Uutuuskirja paljastaa: Juoksijalegenda Paavo Nurmi oli paitsi äksy ja yrmeä myös hurmaava pr-mies
Juoksijasuuruus, yhdeksänkertainen olympiavoittaja Paavo Nurmi ei ollutkaan vain tyly vetäytyjä vaan Suomen oivallinen pr-mies, tuore teos paljastaa.
Huippukautenaan Paavo Nurmi oli voittamaton. Esimerkiksi Pariisin olympiaklaisissa 1924 hän voitti kultaa 5000 metrillä. Vuonna 1974 Nurmi oli mittavan omaisuuden kerännyt rakennuttaja.
Paavo Nurmen syntymästä tulee 13. kesäkuuta kuluneeksi 120 vuotta. Urheiluhistoriamme suurmies ja juoksijain kuningas Nurmi on suomalaisille edelleen myyttinen hahmo.
Nurmen juoksulahjakkuuden pohdinta on ollut ajankohtaista jo vuosikymmeniä: saavuttiko Paavo Nurmi maastojuoksun, 1 500, 5 000 ja 10 000 metrin olympiavoittonsa ja monet maailmanennätyksensä luonnonlahjoilla vai harjoittelemalla muita viisaammin ja rankemmin?
Nurmesta nyt kirjan kirjoittanut filosofian tohtori Kalle Virtapohja painottaa urheilijan määrätietoisuutta.
”Nurmi asetti jo nuorena tavoitteekseen nousta huippujuoksijaksi. Sitä varten hän teki määrätietoista työtä vuosien ajan. Varsinaisen hyppäyksen maailman huipulle hän teki armeijassa vuonna 1919, jolloin hän sai mahdollisuuden harjoitella kahdesti päivässä, saada hierontaa ja hyvää perusravintoa.”
Seuransa valikoija
Nurmen persoonallisuus on ollut selkeästi kaavoitettu: yrmeä, vähäpuheinen, tyly, vaikea, julkisuutta karttava. Aiemmin osin julkaisematonta lähdeaineistoa läpikäydessään Virtapohja löysi Nurmesta toisenlaisen puolen.
”Monelle ihmiselle Nurmi oli myös reilu ja tarkka. Halutessaan hän oli hurmaaja, joka suuteli naista kädelle. Hän oli myös Hollywoodin elokuvatähtien kanssa poseeraava Suomen pr-mies. Suurena vaikenijana tunnetuksi tullut Paavo Nurmi puhui monessa yhteydessä ja paljonkin. Ongelma syntyi siitä, että niin moni olisi halunnut puhua hänen kanssaan, mutta hän valikoi seuransa.”
Nurmen on sanottu olleen jollain tavalla katkera ihminen osin kilpailu-uransa aikana ja enemmän sen jälkeen. Osin tämä pitää paikkansa.
”Monia Nurmen ennätyksiä ylistettiin ikuisiksi. Silti monet niistä kaatuivat jo ennen Los Angelesin vuoden 1932 olympiakisoja. Nurmi pettyi, koska ennätykset eivät olleetkaan pysyviä. Ikääntyessään hän antoi yhä enemmän kriittisiä lausuntoja urheilusta, mutta ei kääntänyt sille selkäänsä”, Virtapohja sanoo.
Väkevimmin Nurmeen liittyviä myyttejä on ruotsalaiskauna. Nyt uusimman tiedon mukaan tällä ei kuitenkaan ole varsinaista todellisuuspohjaa.
”Pystyin kumoamaan oletuksen, jonka mukaan Nurmella olisi ollut kaunaa ruotsalaisia kohtaan. Päinvastoin – hän jopa valmensi ruotsalaisia juoksijoita, avusti Dagens Nyheter -sanomalehteä ja ystävystyi Henry Rydahlin kanssa, joka oli urheilutoimittaja. Ja urheilutoimittajia ei Nurmi yleensä kovin korkealle arvostanut.”
paavo Nurmi kuoli vuonna 1973 upporikkaana miehenä. © Tuovi Nousiainen/OM-arkisto
Tahkon taustapeli
Kirjassa tulee esille hieman arvoitukseksi jäävä fakta: Lauri ”Tahko” Pihkala varoitti amerikkalaisia Eino Purjeesta ja Paavo Nurmesta. Siis siitä, että he juoksevat rahasta.
”Pihkala ja Nurmi riitaantuivat verisesti syksyllä 1927. Riidan muodollinen voittaja Pihkala kirjoitti vuoden 1928 alussa, edelleen vereslihalla, kirjeen Amerikkaan ystävälleen ja merkittävälle urheilujohtajalle Avery Brundagelle. Kirje oli kohtalokas. Pari vuotta myöhemmin Brundage kirjoitti vaativaan sävyyn Kansainvälisen yleisurheiluliiton ruotsalaiselle puheenjohtajalle J. Sigfrid Edströmille, että Nurmen rahajuoksut pitäisi pysäyttää. Brundage oli amatööriurheilun vannoutunut puolestapuhuja.”
Edströmin siinä määrin raivokas hyökkäys Nurmen ilmeisten rahapalkkioiden kimppuun sai aikaan sen, että Nurmen kansainvälinen ura päättyi ammattilaissyytöksiin vuonna 1932.
”Brundagen vaatimus oli yksi syy. Mutta yhtä suuri merkitys oli sillä, että Suomen Urheiluliittoa johtanut Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Urho Kekkonen kävi voimallista kampanjaa Ruotsia ja ruotsinkielisiä vastaan. Suomalaisuuden hurmiossaan Kekkonen esitti syksyllä 1931 yksipuolisesti, että maaottelusuhteet Ruotsiin katkaistaisiin. Se loukkasi Edströmiä.”
Paavo Nurmi teki revanssin
Edström luuli estäneensä Nurmen juoksut olympiakisoissa.
Toisin kävi. Nurmi toi juosten olympiasoihdun Helsingin olympiakisojen avajaisiin vuonna 1952. Miten kunnia-aitiossa istunut Edström reagoi?
”Edström ärähti järjestelytoimikunnan puheenjohtajalle Erik von Frenckellille, että miten kehtasitte pyytää ammattilaiseksi julistettua miestä tähän kunniatehtävään. Eikö teillä muita kuuluisuuksia ole? Von Frenckell vastasi, että pyysimme kyllä Sibeliusta, mutta hänellä oli muita kiireitä.”
Liikemies-Nurmi
Nurmi rakennutti sotien jälkeen kymmeniä kerrostaloja Helsinkiin ja varsinkin Lauttasaareen. Nurmen grynderin ura oli varsin näyttävä.
”Minusta tuntuu, että Helsingissä ei ole oikein vieläkään tajuttu sitä merkittävää jälkeä, jonka Nurmi jätti Helsingin kaupunkikuvaan kerrostalojensa myötä. Nurmi eli tarkasti ja rakensi tarkasti. Hän ei rakentanut hometaloja”, Virtapohja toteaa.
Nurmi oli kuollessaan vuonna 1973 upporikas mies. Hänen ex-vaimonsa ei ollut enää elossa, joten ainoa lapsi Matti Nurmi peri omaisuuden, josta osa meni yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
”Nurmi perusti vuonna 1968 nimeään kantavan säätiön, jonka päätehtäväksi tuli tukea sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien tutkimusta. Hän lahjoitti säätiölle Helsingistä kaksi kerrostaloa ja miljoona silloista markkaa käyttörahaa. Se oli kaunis lahja Suomen kansalle.”
Lähde: Kalle Virtapohja, Mies josta tehtiin patsas (Docendo).
Lue myös:
Kuka oli rauhanenkeli, joka viuhahti Helsingin olympialaisten avajaisissa 1952?