Koikkalainen tietää, mitä on elää Venäjän naapurissa: Valo ei vieläkään nouse idästä

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Teksti:
Koikkalainen

Takana on tuskainen maanantain vastainen yö. Odotus oli karmeaa.

Koikkalainen ei saanut nukuttua silmällistäkään, kun ei ollut lopullista varmuutta Venäjän sunnuntaisten presidentinvaalien tuloksesta.

Venäjällä ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Iso kysymys oli, kuka johtaa Venäjää seuraavat kuusi vuotta.

Maanantai-aamuna jännitys laukesi.

Virallista tulosta saamme vieläkin odottaa, mutta keskusvaalilautakunnan alustavan tuloksen mukaan Vladimir Putin on saanut äänistä vajaat 77 prosenttia. Äänestysprosentti on noin 67.

Vaalien kakkonen on 12 prosentin ääniosuudella Pavel Grudinin, vihannes- ja hedelmäviljelijä, miljardööri ja kommunistisen puolueen viime tipan yllätysehdokas.

Putin sai haluamansa

Kaikki on mennyt käsikirjoituksen mukaan.

Hirmuhallitsija ja diktaattori Josif Stalinin kanssa kohta puoliin yhtä kauan vallassa ollut vähävaraisen leningradilaisen työläisperheen poika Vladimir Putin sai haluamansa. Voitto on, ei nyt 120-prosenttinen, mutta olosuhteisiin nähden selvä.

Äänestystulostakin tärkeämpi oli vaalien äänestysprosentti. Nyt Putin voi sanoa, että hänellä on laaja kannatus. Pulinat pois monista vaalivilpeistä ja vaalien aikaisista painostuksista: kansa on puhunut.

Kelpaa nyt vaalien voittajan kavuta puhujanpönttöön ja julistaa luottamusta ja toivoa, vastuullisuutta ja menestystä.

Mutta onko jokin sitten muuttuva laajassa Venäjänmaassa?

Historia ei ole tae tulevasta, mutta uskaltaisiko silti sanoa, että valo ei nouse vieläkään idästä. Ei koira pääse karvoistaan.

Näillä on mentävä. Karhun naapurissakin.

Ja sitten jotain ihan muuta

Raskaasti pyörivät maailmanpolitiikan pyörät. Vaan tapahtuu sitä isoja pienessä Suomessakin.

Kuluttaja-lehti on testannut myynnissä olevia wc-papereita. Voittaja oli laboratoriotesteissä Lidlin Floralys, mutta käyttäjien suosikki oli Lambi.

Wc-testissä vertailtiin muun muassa paperien lujuutta ja kestävyyttä, määrää per rulla, pehmeyttä, imukykyä ja ”tuntumaa”.

Liikumme elämän suurimpien kysymysten äärellä. Ei enää, kenen lippua tai pussia kannat, vaan mihin pyyhit.

Koikkalainen käyttää mielellään Lambia, mutta karussa arjessa ja juhlapäivinäkin henkilökohtainen suosikki on ollut Floralys.

Se on edullista, riittoisaa, paperi ei petä kriittisimmissäkään tilanteissa ja ennen kaikkea: ”tuntuma” on loistava.

Testin tuloksia Kauppalehden nettisivuilta lukiessa särähti kuitenkin korvaan. Siis korvaan. ”Floralys valmistetaan Ruotsissa, ja siihen käytetty selluloosa on peräisin Saksasta, Ruotsista, Espanjasta ja Brasiliasta.”

Lista niin wc-paperin teko- kuin raaka-ainemaista nostatti syyllisyydentunteen. Metsien maassa Suomessa pyyhitään perse saksalaiseen, ruotsalaiseen, espanjalaiseen ja brasilialaiseen paperiin!

Vaikea on joskus ymmärtää tätä nykypäivän globaalia kaupantekoa. Eikö suomalainen saa suosikki-wc-paperinsa sekaan edes paria sellaista arkkia, jonka materiaalina on suomalainen puu?

Missä on isänmaallinen tuntuma?

Asiassa on kieltämättä toinenkin puoli.

Suomessa kulutettu Floralys on ehkä marginaalista verrattuna kaikkeen siihen pehmopaperimäärään, joka Suomesta nykyisin viedään vaikka elintasoaan tuntuvasti kohottaneeseen Kiinaan.

Oikea isänmaallinen ”tuntuma” on kuitenkin iso periaatteellinen kysymys. ”Tuntuma” on tässä tapauksessa unelma Floralys-wc-paperista, jonka seassa on myös suomalaista selluloosaa.

Tekoja, Lidl!

X