Koikkalainen: Ohjusiskuja Ukrainaan suunnitellaan kaukana rintamista, siistinä sisätyönä

Asioilla on taipumus arkipäiväistyä. Selvistä rikoksistakin tulee nopeasti puhdasta kauraa eivätkä ne herätä tekijöissään kysymyksiä saati omantunnontuskia.

Sotakin on leipätyötä. Siitä maksetaan jopa käypää korvausta.

Viime viikolla Suomessa vieraili tutkivan journalismin verkoston Bellingcatin johtava Venäjä-tutkija Christo ­Grozev. Häntä haastattelivat STT:n Sanna Raita-aho ja Helsingin Sanomien Juuso Määttänen.

Bellingcat on vuosien varrella tehnyt upeita paljastuksia. Tällä kertaa bulgarialainen Grozev kertoi, ketkä olivat konkreettisesti Venäjän lokakuussa Ukrainaan tekemien ohjusiskujen takana.

Suurin osa iskuista kohdistui siviilikohteisiin. Ne aiheut­tivat suurta tuhoa ja kärsimystä. Bellingcat selvitti, että ohjuksia reitittäneet henkilöt toimivat siviilioloissa kaukana rintamalinjoista. Ohjusiskujen kohteita he suunnittelivat päivätöinään. Se oli siistiä ja turvattua sisätyötä.

Ohjusryhmä eli tavallista arkea. Hetkeäkään se ei ajatellut, että sen jäsenet voitaisiin erikseen ­nimetä ja saattaa teoistaan edesvastuuseen.

Kukaan ei aloita sotaa yksin

Tämä on ikivanha sotiin liittyvä kysymys. Kuka on vastuussa siitä, mitä kauheuksia niissä tapahtuu?

Yksinkertaisin vastaus on, että toisessa maailmansodassa syyllinen oli Adolf Hitler ja Ukrainassa syyllinen on hänen perillisensä on Vladimir Putin.

Aivan noin helpolla ei siitä pääse.

Hitler ei toiminut yksin eikä yksin toimi Putinkaan. Kun maata pannaan urakalla tuhkaksi, tarvitaan pari apulaistakin. Heitä on ollut pitkät jonot.

Kun Bellingcat otti suoraan yhteyttä ohjusiskujen suunnittelijoihin, nämä olivat kauhuissaan. Eivät siksi, että he olivat tehneet näitä sotarikoksia, vaan siksi, että heidät oli paljastettu.

Ei siinä näin pitänyt käydä. Hehän tekivät vain työtään.

Esimerkiksi päiväkotiin suunnatussa iskussa ei ollut suunnittelijoiden mielestä ­mitään kummallista.

Kun Christo Grozev ­kysyi eräältä työntekijältä, miten tämä saa nukuttua öisin kaiken päivällä tekemänsä jälkeen, tämä oli vain hämmästellyt, miksei Grozev pysy ”ammattimaisena” ja miksei hän kysy ”ammattimaisempia” ­kysymyksiä.

Oikeus siintää tulevassa

Hirveydet Ukrainassa jatkuvat. Laiha lohtu on, että yksikään niiden tekijöistä ei voi olla varma, etteikö hän olisi paljastunut.

Sota loppuu joskus, ­mutta tiedot rikoksista ovat ­tallessa. Edessä voi olla hetki, jolloin niiden tekijää kopautetaan ­olkapäälle ja kysytään, missä sinä olitkaan Ukrainan sodan sinä ja sinä päivänä.

Bellingcatilla riittää töitä. Lohdullista on, että pelkkä tieto sen toiminnasta voi ehkäistä ennalta sotarikoksia.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!