Tikkakosken mannekiini

Jaa kaverilleTilaa Seura
Viljam Pylkäs (vas.) ja Toivo Ruuna, Rokka ja Suen Tassu, olivat erottamattomat ystävät niin sodan kuin rauhan aikana. Kuva: Tuntematon Rokka -kirja.

Seuran Puuttuvat Marskin ritarit -sarjan sankareihin kuuluu konekivääriampuja Viljam Pylkäs, karjalainen pienviljelijä Sakkolasta Haparaisten kylästä.
Pylkäs taisteli talvisodassa kotikonnuillaan Erillinen Pataljoona 6:n riveissä. Jatkosodassa hänen joukko-osastonsa oli Jalkaväkirykmentti 8:n ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppania, jossa alikersantti Väinö Linna oli ryhmänjohtajana.
Linna kirjoitti myöhemmin Tuntemattoman sotilaan, jonka monista henkilöhahmoista on tullut kansakunnan miesten arkkityyppejä.
Kuuluisin hahmoista oli alikersantti Antti Rokka. Päinvastoin kuin suurimmalla osalla Linnan luomista miehistä, Rokalla oli suora esikuvansa – Viljam Pylkäs.
Pylkäs ei valikoitunut Linnan henkilögalleriaan sattumalta, sillä hänen reippaat otteensa erottuivat massasta.
Kansanomaisena luonteena hänellä oli tapana sinutella kaikkia sotilasarvoon katsomatta. Pylkkään oman näkemyksen mukaan sodassa oli kysymys tappelemisesta eikä herroittelusta, joten hän oli monesti napit vastakkain komentelevien upseereiden kanssa.
Toukokuussa 1955 Linna kirjoitti aseveljelleen Viljam Pylkkäälle muun muassa seuraavat rivit:
”Sillä Sinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli todenmukaisia.”
Luonteenpiirteiden lisäksi Linna lainasi Pylkkäältä Rokan hahmoon myös urotekoja.

Veri peitti hangen

Tuntemattoman sotilaan kuuluisimpia kohtauksia on taistelu, jossa Rokka ampuu konepistoolillaan matalaksi puolensataa puna-armeijan sotilasta. Edvin Laineen elokuvassa kohtauksesta teki erittäin dramaattisen sattuma, sillä taivas peittyi kuvaushetkellä varjoon venäläisten kaaduttua.
Todellisuudessa Pylkäs ampui suuren joukon vihollisia Pertjärvellä talvella 1942, kun vänrikki Koskelan esikuva, joukkueenjohtaja Einari Kokkonen oli käskenyt hänet naapurirykmentin avuksi hyökkäyksen torjunnassa.
Pylkäs saapui kenttävartioon yhdessä sotamies Kärkkäisen kanssa. Venäläiset rynnäköivät kohti kenttävartiota jo lähietäisyydellä, kun Pylkäs sai aseekseen Suomi-konepistoolin. Sitä hän ryhtyi käyttämään taiturimaisin ottein Kärkkäisen antaessa koko ajan uusia lippaita.
Pylkäs ampui lippaan toisensa jälkeen tyhjäksi. Hän itse sai taistelun tiimellyksessä vihollisen luodista päälakeensa ilkeän haavan, josta jäi arpi loppuelämäksi.
Kaikkiaan Pylkäs tulitti 17 lippaallista eli lähes 700 luotia. Taistelun jälkeen hangelta laskettiin 83 kaatunutta venäläissotilasta.
Alikersantin uroteko ei jäänyt huomiotta, sillä hänelle myönnettiin neljännen luokan Vapaudenristi miekkojen kera. Myös saksalaiset olivat vaikuttuneita tempusta, ja Pylkäs sai myös rautaristin.

Pitkä sotaretki

Vaikka sotamies Kärkkäinen oli Pylkkään apurina edellä kuvatussa taistelussa, oli miehen todellinen pitkän linjan taistelupari eri henkilö.
Pylkkään sitkeä kaveri oli rippikoulusta lähtien Toivo Ruuna (Linnan teoksen Suen Tassu), jonka kanssa ystävyys säilyi loppuun saakka. Molemmat asuivat eläkevuosinaan Lempäälässä.
Konepistoolikohtaus oli vain yksi raju episodi Pylkkään raskaalla sotaretkellä. Jatkosota teki miehestä kuuluisan, mutta jo talvisodassa hän joutui äärimmäiseen koviin taisteluihin sekä Keljan kylässä että Taipaleenjoella.
Talvisodan päättyessä hänen pataljoonansa taisteluvahvuus oli alle puolet alkuperäisestä.
Täydennysmiehenä JR 8:n riveihin saapunut Pylkäs kävi läpi jatkosodan aina hyökkäysvaiheesta asemasotavaiheeseen ja Syväriltä vetäytymiseen saakka.
Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 hän oli lomalla Sakkolassa, joten ennen palaamistaan yksikköönsä Pylkäs valmisteli perheensä viimeistä kertaa evakkoretkelle.
Vetäytymisvaiheessa Pylkäs haavoittui pahoin käteen Tulemajoella eikä enää joutunut Lapin sotaan.

Sinut maineensa kanssa

Väinö Linnan tekstin ohella Antti Rokasta teki legendaarisen hahmon amatöörinäyttelijä Reino Tolvasen ikimuistoinen roolityö Laineen elokuvassa. Vuosien varrella kasvoi kiinnostus myös Rokan esikuvaa kohtaan, mutta ihmisenä Pylkäs jäi legendan varjoon.
Pylkkään vaiheista on tehty pari elämäkertaa, joista ensimmäinen oli Kaarlo Nuorvalan käsialaa jo vuodelta 1955. Teos on nykyään keräilyharvinaisuus, mutta vuonna 2000 ilmestynyt Petri Sarjasen kirjoittama Tuntematon Rokka löytyy varsin helposti ainakin kirjastoista ja antikvariaateista.
Pylkkäästä on kohtuullisen paljon muutakin haastattelumateriaalia, joiden pohjalta sotasankarin kuva piirtyy.
Kaikesta päätellen Pylkäs oli sinut sankarimaineensa kanssa. Hän ei ihannoinut sotaa, vaan näki sen pääasiassa tappamisena.
Karjalaan hän ei halunnut palata, koska oli joutunut sieltä niin monta kertaa lähtemään. Haastatteluja hän antoi, mutta ei pyrkinyt tekemään itsestään numeroa.
Linna kuvasi Pylkästä sotilaana ”tässä ja nyt” -ihmiseksi, mikä osaksi teki hänestä poikkeuksellisen yksilön. Tämä piirre tulee ilmi Aamulehden haastattelusta vuonna 1967:
”Tietysti hän oli myös rohkea, mutta oli monia muitakin rohkeita sotilaita, jotka eivät silti olleet yhtä suorituskykyisiä kuin Pylkäs. Hän osasi myös pysähtyä, hän ei koskaan uhitellut, hänellä oli tilanne aina silmissä.”

Viljam Pylkäs

Syntyi 1912 Valkjärvellä, kuoli 1999 Lempäälässä.
Sai Sakkolaan jääneen maatilansa sijalle sodan jälkeen vuokratilan Punkalaitumelta.
Muutti eläkeiässä Lempäälään, jossa asui viimeiset vuotensa.

 

X