Mikään ei ole maailmassa pysyvää – ”Paitsi poliitikkojen joulu- ja uudenvuodenpuheet”, toteaa Koikkalainen

Maapallo kiertää rataansa. Vuodet seuraavat toistaan. Lunta satelee, lyhyt on päivän kaari. Jouluna aika seisahtuu, mutta vain toviksi.

Koikkalainen kaivoi esiin vanhat mapit ja katsoi, mitä joulun aikoihin on ollut ilmassa. Liikettä ainakin on ollut – ja paljon loputonta puhetta.

Mikään ei ole silti muuttunut.

Joka vuosi joku on ollut huolissaan valtion, kuntien ja yksityisten ihmisten velkaantumisesta. Se laulu on ollut yhtä suuri yllätys kuin käen ulostulo käkikellosta.

Mitään ei ole tapahtunut. Velkaantuminen jatkuu.

Kun mikään ei muutu

Ei vuodenvaihdetta, ettei joku olisi ollut huolissaan suomalaisten ikääntymisestä.

Jotain pitäisi tehdä. Ja heti.

Mitään ei ole tapahtunut. Väki raihnaistuu aivan niin kuin ennenkin. Käänteestä ei  merkkiäkään.

Koskaan ei ole syntynyt niin vähän lapsia kuin nyt.

Kiribati meni ohi

Joka vuodenvaihteessa jonkun juhlapuhujan otsa on rumassa rypyssä siitä, että Suomi ei pysty pitämään huolta kilpailukyvystään.

Jotain pitäisi tehdä. Ja heti.

Mitään ei ole tapahtunut. Aina on vain jokin toinen maa painamassa kilpailukyvyssä Suomen ohi.

Milloin Kiribati, milloin Andorra, milloin Naurusaaret. Joskus Tuvalu, joskus Kap Verde.

Jotain olisi pitänyt tehdä. Ja heti.

Inflaation mörkö

Ei vuodenvaihdetta, ettei inflaation mörkö olisi nostamassa päätään. 

Joskus se on ollut kolme prosenttia, joskus viisi, joskus yksitoista.

Siitäkin olisi pitänyt varoittaa. Ja tehdä johtopäätöksiä heti eikä myöhemmin.

Entäs sitten ilmastonmuutos? Eikö senkin pitäisi olla jo agendalla?

Entä mitä tekee Kiina? Mitä Venäjä? Entä maailman suurin demokratia Intia? Kuka on USA:n seuraava presidentti? Kumpi voittaa hieromansa sodan, Guyana vai Venezuela?

Aatosta jaloa, jotain hyvääkin

Mikään ei ole maailmassa pysyvää.

Paitsi poliitikkojen joulu- ja uudenvuodenpuheet. Terävimmät – ja  huolestuneimmat – valtiomiehet sanovat, että pysyvää on vain muutos.

Näihin aatoksiin maailman menosta ei vanhoja mappeja tarvita. Näkymät ovat suurina valon juhlan päivinä aivan samat kuin ennenkin.

Muutos olisi tarpeen, mutta jokainen ihminen on luonnostansa konservatiivi.

Joka muuta väittää, ei ole tästä maailmasta.

Vanha jäärä ja konservatiivi Koikkalainen kiittää lukijoitansa taakse jäävästä vuodesta. Tulevasta ei paljon tiedä. Lohdullisia sanoja on vähän.

Jos on tullut kirjoitettua jotain poikkipuolista, niin se ei ainakaan ole ollut tahallista. Asiat riitelevät – eivät miehet eivätkä naiset.

Jotain hyvääkin voisi vuodelle 2024 toivottaa.

Ainakaan se ei ole huonompi on kuin 2023.

Lue muut Koikkalaisen kolumnit tästä.