Kun maallinen kilvoittelu ei enää riitä, kilpajuoksu Kuuhun vain kiihtyy

Kun sotiva ja kriisien täyttämä maailma ahdistaa, on terveellistä ottaa hiukan etäisyyttä.

Miten olisi Maasta 384 400 kilometrin päässä möllöttävä Kuu?

Koikkalainen tuntee monta kuuhullua. Termi ei taida olla kovin tieteellinen, mutta täydenkuun aikoihin näiden ihmisten käytös kummasti muuttuu.

Muutos on selvästi tilapäinen askel parempaan.

Kuuhullu on täydenkuun aikaan positiivisella tavalla rauhaton. Hän nukkuu  huonosti, mutta voi hyvin.

Eikä termi suinkaan tarkoita sitä, että hän olisi päästään sekaisin. Hormonitkin hyrräävät.

Kilpajuoksu Kuuhun

Ihminen on valitettavasti sotkenut – toivottavasti ei lopullisesti – monet asiat maapallolla.

Eikä pelkkä maapallo tietenkään ihmiselle riitä. Tuhoa pitää saada aikaan siellä, missä vain voi.

Marsiin on jo kauan ollut kova pyrky, ja Kuuhun on rantautunut jo yhteensä viisi maata: USA, Venäjä, Kiina, Intia ja viimeisenä Japani.

Loputon kilpajuoksu jatkuu, emmekä me ehkä edes tiedä, mitä kaikkea siihen on vuosikymmenten varrella liittynyt.

Mahtimaiden pyrkimykset kuunvalloitukseen eivät ole pelkkää romantiikkaa.

Avaruus on taistelutanner

Löperöinkin ihminen tajuaa, että Kuu-innostuksen taustalla ovat hyvin arkiset tarpeet.

Tarpeet ovat itsekkäitä ja sotilaallisia. Ei haluta ottaa riskiä, että jokin toinen maa ehtisi asettua Kuuhun tukevasti muita ennen.

Maallinen kilvoittelu ei enää riitä. Myös avaruus on taistelutanner.

Näissä asioissa ihminen on uskomattoman sitkeä ja kekseliäs. Kun Kuuta valloitetaan, harva kyseenalaistaa sitäkään, kuinka paljon se maksaa.

Varmuuden vuoksi Koikkalainen korostaa, että Kuu-kiinnostus on vain maallikon maantomuista arkiajattelua.

Amatöörinä Koikkalainen ei tunkeudu pakinoitsija-kollega Esko Valtaojan tontille.

Monet asiat on hyvä jättää niille, jotka niistä jotain ymmärtävät. Ammatti-ihmisille.

Jäätävän pätevä komentaja  

Presidentti Sauli Niinistö nimitti viimeisinä virkatöinään Puolustusvoimain uudeksi komentajaksi kenraaliluutnantti Janne Jaakkolan, 56.

Tärkeään tehtävään oli kuulemma tarjolla vain hyviä vaihtoehtoja, mutta paras eli ”jäätävän pätevä” Jaakkola valittiin.

Pieni Suomi ei isoisten lailla tavoittele Kuuta taivaalta. Jalat on pidettävä tiukasti maan pinnalla.

Tarvitaan johtajia, jotka pystyvät kovien paineitten alla hyviin ja nopeisiin ratkaisuihin.

Uhkia lienee turha luetella. Ne ovat jokaisen suomalaisen tiedossa.

Hyväuskoisuuteen ei ole varaa. Ei etenkään pienellä maalla, vaikka se olisi Naton jäsenvaltiokin.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.