Yritystuet ovat tolkutonta pönkkäämistä – talouselämä vastustaa, poliitikot puoltavat elinkeinotukia

Samalla kun sosiaalietuuksia ja palveluita karsitaan, yritystuet ovat pyhä lehmä, johon ei uskalleta koskea. Useat yritystuet ovat tutkijoiden mukaan ruokotonta rahan haaskausta.
Lauri Seppälä
Ajankohtaista Asiat 19.5.2017 14:30

Työ- ja elinkeinoministeriö laskee, että verotuet mukaan lukien yritystukien kokonaispotti on neljän miljardin luokkaa.

Odotukset olivat korkealla, kun ministerit astelivat ulos huhtikuun puoliväliriihestään.

Oli kuitenkin melkoinen yllätys, kun muutoin niin touhukas hallitus olikin halvaantunut yritystukien ollessa sen leikkuulaudalla. Mitään ei leikattu, vaikka esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja Suomen Yrittäjät olivat valmiita roimiin leikkauksiin.

Pelkästään Suomen Yrittäjät esitti ennen puoliväliriihtä leikkauksia yritystukiin 556 miljoonan euron edestä.

Vertailun vuoksi: kaksi vuotta sitten aloittanut hallitus lohkaisi tutkimukselta ja koulutukselta runsaat 540 miljoonaa euroa.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) mukaan hallitusohjelman lupausten takia teollisuuden kustannusrasitetta ei voida lisätä kajoamalla yritystukiin.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) pelkää, että orastavassa kasvutilanteessa yritystuista leikkaaminen vaarantaisi heiveröisen talouskehityksen ja voisi viedä Suomesta esimerkiksi metsä- ja metalliteollisuuden tuotantoa.

Hallituksen selitykset eivät vakuuta Etlan tutkimusjohtaja Mika Malirantaa. Jos yritykset elävät tukien varassa, ne eivät silloin hänen mukaansa kauan porskuta muutenkaan.

Parhaaseen tulokseen päästäisiin tukien asteittaisella korjaamisella, Maliranta selvittää.

”Näinhän on tehty muun muassa asuntolainojen verovähennysoikeudessa, jota on asteittain pienennetty. Olisi ollut tyylikästä, että yritystukien asteittainen purku olisi edes aloitettu ja viestitetty samalla, että asteittaista leikkaamista on tarkoitus jatkaa tulevina vuosina.”

Yritystuet pönkittävät suuryrityksiä

Kaikkineen Suomen valtio jakaa noin 1 100 miljoonaa euroa suoria yritystukia. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) laskee, että verotuet mukaan lukien yritystukien kokonaispotti on neljän miljardin luokkaa.

”Tässä laskelmassa on melko varovaisesti tulkittu verotukia. Jos lasketaan esimerkiksi arvolisäveron kevennykset, tulee helposti kolme miljardia vielä tähän päälle”, toteaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) erikoistutkija Timo Rauhanen.

Osin yritystuet maksavat itseään takaisin yhteisöveron kautta. Eri yhteisöt maksoivat yhteisöveroa vuonna 2015 yhteensä noin 4,4 miljardia euroa.

Nykyisellään yritystukien teho jää torsoksi liian monessa tapauksessa. TEM:n tuoreen selvityksen perusteella yritystukijärjestelmä ei tue kansantalouden pitkän aikavälin tuottavuutta ja siten talouskasvua optimaalisesti. Vain noin 10 prosenttia tukien kokonaismäärästä on perusteltuja. Näin siis kertoo ministeriön raportti.

Yritystuet näyttävät pönkittävän suuria yrityksiä ja vanhoja rakenteita. Tietosuojasyistä tutkimuslaitokset eivät voi luovuttaa yrityskohtaisia tietoja tukien saajista, mutta Ylen MOT-ohjelman keräämien aineistojen perusteella vuonna 2014 suurimmat yksittäiset suorien tukien saajat olivat Tuuliwatti (25,8 miljoonaa euroa), Viking Line (24,5), Tallink Silja (14,2), Finnlines (12,5), Nokia (10,3), Fortum (9,8), Neste Shipping (6,5) ja Rajakiiri (5,8).

”Suorien tukien osalta on aika selvästi havaittavissa, että on syntynyt ikään kuin vakiintuneita asiakassuhteita”, Rauhanen kertoo.

”Tukia opitaan hakemaan ja toisaalta tuen myöntäjä tuntee hakijan. Tällä tavoin on helpompaa sitten ohjata rahaa vanhoille tutuille2.”

Rahaa ryyppyristeilyille

Kaikki toimialat saavat yritystukia.Suurimpia yksittäisiä tuen nauttijoita ovat risteilijävarustamot. Suomessa valtio tukee matkustajamerenkulkua 241–255 miljoonalla eurolla vuosittain, selviää maaliskuussa julkaistusta Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun raportista. Risteilyalukset saivat vuonna 2015 miehistötukea noin 53 miljoonaa euroa.

Valtio tukee matkustajamerenkulkua – ja sitä kautta myös viinan ja nuuskan myyntiä – 250 miljoonalla eurolla vuodessa, vaikka elinkeino selväisi tuettakin.

Ei ole suuri salaisuus, että ruotsinlaivoilla verovapaa viina ja nuuska takaavat tasaisen kävijävirran. Vironlaivoilla saman saa aikaan Tallinnan viinaralli. Tallinnasta ostetut olutlaatikkotornit kohoavat taivaisiin.

Miksi valtio voitelee viihderisteilijöitä näin auliisti? Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström selvittää Taloustutkimus Oy:n laskelmien perusteella, että vuonna 2016 ulkomaiset laivamatkustajat jättivät Suomeen 684 miljoonaa euroa.

Boijer-Svahnströmin mukaan näihin lukuihin eivät lukeudu ulkomaisten risteilijöiden tuomat päiväturistit.

”Matkustaja-autolautoilla Suomeen saapuvat matkailijat tulevat usein perheineen omilla autoilla ja liikkuvat pitkin Suomea. Laivamatkailun myönteiset taloudelliset vaikutukset leviävät siten laajalle koko Suomeen.”

Vetoaminen turismikorttiin laivojen tukemiseksi on höpöhöpöä, huomauttaa Jyväskylän yliopiston taloustieteen tutkijatohtori Hannu Karhunen.

”Laivayhtiöiden yritystuilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomeen tulee ulkomaalaisia matkustajia”, Karhunen huomauttaa.

”Kyseessä on vain edunsaajan propagandaväritteinen lausahdus, jolla pyritään pitämään kiinni jo saavutetuista eduista kaikin mahdollisin keinoin.”

Keppihevosena isänmaa

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä ihmettelee Viking Linen kiitosta miljoonatuistaan: varustamo tilasi uuden lauttansa Kiinasta.

Mikäli laivojen liiketoimintamalli perustuu julkiseen tukeen, kyseiset yritykset vaikuttavat Karhusen mukaan varsin huonoilta, ja silloin on aiheellista kysyä, tulisiko kyseisten yritysten olla enää olemassa.

”Omia rahojani en näihin ainakaan sijoittaisi. Muiden tai yhteisiä rahoja onkin helpompi hassata, kun siitä ei voi jäädä kiinni.”

Niin laivayhtiöiden edunsaajat kuin poliitikotkin vetoavat mielellään myös ”huoltovarmuuteen”. Sillä yritetään Karhusen mukaan vedota kuulijan isänmaalliseen tunteeseen ja peitetään se tosiasia, että tämä ei oikeasti liity mitenkään huoltovarmuuteen.

”Käsittääkseni Suomessa ei ole tutkimustietoa siitä, mitä toimialoja ja kuinka paljon pitäisi tukea huoltovarmuuden varmistamiseksi.”

Tukien vastapainoksi on luontevaa odottaa investointeja Suomeen. Viking Line tilasi kuitenkin tuoreimman lauttansa Kiinasta. Sen hinnaksi on arvioitu 190 miljoonaa euroa.

Viking Line on perustellut päätöstään sillä, että Turun telakan tilauskirjat ovat täynnä.

Selitys sapettaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtajaa, keskustan kansanedustajaa Olavi Ala-Nissilää. Hän pitää käsittämättömänä, että Suomi ei ollut edes vaihto- ehto. Ala-Nissilä mukaan alus voitaisiin rakentaa esimerkiksi Raumalla, jolloin massiiviset työllisyysvaikutukset olisivat kohdistuneet Suomeen.

Viking Linen päätöksen takia Ala-Nissiläkin on ollut valmis perimään tukia yhtiöltä takaisin.

Ristiriitaset energiatuet

Valtiolta hukkuu vuosittain 200 miljoonaa euroa verotukena paljon energiaa käyttäville yrityksille. Mikään osoita tukien parantaneen yritysten kilpailukykyä, selviää VATT:n tutkimuksesta.

Kaikkineen suomalainen teollisuus nauttii alhaisemmasta sähköveroluokasta, joka tuo sille vuosittain 400 miljoonan euron hyödyn.

Ja potti kasvaa.

Joulukuussa 2016 eduskunta hyväksyi hallituksen lakiesityksen, joka tuo runsaasti sähköä kuluttavalle teollisuudelle tänä vuonna uutta tukea 43 miljoonaa euroa. Tukea maksetaan vuosina 2017–2021 yhteensä enimmillään 232 miljoonaa euroa.

Hallitus perustelee tukea sillä, että näin torjutaan niin kutsuttua hiilivuotoriskiä. Hiilivuoto tarkoittaa, että yritys siirtää tehdastuotantonsa sellaisiin maihin, joissa päästökustannukset ovat matalia.

Tutkimuksellisesta näkökulmasta hallituksen hiiliselitykset haisevat hurskastelulta. Yritysten todellisiin tuotantopäätöksiin perustuvissa tutkimuksissa ei ole löytynyt tutkimusnäyttöä siitä, että hiilivuotoriskiä olisi edes olemassa.

”Siltä osin tämä ei ole mitenkään perusteltua julkisten varojen käyttöä”, huomauttaa VATT:n johtava ekonomisti Marita Laukkanen.

Samalla kun energiasyöppöjä toimijoita tuetaan, suuntautuu myös uusiutuville energioille mojova tukipotti. Suomessa pelkän tuulivoiman tuki kasvaa vuonna 2017 melkein 300 miljoonaan euroon.

Uusiutuvan energian tuet eivät VATT:n mukaan vähennä lainkaan päästöjä niin kutsutulla päästökauppasektorilla, johon kuuluvat voimalaitokset, lämpökeskukset sekä pääosa teollisuudesta.

Näin ollen päällekkäisillä tukijärjestelmillä kulutetaan mittavasti mammonaa samaan päästövähennykseen ilman toivottuja tuloksia.

Näppärä jakoautomaatti

Sähköä kuluttavan teollisuuden lobbarit onnistuivat jälleen. Tukien supistamisen sijaan hallitus antoi alalle joulun alla 43 miljoonan euron lisälahjan.

Medialta jää usein kertomatta, mihin teollisuudelle suunnatut tukirahat lopulta sujahtavat, Laukkanen huomauttaa. Esimerkiksi energiaveron palautus näyttäisi tippuvan osakkeenomistajien taskuun, koska se ei mene työpaikkoihin, tuottavuuskasvuun tai palkkoihin.

”Velkaantuva Suomi tarjoilee tukia, joista ei ole mitään hyötyä”, Laukkanen kiteyttää.

Tukia jaettaessa ydinkysymyksiin kuuluu, keillä on tarpeeksi väkevä viisaus valita tuen ansaitsevat kohteet.

Valtion ei tulisi jakaa ”kohdennettuja teollisuustukia”, koska viranomaiset eivät osaa ”poimia voittajia” kaikkien innovaatioiden joukosta. Tätä mieltä ovat muun muassa talousnobelisti, professori Bengt Holmström sekä professorit Sixten Korkman ja Matti Pohjola vuonna 2014 laatimassaan raportissa, joka suunnaattiin hallituksen Talousneuvostolle kasvun vauhdittamiseksi.

Vaikka vielä vaalien alla hallituspuolueet lupasivat yritystukiin leikkauksia, suunta on ollut päinvastainen. Rauhasen mukaan poliitikkojen mielilauseisiin kuuluu, että heillä on jonkinlainen käsitys siitä, mitkä tuista pitäisi poistaa.

”Kun aletaan tarkemmin kysyä, niin sitten keskustelu ja äänensävy muuttuvat. Tällainen tukijärjestelmä on poliitikoille kiitollinen kohde. Sillä on näppärä ohjata omille tukiryhmille, kannattajille ja symppaajille aina jonkin verran tukea.”

Rauhasen mukaan mikään ei viittaa siihen, että mistään yritysten tukimuodoista oltaisiin luopumassa. Hän huomauttaa, että suorien tukien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa.

Vuoden 2017 alusta lähtien tuli myös käyttöön uusi verotukimuoto, yrittäjävähennys, joka keventää yrittäjien tuloverotusta 128 miljoonalla eurolla.

Kuka huutaa kovimmin?

Talvivaaran kaivos on osoittautunut varsinaiseksi tukisyöpöksi.

Yritystuissakin piru asuu yksityiskohdissa, muistuttaa Etlan Mika Maliranta.

”Kun aletaan hakea ratkaisuja, joilla on oikeasti merkitystä, ne sattuvat aina joihinkin. Ne, joihin sattuu kovemmin, yleensä myös huutavat kovimmin. Tästä syntyy myös eräänlainen julkisuusharha.”

Maliranta muistuttaa, että Suomessa on yrityksissä iso joukko ihmisiä, jotka käyttävät työaikaansa miettiäkseen sitä, mistä ja millä tavalla haetaan tukea.

”Sitten meillä on iso joukko virkamiehiä myöntämässä näitä rahoja. Nämä kustannukset eivät tule yleensä laskelmissa esiin, ja ne voivat olla hyvinkin isoja.”

Tyypillinen yritystukien peruste on, että niillä yritetään pelastaa työpaikkoja. Malirannan mukaan yritystukien jakaminen vain tässä tarkoituksessa on hölmöläisten hommaa. Pahimmillaan julkisesta tuesta tulee uudistumisen este, kun uusien yritysten tulo markkinoille on vaivalloisempaa.

Kun tukea saavat yritykset, jotka eivät panosta uuden innovointiin, tämä heikentää puolestaan innovaatioihin kykenevien yritysten kilpailuasemaa.

”Tämä kustannus ja menetys voivat olla paljon kiinnostavampia kuin se, kuinka paljon tukea euromääräisesti kukin yksittäinen yritys saa”, Maliranta selvittää.

Panos perustutkimukseen

Malirannan mukaan tuet tulisi ohjata teknologioihin, jotka voivat parantaa tuottavuutta monissa yrityksissä ja toimialoilla ja jotka ovat niin sanottua eturintaman yritystoimintaa.

”Tieto- ja viestintäteknologian puolella tehdään jatkuvasti merkittäviä yleiskäyttöisiä teknologisia innovaatioita, jotka tarjoavat sovellusmahdollisuuksia uudenlaiseen liiketoimintaan monilla aloilla. Uber on yksi tunnettu esimerkki tästä.”

Tällaisia mahdollisuuksia voi olla Malirannan mukaan myös esimerkiksi molekyyleihin liittyvässä perustutkimuksessa.

”Tämä voisi tuottaa laajoja sovellusmahdollisuuksia ainakin lääketeollisuuden puolella.”

Tulevaisuuden menestysyrityksiä kukaan ei osaa nimetä, muistuttaa Hannu Karhunen. Tämän vuoksi varminta olisi uudelleen kohdentaa vanhoja rakenteita ylläpitävät yritystuet Suomen Akatemian kassaan tai suoraan yliopistoille.

”Innovaatiot, joita tulemme käyttämään 25 vuoden päästä, perustuvat perustutkimuksella saatuihin tutkimustuloksiin”, Karhunen sanoo.

”Ja perustutkimus tapahtuu pääsääntöisesti yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa – ei suinkaan laivavarustamoissa.”