

Barrikadien vastapuolella mellakkapoliisien naamioidut kasvot seuraavat liikehdintää kilpiensä takaa.

Presidenttiin, korruptioon ja Venäjä-mielisyyteen kyllästynyt kansa on pitänyt Kiovan Itsenäisyysaukiota Maidania hallussaan marraskuusta 2013 lähtien. Sunnuntaimielenosoituksiin on osallistunut satojatuhansia ukrainalaisia.
Myös poliisit tietävät, että Kiovan vallatussa keskustassa presidentti Viktor Janukovitshia pääasiassa vihataan.

Sitä vihaa ei edes 20 asteen pakkanen hyydytä.

Riisuttiin ja hakattiin

Myhailo Gavriliukia ei onnistuttu tappamaan. Hän tuli takaisin omiensa pariin.

Gavryliuk halkoo jälleen puita Kiovan Maidanilla. Vain muutama päivä sitten hänet siepattiin, nöyryytettiin ja pahoinpideltiin.

Hänen kohtalonsa ylitti uutiskynnyksen eri puolilla maailmaa.

”Ensin kimppuuni hyökkäsivät siviilipukuiset poliisit. Kymmenen asteen pakkasessa minut riisuttiin ja kasteltiin kylmällä vedellä. He hakkasivat minua. Olin koko ajan alasti”, hän aloittaa.

Gavriliukin kasvot ovat iskujen jäljiltä yhä siniset. Pahoinpitely ja nöyryytys tapahtuivat Kiovan Grushevskogo-kadulla. Myös muut raaimmat väkivallanteot ovat tapahtuneet siellä sekä viereisellä Kreshatik-kadulla.

Poliisit vahingoittivat myös Gavriliukin sukuelimiä.

”Siviiliasuiset poliisit luovuttivat minut Berkut-joukkojen poliiseille. Pahoinpitelyä jatkui tunnin ajan.”
Berkutit tunnetaan raaoista otteistaan. Ne ovat Ukrainan sisäministeriön erikoisjoukkoja samaan tapaan kuin pahamaineiset Omon-joukot Venäjällä.

Gavriliuk sanoo, että hän valmistautui jo antamaan henkensä demokraattisen Ukrainan puolesta.

Sitten hän lisää:

”Mutta ei ole minun päätettävissäni, mitä Janukovitsh ansaitsee. Muut ratkaisevat sen. Olen itse vain rakennustyöläinen ja kylänmies Tshernivetskasta”, 11-vuotiaan Maximin isä sanoo.

”Tiedän kuitenkin nyt, että Janukovitsh miehineen tappaa ja sieppaa ukrainalaisia, omaa kansaansa. Jo yli 300 on loukkaantunut vakavasti ja tuhat haavoittunut hänen käsissään.”

Gavriliuk toivoo samaa kuin muutkin Maidanilla: vapaata Ukrainaa Euroopan unionin jäsenyydessä.

Piiritetyt ja piestyt

Gavriliuk jatkaa puiden pilkkomista. Kamiinat nielevät poltettavaa, teltat pysyvät lämpiminä. Yöllä kylmyys yltää 25 pakkasasteeseen.

Teltoissa on leposijojen lisäksi ensiapuasemia, klinikoita, vaatetuspisteitä, toimistoja, rukoushuoneita, jopa vallankumousaiheisia taidenäyttelyitä.

Maidan on nyt kuin valtio valtiossa. Ukrainan, oppositiopuolueiden ja Euroopan unionin sadat liput piiskaavat tuulta kilpaa savujen kanssa. Ne nousevat satojen telttojen hormeista.

Aukion julisteissa, kylteissä ja piirroksissa ilkutaan Janukovitshille unohtamatta tämän ystävää, Venäjän presidentti Vladimir Putinia.

Maidanilla moni on kuullut venäläisistä, ukrainalaisiksi poliiseiksi tai siviileiksi naamioituneista pahantekijöistä.

”Jokainen ukrainalainen riippumatta siitä, onko hän ukrainan- tai venäjänkielinen, erottaa venäjän kielen murteen, jota meistä kukaan ei puhu Ukrainassa”, sanoo muuan yliopisto-opiskelija.

Joskus siviileiksi naamioituneet poliisit onnistuvat soluttautumaan Maidanille. Siksi toimittajat ja kuvaajat ovat luopuneet mediatunnusten käytöstä. Poliisit ovat ryhtyneet tarkoituksella sieppaamaan ja hakkaamaan myös tiedonvälittäjiä.

Tunnetuin journalisteista on ukrainalainen nuorehko nainen, Tetjana Tshernovol. Hänet pahoinpideltiin lähes hengiltä marraskuun 2013 lopussa.

Toimittaja Igor Lutshenko kidnapattiin sairaalasta tammikuun puolivälissä. Hän oli viemässä sairaalaan mielenosoituksessa haavoittunutta ystäväänsä Juri Verbitskiä.

Lutshenkoa kidutettiin, minkä jälkeen hänet päästettiin Kiovan lähistöllä sijaitsevaan metsään.

Hän selvisi hengissä, mutta pahoinpidelty Verbitski löydettiin metsästä kuoliaaksi jäätyneenä.

Rujoa väkivaltaa

Poliisit estävät mielenosoittajilta pääsyn parlamenttitalolle. Kuva: Kari Hautala/Skoy.

Poliisit estävät mielenosoittajilta pääsyn parlamenttitalolle. Kuva: Kari Hautala/Skoy.

Täällä torilla meille kerrotaan varmana tietona, että upporikas presidentti Janukovitsh on itsekin rikollinen. Hän tietysti suosii ja palkitsee lähipiiriään sekä nauttii Itä-Ukrainan oligarkkien raha-avustuksista, mutta hänen sanotaan syyllistyneen myös raiskaukseen ja joutuneen nuorena vankilaan.

Tietysti – niin kuin Maidanilla sanotaan – todistusaineisto presidentin väitetyistä rikoksista on kadoksissa.
Huhut ja kulkupuheet korventavat tunteita pakkasessa. Uhrien omakohtaiset kertomukset ja selvät todisteet antavat voimaa jatkaa kapinaa.

Viime viikolla ihmisten ilmoille verisenä ilmestynyt oppositiojohtaja Dmitro Bulatov todisti metsästä palattuaan:

”Kiduttajani puhuivat venäjää Venäjän aksentilla.”

Bulatovia hakattiin, hänen silmänsä sidottiin ja hänen kätensä naulattiin viikon ajaksi oveen kiinni. Väkivallan uhri kertoo rukoilleensa pahoinpitelijöitään, että he armahtaisivat hänet kuolemanlaukauksella.

Kun Bulatov oli päässyt Kiovassa lääkärihoitoon, poliisit yrittivät tunkeutua sairaalaan ja kaapata hänet toistamiseen. Päättäväinen hoitohenkilökunta onnistui estämään yrityksen.

Perheen protesti

Anatoly, Svitlana ja heidän Julia-tyttärensä, 7, ovat ajaneet Kiovaan useamman sata kilometriä vain Maidanille päästäkseen. Koulutytön vanhemmat eivät turvallisuussyistä halua kertoa sukunimeään mutta he suostuvat kuvattavaksi.

He ovat matkanneet tänne Ladyzhynin kaupungista Länsi-Ukrainasta.

”Kaikki puhuvat Maidanista. Hämmästyttävintä täällä on tunnelma ja järjestys. Barrikadien porteilla partioivat kypärin ja lyömäasein varustetut miehet. He yrittävät varmistaa, etteivät kutsumattomat pääse paikalle.”

Kansa on vallannut Maidanin laidalla Kiovan kaupungintalon ja muita hallintorakennuksia. Sisätiloissa rentoutuvat lepovuorolaiset, taloissa järjestetään myös tiedotustilaisuuksia ja käskynjakoja.

Ulkopuolella eri-ikäiset miehet mutta myös monet naisista peittävät kasvonsa liinoin ja sissinaamarein. Vain silmät näkyvät.

”Tunnelma on rohkaiseva mutta samalla pelottava. Murskataanko kansan vallankumous? Joutuvatko opiskelijat, äidit ja isät vankilaan? Tällaiset kysymykset polttavat mieltämme”, Anatoli ja Svitlana pohtivat.

”Toivomme eniten, että kansa voittaa vapauden ja saavuttaa vaatimuksensa Janukovitshin erottamiseksi.”

Nähtyään verta valuvan eilen Bulatovin televisiossa he tulivat surullisiksi.

”Bulatovista oli tehty pahaa jälkeä. Oli ihme, että hän selvisi hengissä. Vaikeasti ruhjotun miehen näkeminen sai meidät voimaan pahoin.”

Kuten jokainen Maidanilla, myös Anatoly ja Svitlana haluavat uskoa parempaan.

”Mutta nyt myös kylmyys on vaikea vastustajamme. Jos jaksamme pakkasen yli, tulevaisuus näyttää valoisalta.”

Jos poliisit aloittavat mielenosoittajien murskaamisen?

”Tappamisesta tulisi täysin summittaista.”

Samaa sanovat Maidanilla useimmat muutkin. Seuraisi verilöyly. Kuolisi satoja, kenties tuhansia.
Anatolya kauhistuttaa myös presidentin hallinnon omaksuma taktiikka. Berkut ja poliisikoneisto yrittävät nöyryyttämällä ja varoittavin esimerkein murtaa vastarinnan. Hakattuja aktivisteja käytetään myös pelotuskeinona.

”Poliisit ovat ottaneet käyttöönsä väkivallan äärimmäiset muodot. Se on anteeksiantamatonta, kuten kaikki väkivalta.”

Kaikessa lahjotaan

Myös Anatoly on huomannut Maidanin kyltit, jotka vetoavat Länsi- ja Itä-Ukrainan – ukrainan- ja venäjänkielisten ukrainalaisten – veljeyteen.

”Vaikka Janukovitshilla on paljon venäjänkielisiä tukijoita, Ukraina ei jakaudu kahtia. On myös venäjänkielisiä, jotka tukevat kansaa ja oppositiota.”

Svitlana jatkaa:

”Ukrainalaiset eivät vihaa Venäjää. Vastustamme vain sen tunkeilua ja vaikutusvaltaa Ukrainassa.”

Anatoly ja Svitlana kertovat käyneensä turisteina Saksassa, sen pääkaupungissa Berliinissä. Matka teki heihin vaikutuksen.

”Turvallisuus, järjestys, elintaso ja yhteiskunnan toimivuus. Elämä Saksassa vaikutti hyvältä ja niin erilaiselta kuin täällä. Jos lähennymme Euroopan unionia, Ukraina saavuttaa hyviä asioita.”

Viime marraskuussa Janukovitsh käänsi selkänsä lähentymissopimukselle, joka jo oli neuvoteltu valmiiksi EU:n kanssa. Presidentti kääntyikin Venäjän puoleen.

Takinkääntö suututti ukrainalaiset. Mielenosoitukset alkoivat, alkoi Maidan.

”Elämä EU:ssa merkitsisi meille tasa-arvoa lain edessä. Se myös kitkisi korruption– lahjonnan ja lahjusten ottamisen– jokapäiväisestä elämästä.”

Ukrainassa jopa opiskelijan opiskelupaikka varmistetaan lahjuksella – myös siinä tapauksessa, että tulokset sisäänpääsykokeissa ovat parasta luokkaa.

Vastaavasti sairastunut työntekijä saa lääkäriltä sairauslomaa vain rahalla, puhumattakaan valtion monenkirjavasta lupamenettelystä, jota virkamiehistö kaupittelee.

”Lahjonta on villiä. Jokapäiväinen elämä on Ukrainassa usein ahdistavaa. On sääli sanoa näin, koska rakastamme Ukrainaa. Perusteellinen muutos on välttämätön.”

Oppositiossa Anatoly ja Svitlana sanovat luottavansa Vitali Klitshkoon. Hän on opposition vaikutusvaltaisin hahmo, parlamentaarikko ja nyrkkeilyn raskaansarjan ex-maailmanmestari, liikunta- ja terveystieteiden tohtori.

”Politiikassa Klitshko edustaa parhaiten Maidanin ihmisiä ja rohkeita vallankumouksellisia, joita kunnioitamme.”

Puupamppu aseena

Näkymät barrikadeilla tuovat mieleen maalaukselliset teokset Ranskan vallankumouksista. Tai Victor Hugon klassikkokirjan Kurjat, musikaalia Les Misérables unohtamatta.

Mutta Grushevskogo-kadun näkymä on totta. Täällä pitävät järjestystä kypäräpäiset, luotiliiveihin varustautuneet taistelijat, täällä tähdätään voittoon ja karaistutaan pahimpaan.

18-vuotias lukiolainen Oleg Dushny on yksi heistä. Hän jätti kotikaupunkinsa Belzin Länsi-Ukrainassa, perheensä ja koulunsa. Myös hän päätti uhrautua, valmistautua yhteenottoon, lähteä eturintamaan.

Grushevskogo-kadulla Janukovitshin tarkka-ampujat ovat jo osuneet luodeillaan ja tappaneet ukrainalaisia.

”Meiltä kysyttiin kotona, ketkä haluavat lähteä. Äiti ja isä sanoivat: jos haluat itse, mene. Matkustin 600 kilometriä junalla. Nyt taistelen presidenttiä vastaan”, hän sanoo öisen vahtivuoronsa jälkeen.

Olegin käsissä on yhä puinen pamppu. Yön mentyä hän on riisunut luotiliivinsä, kypärän, maskin ja happinaamarin.

”Janukovitsh vaatii meitä poistumaan. Hän itse lähteköön ensin, hän saa erota presidentin virastaan. Emme anna periksi, tämä on vallankumous. Janukovitshin kädet ovat veressä.”

Lapsenkasvoinen Oleg sanoo olevansa valmis kuolemaan.

”On vain tämä yksi elämä. Kuolisin paremman Ukrainan puolesta, oikeudenmukaisen ja normaalin elämän puolesta. Siksi myös uskon, että pysyn hengissä ja voitamme.”

Mitä Venäjä tekee?

Oleg tietää sen. Jokainen Maidanilla ja sitä suojaavilla barrikadeilla tietää.

Venäjän kädet ovat nyt savessa: Sotšin talviolympialaisten onnistuminen edellyttää, ettei Putin puutu Ukrainaan aseellisesti.

Arvovaltatappio olisi liian suuri, olympialaisten onnistuminen entistäkin epävarmempaa.

Silti asia on ihmisten huulilla.

”Jos Venäjä tulee, se on kaiken loppu.”

Olegin lapsenomaisuus olikin harhaa. Hän puhuu kuin aikuinen. Äänenpainot eivät viittaa seikkailuun tai vallankumousromantiikkaan.

Oleg on yksi vallankumouksen tekijöistä, mutta samoin ovat naiset, äidit ja tyttäret. He tuovat taistelijoille ruokaa, juomavettä ja lääkkeitä.

Tai voileipien tekijät, kynnelle kykenevät lääkintämiehet ja hoitajanaiset, lämpimien vaatteiden lahjoittajat ja jakajat, tai makeistehtailijat, jotka lähettivät tuhansia kiloja suklaalevyjä, tai filosofian ylioppilaat ja puusepät.

Romanian tietä

Missä ovat juopot? Ensimmäistäkään sellaista ei näy Maidanilla. Tosiasia hämmentää, ollaan sentään vodkamaassa.

Myös itse järjestetty jätehuolto toimii, kotikutoinen järjestyksenpito on voimissaan.

”Janukovitshilla on niin paljon rahaa, että hän voi erottuaan mennä minne haluaa.”

Oleg kääriytyy huovan sisälle ja on kohta unessa. Naapuri-Romaniassa kansa syöksi vallasta Ceausescun. Joko nyt on, kuten ukrainalaiset ilmaisevat, Janusescun vuoro?

X