Uusi aalto terveysterroria?
Pekka Puska on puolustanut jo 50 vuotta valtion ravitsemussuosituksia. Nykyään hyökkäykset niitä vastaan ovat niin rajuja, että virkamiehet puhuvat jo terveysterrorismista. Leimahtaako terrori jälleen syksyllä, kun uudet suositukset julkaistaan?
THL:n pääjohtaja Pekka Puska ei lue keskustelupalstoja, koska siellä kirjoittelu on sähköpostiviestejä pahempaa. "Joskus niihin kuitenkin törmää”, hän sanoo. Kuva: Niclas Mäkelä.
”Hei. Mikset siirry eläkkeelle, moralisti. Et tiedä mistään mitään, ja koko ”elämäntyösi” on ollut ihmisten terveyden tuhoamista.”
Tällaista sähköpostia saa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Pekka Puska.
Aggression tavallinen aihe on ravinto. Ruoka ei ole enää suomalaisen yksityisasia, vaan monen taistelun sytytyslanka.
Virkamiehet puhuvat jopa terveysterrorismista, jossa fanaatikot iskevät muihin kuin oman asian kannattajiin. Oma asia voi olla hiilihydraattien välttäminen, eläinrasvojen suosiminen tai kasviksiin keskittyminen. Muut syövät ”väärin.”
Koska valtion ravitsemussuositus henkilöityy Pekka Puskaan, häntä moukaroidaan raskaasti juuri sen vuoksi.
Pian saattaa viritä uusi iskujen sarja.
Valtion uusi ravitsemussuositus esitellään syksyllä. Sen edeltäjä on kahdeksan vuotta vanha.
Pitäisikö Puskan ja kumppanien varautua jopa ruokasotaan?
Netti toi vihapuheen
Muutama vuosi sitten ravitsemuskeskustelu ryöpsähti pahasti yli. Pekka Puskan sähköpostiin tuli viestejä, joissa toivottiin hänen kuolevan.
Viestejä näytettiin jopa Suojelupoliisille. Kirjoittelu ei kuitenkaan johtanut lisätoimiin
Puska ei aio pelätä terveysterrorismia.
”Vastaan kaikkiin viesteihin, mutta en jää ajattelemaan negatiivisia viestejä. Ehkä vaimo ottaa ne raskaammin. Hän sanoo, että olen kovettunut tässä vuosien varrella.”
Puska viittaa muun muassa 1970-luvun Pohjois-Karjala-projektiin.
Vuosia kestäneen projektin aikana pohjoiskarjalaisia neuvottiin karttamaan tupakkaa, suolaa ja kovia rasvoja. Alueella oli aikanaan muuta maata korkeampi sydän- ja verisuonitautikuolleisuus. Suunta haluttiin muuttaa ruokavaliota korjaamalla.
Neuvottelut voin ja suolan käytön vähentämisestä olivat kovia tilallisten tuvissa. Puskasta tuntui välillä, että pöydän toiselta puolelta noustaan lyömään turpaan.
Nämä keskustelut käytiin kuitenkin kasvotusten.
Nyt kahvipöytä on vaihtunut internetin keskustelupalstoihin, blogeihin ja Facebookiin.
Aggressiivisten keskustelijoiden joukko on pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi.
”Nettiaika toi viesteihin vihanpurkaukset. Tavallisen kirjeen kirjoittaminen vaati enemmän aikaa ja ehkä sitä myöten harkintaa”, Puska kuvailee.
Puskan ravitsemussuosituksia itsekin kritisoinut lääkäri Antti Heikkilä pitää keskustelijoiden anonymiteettia ja keskustelun valvonnan puutetta huonona.
”Sosiaalisen median luoma keskustelu on roskaa. Keskustelupalstat ovat häiriintyneiden ihmisten mellastuskenttä. Siellä ei ole järkevää keskustelua, joka veisi asiaa eteenpäin. Uskon, että kun ihmiset saavat lisää tietoa, he valitsevat parhaan vaihtoehdon.”
Heikkilän mielestä paras vaihtoehto on vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Linjaa ei muuteta
Natsi, elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden kätyri, valehtelija, narsisti, korruptoitunut, tappaja, lasten myrkyttäjä…
Myös Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professoria Mikael Fogelholmia on parjattu.
Samaan aikaan kun vihapuhe on vellonut netissä, Fogelholm on ollut mukana valmistelemassa uutta ravitsemussuositusta.
”Tuntuu pahalta, että keskustelussa kyseenalaistetaan tutkijan vakaumus ja pyrkimys totuuteen. Se on sama kuin urheilijaa syytettäisiin dopingista ilman mitään näyttöä.”
Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkaisee uudet suositukset vielä tänä vuonna. Suurin osa vuoden 2005 suosituksista pysyy ennallaan.
Muutokset ovat Puskan ja Fogelholmin mukaan vain täsmennyksiä.
Hiilihydraattien saannin alaraja laskee, kun taas rasvojen saannin yläraja nousee.
Entistä tärkeämpiä ovat hiilihydraattien ja rasvojen laatu ja lähteet. Rasvoista suurin osa pitäisi saada tyydyttymättömistä kala- ja kasvirasvoista. Hiilihydraateissa pitäisi välttää lisättyä sokeria ja suosia täysjyvästä, tuoreista hedelmistä ja kasviksista saatavaa ravintokuitua.
Uudetkin suositukset kannustavat syömään lautasmallin mukaan. Ruoka-annoksesta puolet pitäisi täyttää kasviksilla, neljännes perunalla, riisillä tai viljavalmisteilla ja neljännes kala-, liha- tai munaruualla.
Mikael Fogelholm pelkää, että pienet muutokset antavat lisäpontta suositusten arvostelijoille.
”Suositukset konkretisoivat sen, että yleinen linja on edelleen esimerkiksi karppausta vastaan. Vaikka annetaan tilaa sille, että hiilihydraatteja voisi syödä vähemmän ja rasvoja enemmän, ravintokeskustelun opposition mielestä muutokset tulevat olemaan riittämättömiä”, hän ennustaa.
THL:n Puska puolestaan uskoo, että valtaosaa ihmisistä rauhoittaa tieto siitä, etteivät suositukset juurikaan muutu.
Vuoden vaihteessa eläkkeelle jäävä THL:n pääjohtaja ei odota uusien ravintosuositusten tuovan ylimääräisiä kiireitä syksyyn.
”Valtio ei voi määrätä, miten ihmiset syövät. Kerromme vain, mikä on suositus nykytutkimuksen valossa.”
Antti Heikkilän mukaan uudet suositukset eivät tarjoa mitään uutta.
”Peruslähtökohta on väärä, koska eläinrasvat puuttuvat ravinnosta.”
Liikaa yksinkertaistamista
Julkinen puhekaan ei pysy pelkästään ravinnossa. Vastapuolet syyttävät toisiaan kaupallisuudesta.
Heikkilä sanoo valtion virallisen ravintosuosituksen olevan muun muassa elinkeinoelämän rahoituksen korruptoimaa.
Puskan mukaan taas toisinajattelijoilla on ravinto-opeissaan omia kaupallisia tavoitteita muun muassa kirjamyynnin kautta, eikä välttämättä erikoistumista ravintoasioihin.
Vanha lautasmalli pätee edelleen, vaikka syksyn uusiin suositukseen tehdään pieniä muutoksia hiilihydraattien ja rasvojen suositeltuihin määriin.
”Klassinen esimerkki ajatusten tarkoituksellisesta sekoittamisesta. Suomessa toisinajattelijat halutaan lytätä”, Heikkilä kertoo.
”THL:n rooli on valistamisen lisäksi vaikuttaa. Emme voi eristäytyä elinkeinoelämästä, jos haluamme vaikuttaa saatavilla olevan ruuan terveellisyyteen”, Puska sanoo.
Keskustelua seuraava kansalainen hämmentyy vähemmästäkin.
Ravitsemusterapeutti ja -bloggari Reijo Laatikaisen mielestä ravintokeskustelun ongelmana on viestien liiallinen yksinkertaistaminen.
Tämä johtaa nopeasti vastakkainasetteluun ja liian jyrkkiin kannanottoihin.
”Keskustelun pitäisi olla läpinäkyvää. Vaihtoehtodieetit sivuttavat usein kaiken vastakkaisen tutkimustiedon. Ravintosuosituksista puhuttaessa taas pitäisi kertoa, etteivät tutkimukset tue kaikkia suosituksia aukottomasti. Silti tietoa on tarpeeksi, jotta nykyiset ravitsemussuositukset voidaan antaa. Ihmiset kestävät kyllä pientä epävarmuutta.”
Pönkitystä omalle kokemukselle
Haukkumista, herjaamista, syyttelyä.
Miksi ruoasta keskustellaan aggressiivisesti?
Tampereen yliopiston terveysviestinnän tutkijan Sinikka Torkkolan mukaan muita haukkumalla ihminen hakee vahvistusta omalle totuudelle oikeasta ruokavaliosta.
”Suomessa on ollut kauan usko ravintosuositukseen. Ihmisten oma kokemus ei ole päässyt esiin ennen nettiä. Kokemuksista halutaan nyt puhua.”
Silti aggressiivisuus ihmetyttää.
Syytä on mietitty myös asiantuntijoiden keskuudessa.
”Ruoan pitäisi olla iloinen asia. Voihan se harmittaa, jos itsestä hyvältä tuntuvaa ruokavaliota arvostellaan, mutta kiivaus tuntuu siihen nähden ylimitoitetulta”, professori Mikael Fogelholm sanoo.
Haastateltavien mielestä keskustelun sävyyn vaikuttaa uusi viranomais- ja auktoriteettivastaisuus.
”Kaikki, mikä voidaan kääntää viranomaistietoa vastaan, tehdään. Tuntuu, että tällaiselle ajattelulle on nyt tilausta. Vähän samoin kuin politiikassa perussuomalaisten EU-vastaisuudelle”, Fogelholm sanoo.
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan ruokaan liitetään nykyisin paljon muutakin kuin terveys.
Kaukana on aika, jolloin ruokaa syötiin hengenpitimiksi.
”Tuntuu, että siitä on kiinni koko elämä ja onni. Edelleen suurin osa ihmisistä suhtautuu ruokaan samalla maalaisjärjellä kuin ennenkin. Pieni joukko on kuitenkin tehnyt syömisestä itselleen todella vaikeaa” Laatikainen sanoo.
Fogelholmin mukaan ravintokeskusteluissa rinnastetaan kaksi aivan erilaista näkökulmaa: väestötasolle suunnitellut ravitsemussuositukset ja yksittäisten ihmisten kokemukset sopivasta ruokavaliosta.
”Kumpikin voi olla oikeassa omassa kannassaan. Jos joku on saanut avun vaikkapa karppauksesta, hienoa! Mutta se ei tarkoita, että ravitsemussuositukset olisivat kaikkia muita kohtaan pielessä.”
Yhtä mieltä ollaan siitä, ettei kiihkoilu kannusta keskustelemaan tai edistä kenenkään asiaa.
Muun muassa Pekka Puska ja Antti Heikkilä muistuttavat, että suurin osa suorista yhteydenotoista on positiivisia.