T-72 ei ollut pelastaja, vaan rosvoretkellä Ukrainassa – Tarinaa voi kertoa monella tavalla, mutta kaikki niistä eivät vastaa totuutta
Vainajia pitää aina kunnioittaa, mutta on myös oikeutettua kysyä, kuinka monta vainajaa T-72:n miehistöllä on tunnollaan, kirjoittaa Seuran kolumnisti Koikkalainen.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Helsingin Kansalaistorilla pötköttää näytillä romuttunut panssarivaunu. Viimeksi tämä Ukrainasta tuotu tuhottu T-72 on ollut sijoitettuna Tallinnaan.
Vaunusta on noussut kohu. Jotkut väittävät, että vaununromun ainoa tehtävä on nostattaa Venäjä-vastaista ajattelua ja ikäviä tunteita venäläisiä kohtaan.
Jos vaunu olisi ollut esillä vanhaan ”hyvään” aikaan, rumilus olisi laajoissa kansalaispiireissä yksimielisesti tuomittu provokaatioksi Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän vuosisataisia ystävyyssuhteita kohtaan.
Se olisi lähtenyt alta aikayksikön pois ihmisten silmistä.
Nyt vaunu pysyy tiukasti paikoillaan pari viikkoa. Sille tuodut kukat vain poistetaan nopeasti.
Venäjän romusta tekemä nootti ei aiheuttanut lisätoimenpiteitä. On vain ilmoitettu, että nootti on otettu diplomatian sääntöjen mukaisesti vastaan.
Kaksi täysin eri tarinaa
Maataan puolustavat ukrainalaiset ovat tuhonneet taistelupanssarivaunun. Sen tarinaa ei ole tarkemmin kerrottu, mutta Helsingissä sen tehtävänä on muistuttaa Ukrainassa käytävästä sodasta.
Raaka sota jatkuu yhä eikä tuhottu vaunu ole kunniaksi Venäjälle.
T-72 on kouluesimerkki siitä, kuinka monesta ja hyvin päinvastaisesta vinkkelistä yksinkertaisetkin asiat voidaan nähdä.
Joidenkin mielestä tankki on tehnyt ennen tuhoutumistaan suuria isänmaallisia tekoja. Sen miehistö on ollut urheasti isänmaan eli Venäjän ja venäläisten asialla. Siksi sille pitää tuoda kukkiakin.
”Pelastajien” tyly loppu
Toistakin mieltä asiasta voi olla. Sama tankki on ollut rumassa pahanteossa vieraassa ja itsenäisessä maassa. On ollut vain luojan lykky, että se on saatu tuhottua ennen kuin se ehti synnyttää vielä enemmän kauhua ja vahinkoa.
Sankareistakaan ei Koikkalainen oikein tiedä. Kyllä miehistö on ollut vain maahan tunkeutuvaa roistojoukkoa, joka on käynyt raukkamaisesti heikompiensa kimppuun. Vapauttaja se ei ole ollut eikä ukrainalaisten pelastaja.
Panssarivaunun miehistöllä on varmasti ollut tyly, surkea ja julma loppu. Niinkin voi käydä, kun lähtee pahoissa aikeissa rosvoretkelle.
T-72 ei ole sankaritarina
Vainajia pitää aina kunnioittaa, mutta on myös oikeutettua kysyä, kuinka monta vainajaa T-72:n miehistöllä on tunnollaan? Kuinka monta siviiliautoa se ehti runnoa alleen? Kuinka monta kotia se on murskannut, kuinka monta ihmistä tappanut tai tehnyt loppuelämäkseen raajarikoiksi?
Vaikka kuinka asioita kääntelisi, niin tulos on sama: tuhotusta T-72-tankista eikä sen miehistöstä ole aineksia sankaritarinoihin.
Kun rosvoretkelle lähtee, on muistettava myös riskit.
Riskien toteutumisesta vastaavat hyökkäyssodan johtajat. Heidän nimensä ovat hyvin kaikkien tiedossa.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit täältä.