Tuhlaamisen Suomen ennätys

Meikkejä, kelloja, saippuaa – tietokoneen näytöllä on tavaraa kuin kulkukauppiaalla vanhassa laulussa. Ja joka esineen vieressä vihreä nappi.

OSTA.

Sivun ylälaidassa vilkkuu mainosteksti: ”Tuhansittain tuotteita. Kaikki vaivattomasti ja turvallisesti yhdeltä kassalta.”

ILMAINEN KULJETUS.

Tyhmempi voisi kuvitella, että tämä on tavallinen nettikauppa. Ei ole.

Tämä on Fruugo. Suomalainen huippuinnovaatio, jonka piti mullistaa koko verkko-ostamisen ajatus. Kauppa, joka laajeni kuudessa vuodessa tyhjästä ”yli 365 miljoonan shoppailunnälkäisen ulottuville”, kuten yhtiön nettisivuilla kerrotaan.

Menestyksen tiellä oli kuitenkin yksi este: Shoppailunnälkä ei ajanut ihmisiä Fruugon asiakkaiksi.

Netin potentiaali jäi lopulta pelkäksi haaveeksi. Viime marraskuussa Fruugo Oy haettiin konkurssiin.

Kauppaa pyörittää nyt Fruugon brittiläinen tytäryhtiö, jonka talous huojuu niinikään kuilun partaalla. Se siitä turvallisesta ostamisesta. Mutta vaikka Fruugosta ei tullut menestystarinaa, nimi kannattaa silti painaa mieleen. Kyseessä on nimittäin yksi viime vuosien suuruudenhulluimmista visioista. Hanke, jonka kehittämiseen upotettiin 40 miljoonaa euroa.

Iso osa niistä rahoista tuli suomalaisten veronmaksajien taskusta.

Kummisedät

Vuoden 2006 lopussa Suomessa elettiin onnellisia aikoja. Vienti veti, ja Nokia porskutti mobiilibisneksen maailmanvaltiaana. Valtionjohto hehkutti innovaation ja huippuosaamisen merkitystä.

Nousukauden keskelle Helsingissä syntyi firma, jolla oli suuria suunnitelmia. Fruugo Oy lupasi tehdä verkko-ostamiselle saman mitä Google teki nettihauille.

”Meidän mielestämme nettiostosten tekemisen pitäisi olla helppoa, turvallista ja hauskaa”, yritys lupasi. Pian Fruugosta kohistiin joka puolella.

Kukaan ei tiennyt, miten se valloittaisi maailman. Mutta visio tuntui uskottavalta, vaikuttihan yhtiön taustalla suomalaisen bisneselämän unelmajoukkue.

F-Securen voimahahmo Risto Siilasmaa innostui Fruugosta 2007 keväällä. Hän houkutteli mukaan Jorma Ollilan (Nokia), Seppo Sairasen (FIM-pankki), Kim Ignatiuksen (Sanoma Oyj) ja Marko Parkkisen (Mainostoimisto Bob).

Kummisedät kiinnittivät hankkeeseen miljoonia euroja omaa rahaansa. Ja kun rahaa oli, sitä myös paloi.

Piikki aukeaa

Ensimmäiset kaksi vuotta Fruugo kehitti uutta teknologiaa kaikessa hiljaisuudessa. Yhtiön palkkalistoilla oli 50 työntekijää, joille maksettiin keskimäärin 5 500 euron kuukausipalkkaa. Lisäksi Fruugo maksoi ulkopuolisille yhtiöille miljoonia euroja kehitystyöstä. Vuonna 2008 Fruugo teki yli 14 miljoonan euron tappiot.

Sijoittajien usko ei kuitenkaan horjunut. Myös Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes lähti mukaan talkoisiin, ja myönsi Fruugolle 1,5 miljoonan euron yritystuen. Paperit allekirjoitti Tekesin silloinen pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara.

Kunhan nettikauppa valmistuisi, siitä tulisi huikea menestystarina.

Finnish Facebook.

Lunastus

2008 marraskuussa Tukholmassa oli sähköä ilmassa. Kansainvälisessä SIME-konferenssissa esiteltiin uusia internet-alan yrityksiä.

Luvassa oli jättipaukku Suomesta. ”Tapaa planeetan kunnianhimoisin start up -yritys: todista Fruugon lanseeraus”, ohjelmassa luvattiin.

Paikallaolijoiden mukaan lanseeraustilaisuus oli katastrofi. Lavalla höpistiin ympäripyöreästi tuotteesta, joka ei ollut olemassa. Ammattilaisista koostuva yleisö ei ymmärtänyt, mihin Fruugo oikein pyrkii.

Vasta vuoden 2009 tammikuussa salaperäinen nettikauppa tuli julkisuuteen. Yrityksen johto kertoi kehittävänsä nettikaupalle uutta alustaa.

Fruugosta asiakas voisi ostaa kaikkien eurooppalaisten verkkokauppojen tuotteita ilman kieliongelmia. Monimutkaiset valuutta- ja tullikysymykset olisi kätevästi ratkaistu, eikä kotiinkuljetus rokottaisi liikaa ostajan lompakkoa.

Kunhan ilosanoma leviäisi ulkomaille, jokaisesta myydystä tuotteesta kilahtaisi provisio Fruugolle. Valtavat rahavirrat virtaisivat Suomeen. Helmikuussa jännitys purkautui. Kaikki oli vihdoinkin valmista. Fruugo avasi virtuaaliset ovensa.

Leikin loppu

Juhlat loppuivat tylysti. Jo alkutalven aikana Fruugo ajautui uusiin talousvaikeuksiin. Yhtiöstä oli tullut pohjaton kaivo, johon sijoittajat olivat lapioineet kaksi vuotta rahaa. Siilasmaan johdolla taustavoimat etsivät uusia rahoittajia, mutta niitä ei löytynyt. Maailmalla puhjennut rahoituskriisi oli jäädyttänyt sijoitusmarkkinat.

Ahdingossaan Fruugo pyysi valtion rahoitusyhtiö Finnveraa apuun. Finnveran hallitus myönsi 5,5 miljoonan euron lainan, vaikka Fruugolla ei ollut liikevaihtoa. Koska sijoitukseen liittyi korkea riski, lainan korko oli 4,7 prosenttia euriborin päälle. Myös omistajat pistivät lisää rahaa pöytään. Fruugon toiminta saatiin turvattua.

Kesän aikana kävi kuitenkin selväksi, ettei kauppa-alusta toiminut toivotulla tavalla. Asiakkaat haukkuivat käyttöjärjestelmää sekavaksi, eivätkä eurooppalaiset nettikaupat halunneet maksaa provisioita. Fruugo ajautui paitsioon.

Syksyllä yhtiön edessä avautui rahoituskurimus. Kassa oli tyhjä, ja velkojen korot laukkasivat karkuun. Fruugo irtisanoi melkein puolet työntekijöistään ja lähestyi Finnveraa hattu kourassa. Korkojen maksuun ei ollut rahaa.

Finnvera teki jo toisen poikkeuksellisen päätöksen. Se muutti aiemmin antamansa lainan ehtoja. Korko pudotettiin 0,1 prosenttiin. Yksikään ammattisijoittaja ei lainaa rahaa ilmaiseksi. Nollakoron voi tulkita suoraksi yritystueksi. Finnvera on valtion omistama yritysten erityisrahoittaja. Sen tehtäviin ei kuulu myöntää avustuksia tai suoria yritystukia. Fruugon pelastusoperaatio oli Finnveralle niin merkittävä päätös, että siitä oli ilmoitettava erikseen EU-komissioon.

Siilasmaa, Ollila ja kumppanit saivat helpotuksen velka-ahdinkoonsa.

Poikkeuksellinen ratkaisu

Miksi Finnvera teki Fruugon kohdalla poikkeuksia? Se on oleellinen kysymys etenkin, kun alun perin lainahakemusta esitettiin hylättäväksi. Finnveran omat asiantuntijat näet vastustivat lainan myöntämistä, sillä hanke oli liian riskipitoinen.

Kanta ei kuitenkaan kelvannut toimitusjohtaja Pauli Heikkilälle. Finnveran rahoitusjohtoryhmässä Heikkilä esitti lainan hyväksymistä. Toimitusjohtajan kanta voitti, ja lainapäätös lähti eteenpäin positiivisena. Finnveran hallitus hyväksyi 5,5 miljoonan euron lainan pitkän keskustelun jälkeen. Pauli Heikkilän mukaan Finnvera otti tietoisen riskin. ”Meiltä perätään jatkuvasti riskin kasvattamista. Fruugon konsepti oli juuri sellainen, mitä Finnveran tulee tukea.”

Toimitusjohtaja sanoo kantavansa vastuun rahoituksen epäonnistumisesta.

”Päätös oli Finnveran hallituksen. Mutta minä uskoin tähän hankkeeseen ja suosin sitä.”

Sen sijaan Heikkilä kiistää myöntäneensä tunnetuille pääomasijoittajille erityiskohtelua.

”Ehdottomasti ei! En tunne heitä muuten kuin julkisuuden ja työtapaamisten kautta.”

Sen sijaan Pauli Heikkilä myöntää, että isoilla alkupääomilla oli oma merkityksensä. Fruugo oli vaikeuksissa jo hakiessaan Finnveran rahoitusta. Oliko se liian suuri kaatumaan?

”Tuo on ihan varmasti totta. Hyvää rahaa ei pitäisi laittaa huonon perään. Mutta on vaikea nähdä, missä kohtaa peli pitäisi puhaltaa poikki.”

Heikkilän mukaan merkittävin syy poikkeuksellisiin rahoitusratkaisuihin oli 2009 tukala taloustilanne.

”Se oli poikkeuksellisen vaikea vuosi. Monista muistakin päätöksistä jouduttiin keskustelemaan.”

Veljen vartija

Ensin talousvaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetään jättilaina. Sitten korot mitätöidään. Ja toimitusjohtaja pistää vielä oman arvovaltansa peliin näin riskipitoisessa hankkeessa. Finnveran menettely näyttää ulospäin oudolta.

”Mutta yleensä nämä eivät tule ulospäin näkyviin”, työ- ja elinkeinoministeriön johtaja Risto Paaermaa puuskahtaa.

Paaermaa on oikeassa. Finnvera toimii pankkisalaisuuden suojassa, joten sen rahoituspäätösten taustoja puidaan harvoin julkisuudessa.

Samaan aikaan Finnveralla on valtava merkitys suomalaisille yrityksille. Tällä hetkellä Finnveralla on noin 14 miljardin rahoituspotti kiinni erilaisissa kohteissa.

Suljettujen ovien takana tehdään isoja päätöksiä.

Työ- ja elinkeinoministeriö on se taho, joka ohjeistaa ja valvoo Finnveraa. Risto Paaermaa on nähnyt molemmat organisaatiot läheltä. Hän jäi joulukuun alussa eläkkeelle virkamiehen tehtävistä, mutta istuu yhä TEM:n edustajana Finnveran hallituksessa.

Paaermaan mukaan Finnveraa sitoo yhdenvertaisen kohtelun periaate. Pelisääntöjen on oltava kaikille samat.

”Jos joku on sitä mieltä, että Fruugo on saanut edullisemman kohtelun kuin joku toinen, niin sellaisen argumentin voi tietenkin esittää”, Paaermaa sanoo.

Hän ei itse pidä Pauli Heikkilän toimintaa sopimattomana.

”Toimitusjohtaja voi halutessaan esitellä rahoituspäätökset hallitukselle. Lopullisen rahoituspäätöksen teki Finnveran hallitus.”

Entä kuka valvoo hallitusta? Se onkin jo kinkkisempi kysymys. Työ- ja elinkeinoministeriö ei nimittäin puutu yksittäisiin rahoituspäätöksiin. Niiden valvonta kuuluu Finnveran hallitukselle.

Veli on veljen vartijana.

”Kyllähän ministeriö tietyllä tapaa valvoo, jos tulee valituksia”, Paaermaa sanoo.

Niitä tulee harvemmin, koska toiminta on salaista.

330 miljardia osaketta

Kesällä 2010 Fruugon ongelmat kärjistyivät jälleen. Julkisuudessa kerrottiin, että edellisen vuoden tappiot olivat olleet 11 miljoonaa euroa.

Yhtiön tilintarkastaja tuli julkisuuteen. ”Rahoituksen saantiin liittyy epävarmuutta, joka voi vaikuttaa yhtiön kykyyn jatkaa toimintaa”, tilintarkastaja Pekka Pajamo kertoi Kauppalehdessä.

Kotimaisten rahoittajien kärsivällisyys alkoi olla vähissä, joten omistajat suuntasivat katseensa ulkomaille.

Fruugo päätyi ostamaan brittiläisen internet-yhtiön. Toiminnot sulautettiin yhteen.

Teoriassa kauppa toi yhtiölle rahaa ja vaikutusvaltaa. Brittiläisen tytäryhtiön johtoryhmässä vaikutti Lordi Maurice Saatchi, mainosmiljonääri ja brittien konservatiivipuolueen entinen johtaja. Käytännössä Saatchi ei kuitenkaan pistänyt omaisuuttaan likoon Fruugon puolesta.

Kaupan myötä Fruugon uudeksi toimitusjohtajaksi tuli englantilainen Dominic Allonby. Hän oli esiintynyt jo aiemmin julkisuudessa epäonnistu-neiden liiketoimiensa vuoksi.

Uusi yritysjärjestely ei tuonut lisäarvoa nettikauppaan, päinvastoin. Velkainen Fruugo joutui lainaamaan briteille rahaa. Lopulta brittiseikkailu aiheutti lähes miljoonan euron alaskirjaukset.

Ainoa asia, mikä kasvoi yrityskaupan myötä, oli osakkeiden määrä. Se kasvoikin käsittämättömiin sfääreihin. Sijoittajat loivat tyhjästä uusia osakkeita, joiden avulla he voisivat suojautua yritysvaltaukselta.

Fruugon taseeseen pumpattiin yli 330 miljardia osaketta. Luit oikein – 330 000 000 000 osaketta.

Hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa omisti niistä yli 100 miljardia. Hän oli osakemiljardööri. Rahallista arvoa osakkeilla ei ollut.

Riski toteutui

Pimpom. Risto Siilasmaalta on tullut sähköpostia.

”Yrittäjyyteen liittyy aina riski. Samoin sijoittamiseen. Fruugon tapauksessa tämä riski toteutui”, Nokian hallituksen nykyinen puheenjohtaja kirjoittaa.

Hän ei halua kommentoida Fruugoon liittyviä käytännön kysymyksiä.

”Jätin yhtiön hallituksen viime keväänä enkä ole tekemissä enää Fruugon tai sen tytäryhtiön kanssa. Ainoa roolini on konkurssipesän velkojan rooli.”

Eturivin talousvaikuttajana Siilasmaa on ottanut monesti kantaa suomalaiseen yritystukijärjestelmään. Siilasmaan mukaan virkamiehillä pitäisi olla vähemmän valtaa rahoituspäätösten teossa. Uusien yritysten julkinen tuki tulisi kanavoida yksityisille toimijoille.

Mitä Fruugon tarinasta voisi oppia? ”Jälkiviisaana voisi tietenkin sijoittajanäkökulmasta sanoa, että yhtiön rahoitus olisi pitänyt lopettaa aiemmin.”

”Toisaalta sinnikkyys on tärkeä osa yrittämistä. Jos yhtiö olisi lopulta lyönyt itsensä läpi, olisi sinnikkyys ollut viisautta”, Siilasmaa kirjoittaa.

Hän itse ei lannistunut nettikaupan kuolemasta. Siilasmaa toimii edelleen sijoittajana monen aloittavan yrityksen taustalla.

Yhtenä konkurssipesän jäsenenä Siilasmaa perii nyt Fruugolta takaisin kahden miljoonan sijoitustaan. Yksi on kuitenkin joukosta poissa: Finnvera ei ole edes velkojien listalla. Viiden ja puolen miljoonan laina on myönnetty nollakorolla, muita huonommilla ehdoilla.

Kauppa jatkuu

Kuudessa vuodessa Fruugo tuhlasi noin 40 miljoonaa euroa, ja saavutti sillä 190 000 euron liikevaihdon. Se saattaa hyvin olla tuhlaamisen suomenennätys.

Erityispiirre on myös siinä, että Fruugo pelasi veronmaksajien rahoilla.

Konkurssipesän selvitys valmistuu todennäköisesti ennen joulua. Silloin julkisuuteen tulee varmasti uutta tietoa Fruugon taustoista. Seuran saamien tietojen mukaan myös Finnveran aloitusrahasto rahoitti Fruugoa. Summia ei ole toistaiseksi kerrottu julkisuuteen.

Samaan aikaan kun Suomessa siivotaan sotkuja, britit pitävät huolen siitä, että kauppa on auki.

”Suomalaisen Fruugon konkurssi ei vaikuta meidän toimiimme. Me jatkamme normaalisti”, yhtiön asiakaspalvelusta vastataan.

Kuka tietää, ehkä suomalaisten veronmaksajien rahoittama huippuinnovaatio nousee vielä uuteen kukoistukseen Englannissa. Jos niin käy, Siilasmaa voi saada miljoonansa pois. Ja englantilainen Lordi jää kassanvartijaksi.