Mr. Seura

Kukapa meistä 1980-luvun tv-katselijoista ei muistaisi ratsupoliisi Kingiä, jonka viesti huipentui iskevästi ”Seura, siinä se on!”

Kingin ratsastussaappaissa asteli hauska, välitön ja lämmin Erkki Liikanen, joka oli kuin luotu Seuran superveturiksi.

Seuraihmisenä Liikanen imitoi televisiossa nokkelasti julkisuuden henkilöitä, jotka olivat ajankohtaisia Seurassa.

Televisiokatsojilla oli hauskaa, kun Liikanen velmuili Seuran kanssa päivän kuumilla aiheilla. Seura oli käytössä milloin tennismailana, saunavihtana, kiikarina tai myrkyttömänä vaihtoehtona hyttysten tappovälineeksi.

Liikasen sepittämä Seuraihminen-laulu jäi kansan sydämiin. Esiintyjän karjalaisjuuret nousivat mainosbiisin sanoista:

Meistä jokainen on jollain lailla Seuraihminen.

Osta taikka tilaa Seura, silloin tiedät sen.

Oothan siekii niin kuin miekii, sano rohkeasti vaan

mulle kans ja kioskilla jälleen tavataan.

Erkki Liikanen oli voittanut vuonna 1975 Syksyn sävelen kappaleellaan Evakkoreki. Seuraavana vuonna Liikasen Jokkanttii soi Syksyn sävel -kisan ykkösenä.

Liikasen karismasta oli apua, kun Seurasta kasvoi Suomen tunnetuin aikakauslehti. Sen uudistunut sisältö ja ulkoasu vastasivat mainosten haasteeseen.

Liikanen palkattiin 1976 Seuran keulakuvaksi, ja hänen yhteistyönsä lehden kanssa päättyi vasta 2003.

”Olin yli 26 vuotta Seura-lehdessä. Työsuhde mahdollisti mukavan elämän. Minun ei tarvinnut huonon vatsani takia valvoa kaikkia öitä”, Liikanen tunnustaa 50-vuotistaiteilijajuhlansa keskellä.

”Tuskin olisin tässä kunnossa, jos olisin yrittänyt pitää yllä keikkarumbaa.”

Pää edellä elämään

Erkki Liikasen syntymästä ei puuttunut dramatiikkaa. Kätilö ei ehtinyt ajoissa paikalle Viipurin Uuraaseen. Vauva ehti pudota synnytyksessä pää edellä lattialle. Pienokaisen pää oli verenpurkaumasta johtuen turvonnut. Toinen puoli oli musta, toinen valkoinen.

Kätilö katsoi vauvaa ja ihmetteli, tulisiko pojasta lainkaan ihmistä.

Evakkomatkan sodan jaloista äiti teki neljän lapsensa kanssa. Isä Veikko Liikanen taisteli samaan aikaan Sinisessä prikaatissa.

Elämän parasta korkeakoulua Liikaselle olivat lapsuusvuodet Kotkan Hietasessa sodan jälkeen.

”Hietasessa asui ihmisiä joka puolelta Suomea. Siellä kuuli kaikki päämurteetkin. Herrojen lapset ja me työläiskakarat leikittiin yhdessä ilman skismaa.”

Liikasen isän työskenteli sahan taaplaajana. Vaikka hän oli ahkera työmies, rahat eivät aina riittäneet koko viikoksi.

”Joskus perjantaisin ei saatu iltapalaa. Faija sai lauantaina puolilta päivin tilipussin, jonka hän kiikutti äidille. Sitten mentiin kauppaan”, Liikanen muistelee.

Lapsuuden kohokohtia olivat radio-ohjelmat. Suosikkilistaa hallitsi urheilu: Suomi-Ruotsi-maaottelut, olympialaiset ja MM-hiihdot. Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, Lauantain toivotut levyt ja Musiikkia lepopäivän ratoksi kokosivat radion ääreen myös koko perheen.

”Köyhien ihmisten elämässä oli suurta aina kun jotakin poikkeavaa tapahtui. Muistan hyvin myös kartiomallisen tikkunekun esanssisen maun, kun se tuli myyntiin.”

Lapsitähdestä rumpaliksi

Esiintyminen suomalaisille on leimannut Erkki Liikasen elämää lähes alusta asti.

Ammattimuusikko hän on ollut 15-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen Liikanen tunnettiin kotiseutunsa Kotkan lapsitähtenä. Hän voitti 1950-luvun alussa Kotkan koulujen välisen laulukilpailun.

Kisamatka kotoa Hietasen saaresta vaati omatoimisuutta.

Ratsupoliisi King heräsi eloon Seuran mainoksissa Erkki Liikasen hahmossa.

”Kansakoulun opettajani Osmo Pitkänen lainasi polkupyöräänsä, joka oli lukittuna mantereella hiilisatamassa. En yltänyt edes polkupyörän satulaan, kun poljin keskuskansakoululle kisoihin.”

Liikanen voitti kisan Melartin kappaleella Leivo.

Koulunkäynti ei laulajaa kiinnostanut, vaikka oppiminen sujui vaivattomasti. Samassa tilassa istuivat 3–6 luokkien oppilaat, mikä sopi Liikaselle.

”Olen oppinut enemmän kuuntelemalla kuin lukemalla. Minun ei tarvinnut viedä koulukirjoja koskaan kotiin”.

Meri kiehtoi, mutta äiti kielsi merillelähdön. Suvussa oli nähty merimieselämän varjopuolia riittävästi.

Liikanen valmistui 1958 Kotkan ammattikoulun autopuolelta. Musiikki veti kuitenkin enemmän puoleensa kuin autot. Ensimmäinen kesätsupparin palkkakin meni rumpujen ostoon.

” No sait sie mittää hattuun”, kysyi Liikasen mummo ensi keikan jälkeen. Mummo luuli, että poika soittaa katusoittajien tapaan kerjäten rahaa.

Liikanen paukutti rumpuja Kotkassa ravintola Fennian pikkukorokkeella muun muassa Juha Vainion kanssa. Liikanen soitti aluksi tuuraajan tuuraajana, koska muusikot vaihtuivat usein. Alkon tarkastajan ilmestyessä ravintolaan alaikäinen Liikanen luikki pöydän alle piiloon.

”Mulla ei ollut 15-vuotiaana muuta haavetta kuin tulla hyväksi rumpaliksi. Se oli vahva fiilis. En tietystikään tiennyt, elääkö sillä”, Liikanen kertoo.

Lahjakkaan rumpalin ura sai vuonna 1960 nostetta, kun Erik Lindström palkkasi Liikasen. Orkesterikiertueilla Suomi tuli tutuksi. Muusikoiden yhteydenpito jatkuu edelleen.

”Eilen olin 83-vuotiaan Lindströmin kanssa treenaamassa. Niin hyvin soittaa vieläkin”, Liikanen kehuu.

Talo lähti alta

Nelisen vuotta sitten äänihuulista löydetty hyvänlaatuinen kasvain säikäytti Erkki Liikasen, mutta eniten hänen mielenrauhaansa on järkyttänyt verottajan mielivalta.

Työtä pelkäämättömän Liikasen luomisvoima horjui 1983, kun verottaja väijyi niskassa. Mätkykierteessä Liikanen menetti luottamuksen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen.

Liikanen oli juristin neuvosta perustanut yhtiön, jonka hän omisti vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Yhtiö työllisti Liikasen orkesterin. Verottaja tulkitsi yhtiön veronkierroksi, vaikka Liikanen maksoi tuloistaan 60 prosentin veron.

Mätkyjä tipahti lisäverojen päälle kerralla lähes 300 000 markkaa eli noin 50 000 euroa.

Lääninoikeuteen valittanut Liikanen voitti, mutta Forssan kaupunki vei asian Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Päätös muuttui äänin 3–2, ja vero määrättiin maksettavaksi.

Liikasella ei ollut muuta neuvoa kuin myydä oma koti, Forssaan valmistunut paritalon puolikas.

Koska talokauppa ei heti toteutunut, jouduttiin erikoisjärjestelyihin. Yhdyspankin ja Osuuspankin johtajat sekä Seura-lehteäkin kustantavan Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n edustaja takasivat Liikaselle 300 000 markan lainan, jolla vero maksettiin.

Konkurssiuhan aikoihin Liikasen kotiin tuli Forssan ulosottoapulainen, sukunimeltään Tuominen. Hän säikäytti siivoustöissä uurastaneen Liikasen vaimon. Liikanen suuttui ulosottoapulaisen röyhkeydestä. Kun miehet myöhemmin tapasivat, Liikanen ehdotti Tuomisen uudeksi sukunimeksi Viemistä.

Kotinsa menettänyt Liikanen muutti perheen kanssa kesämökilleen Tammelaan. Mökki laajennettiin pikkuhiljaa ympärivuotiseksi asunnoksi.

Valoisa mies

Hyväkuntoinen ja kepeäliikkeinen Erkki Liikanen on nykyään elämänsä iskussa. Tennis ja golf pitävät seitsemääkymppiä lähestyvän Liikasen fysiikan kunnossa.

Ilman mainontaakin keikoille on kysyntää enemmän kuin miehellä on aikaa ja haluja. Onnellinen mies voi itse päättää, milloin ja missä seuraavan kerran esiintyy.

Karjalaiset sukujuuret näkyvät yhä Erkki Liikasessa vilkkautena ja valoisuutena.

”Olen ollut elämäni suhteen aika optimistinen. Huomisesta en ole murehtinut, huolehtinut kylläkin”, Liikanen sanoo.

Hän yrittää aina nähdä ikävissä asioissa jotain hyvää.

”Viipuriakaan ei saa synkistää, vaikka näkymä on lohduton.”

Hänen vaimonsa Anna luonnehti lehtihaastattelussa miestään Luojan lapseksi, joka putoaa aina jaloilleen eikä kuvittele itsestään liikoja.

Evakkotaipale jätti Liikaseen myös levottomuuden ja uskon korkeampaan voimaan. Liikanen osaa Raamattunsa ja pitää kirjan ohjeita sekä moraalioppeja arvossa.

Mutta valoisankin miehen ilme kiristyy tämän päivän kevyestä musiikista puhuttaessa.

”Nykyisin tulee ulos sävellyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Nerokkaat älypäät manipuloivat apurahoja itselleen ja mahdollistavat musiikkia, jota kukaan ei pysty edes arvostelemaan. Semmoista sekameteliä. Maailma on mennyt järjettömyyksiin”, Liikanen tuhahtaa.

Seuran 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin kaikkien aikojen Seuraihmisen, viihdetaiteilija Erkki Liikasen haastattelu. Juttu ilmestyi numerossa 19/2009. Seuran vanhoja tv-mainoksia on myös kerätty omalle sivulleen.