Verkottumisen ihme

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mannerheimilla oli runsaasti tuttavia maailman huipulla.

Adolf Erik Nordenskiöld. Purjehtija, löytöretkeilijä (1832–1901). Nordenskiöld oli naimisissa Mannerheimin isän nuorimman sisaren Annan kanssa. Mannerheim ihaili tutkimusmatkailijaa lapsesta saakka ja muisteli sukulaisensa saavutuksia etenkin oman Aasian-matkansa aikoihin.

 

Igumeni Mavriki. Konevitsan luostarin johtaja, oik. Mihail Seretšin (k. 1944). Tuleva igumeni oli Mannerheimin opiskelutoveri Nikolajevin ratsuväkikoulussa Pietarissa. Marsalkka vieraili Konevitsassa tapaamassa ystäväänsä vielä 1937 mutta ei silti saanut munkkeja lähtemään saareltaan, kun sota syttyi.

 

Pavlo Skoropadski. Ukrainan hetmanni (1873–1945). Ukrainan johtajaksi 1918 noussut Skoropadski oli palvellut Mannerheimin alaisena Chevalier-kaartissa. Hän muisteli myöhemmin, miten taitavasti Mannerheim oli johtanut sotaharjoituksia vuonna 1893. Vapaaherran ote hevosiin oli tehnyt vaikutuksen.

 

Tamara Karsavina. Mariinski-teatterin tanssija (1885–1978). Mannerheim tutustui Mariinskin tulevaan prima ballerinaan jo nuorena aliratsumestarina vuoden 1900 aikana. Helmikuussa 1916 Mannerheim tapasi Karsavinan baletin esiintyjien jatkoilla, ja vieraili myöhemmin myös Karsavinan kotona.

 

Keisarinna Maria Fjodorovna. Venäjän keisarin Aleksanteri III:n puoliso, keisari Nikolai II:n äiti (1847–1928). Keisarinna oli Chevalier-kaartin kunniakomentaja, jonka lähipiiriin Mannerheim pääsi osaksi kumminsa ansiosta. Vallankumouksen jälkeen marsalkka tapasi keisarinnaa Kööpenhaminassa.

 

Kuningas Kustaa V. Ruotsin kuningas (1858–1950). Kesällä 1918 Kustaa V myönsi Mannerheimille Miekkaritarikunnan suurristin. Seuraavana talvena kunniamerkeille perso Mannerheim halusi esitellä sitä valtiovierailulla Tukholmassa eikä pitänyt päällystakkia. Siitä seurasi paha vilustuminen.

 

Kuningas Kristian X. Tanskan kuningas (1870–1947). Mannerheim saapui 18.2.1919 Kööpenhaminan rautatieasemalle. Kuningas oli häntä vastassa. Matkalla Amalienborgin linnaan sakilaisjoukko yritti osua Mannerheimiin lumipalloillaan. Kuningas esitti valittelunsa asiasta – ja nauroi.

 

Alla Nazimova. Venäläinen näyttelijä, oik. Miriam Edez Adelaida Leventon (1879–1945). Mannerheim tutustui näyttelijänä ja tuottajana tunnettuun Nazimovaan Pariisissa loppuvuonna 1919. Riehakkaissa illanvietoissa Hollywood-tähti Nazimova teki Mannerheimiin vaikutuksen.

 

Lordi Northcliffe. The Times -lehden omistaja, oik. Alfred Charles William Harmsworth (1865–1922). Mannerheimin onnistui vakuuttaa lordi Northcliffe bolševismin vastaisesta interventiosta syksyllä 1919. Sen seurauksena arvovaltainen The Times -lehti alkoi tukea Suomen asiaa.

 

Winston Churchill. Poliitikko, Ison-Britannian pääministeri (1874–1954). Mannerheim tapasi sotaministerinä toimineen Churchillin Lontoossa jo vuonna 1919. Heidän näkemyksensä bolševismin vastustamisesta oli yhteinen, mutta Churchillin vaikutusvalta tuolloin vielä vähäinen.

 

Prinssi Kustaa Aadolf. Ruotsin kruununprinssi, myöh. kuningas Kustaa VI Aadolf (1882–1973). Mannerheim ja kruununprinssi Kustaa Aadolf osallistuivat yhdessä Kustaa II Aadolfin kuoleman 300-vuotisjuhlaan Lützenissä Saksassa 6.11.1932. Menneisyyden sotasankarin muisto yhdisti miehiä.

 

Robert Baden-Powell. Partioliikkeen perustaja (1857–1941). Baden-Powell vieraili Helsingissä vaimonsa kanssa elokuussa 1933. Mannerheim jännitti vierailua. ”Tarjosin heille aitoa englantilaista gin tonicia, ja se tuntui maistuvan heille ja teki heidät varmaan suopeiksi”, Mannerheim kirjoitti Johan-veljelleen.

 

Jean Sibelius. Säveltäjä (1865–1957). Mannerheim ja Sibelius tunsivat toisensa, vaikka sitä ei voikaan kutsua varsinaiseksi ystävyydeksi. Säveltäjän 70-vuotisjuhlissa Helsingin messuhallissa vuonna 1935 Mannerheim sai istua eturivissä Aino Sibeliuksen vieressä.

 

Edvard VIII. Englannin kuningas (1894–1972). Tammikuussa 1936 Mannerheim edusti Suomea kuningas Yrjö V:n hautajaisissa. Tapaamisessa Mannerheim teki kuninkaalle selkoa kauppasuhteista ja suunnitelluista lentokoneiden ostosta. Samalla he puhuivat myös Saksan nousevasta uhasta.

 

Maharadža Rana. Nepalin pääministeri, oik. Juddha Shumsere Jung Bahadur Rana (1875–1952). Vuonna 1937 Mannerheim osallistui maharadžan järjestämään tiikerinmetsästykseen Nepalissa.

 

Keisari Nikolai II. Venäjän viimeinen tsaari (1868–1917). Mannerheim tunsi keisarin ja toimi näkyvästi kruunajaisissa 1896. Myöhemmin hän piti Nikolai II:n muotokuvaa Helsingin-kotinsa seinällä, vaikka keisarille oli jäänyt maine Suomen sortajana. Mannerheim vastasi epäilijöille: ”Hän oli minun keisarini.”

 

Dalai-lama. Tiibetin buddhalaisten edustaja, oik. Thubten Gyatso (1876–1933). Mannerheim tapasi Dalai-laman tutkimusmatkallaan Kiinassa vuonna 1908. Wutai Shanin luostarissa Dalai-lama lahjoitti valkoisen silkkikankaan keisarille vietäväksi, mutta ei Mannerheimin pettymykseksi suostunut valokuviin.

 

Maurycy Klemens Zamoyski. Puolan ulkoministeri, kreivi (1871–1939). Mannerheim hyväksyttiin 1910-luvun alussa Varsovan ratsastus- ja metsästysseuraan, missä hän tutustui Maurycy ja Adam Zamoyskiin. Jälkimmäisestä tuli Puolan Punaisen Ristin puheenjohtaja.

 

Marie Lubomirska. Puolalainen ruhtinatar (1873–1934). Mannerheim tapasi ruhtinas Zdzislaw Lubomirskin vaimon Marien ensi kertaa kutsuilla ruhtinaan kartanossa keväällä 1911. Tuttavuus muuttui romanssiksi, kunnes Mannerheimista tuli torjuva. Keväällä 1914 ruhtinatar synnytti tyttären, jolla olikin siniset silmät.

 

Akseli Gallen-Kallela. Taidemaalari (1865–1931). Gallen-Kallela taisteli talvella 1918 valkoisten joukossa Vilppulan rintamalla, kunnes Mannerheim kutsui hänet suunnittelemaan itsenäisen Suomen symboleita. Hänestä tuli Mannerheimin adjutantti.

 

Józef Pilsudski. Puolan marsalkka (1867–1935). Mannerheimillä oli kaksi tapaamista Pilsudskin kanssa, 4. ja 12. joulukuuta 1920. Mannerheim muisteli myöhemmin, että karussa työhuoneessaan koruttomasti esiintynyt Pilsudski ymmärsi heti, mitä Venäjän kanssa piti pyrkiä tekemään.

 

Ignacy Paderewski. Puolan presidentti, mestaripianisti (1860–1941). Kun Mannerheim tapasi Varsovassa marsalkka Pilsudskin, hän kohtasi myös kuuluisan pianistin. Kun Mannerheim teki lähtöä Pariisiin, presidenttinä toiminut Paderewski tuli saattamaan häntä.

 

Karl Fazer. Tehtailija (1866–1932). Metsästystoveri Fazer vuokrasi Mannerheimille Kaivopuiston huvilansa vuonna 1924. Aiemmin huvila oli toiminut työntekijöiden asuntolana, ja vuokrasopimuksen mukaan Mannerheim sai kunnostaa sen omalla kustannuksellaan.

 

Prinssi Hendrik. Hollannin prinssipuoliso, oik. Heinrich Wladimir Albrecht Ernst (1876–1934). Hollannin kuningattaren Vilhelmiinan puoliso vieraili Mannerheimin huvilalla Hangossa kesällä 1925. Valokuvat todistavat, että tunnelma oli rento.

 

Virginie Hériot. Purjehduksen olympiavoittaja (1890–1932). Mannerheim tutustui Hériot’hon 1920-luvulla. Hériot vieraili Mannerheimin huvilalla Hangossa 1926. Seuraavana vuonna Hériot kutsui kirjeissään Mannerheimiä ”rakkaaksi suureksi päällikökseen”.

 

Martha Gellhorn. Yhdysvaltalainen sotakirjeenvaihtaja, kirjailija Ernest Hemingwayn kolmas vaimo (1908–1998). Gellhorn kävi kirjeenvaihtajana Suomessa syksyllä 1939 ja kirjoitti talvisodasta Time-Life-aikakauslehteen. Hän tapasi Mannerheimin Sveitsissä vielä 1948.

 

Prinssi Kustaa Aadolf. Ruotsin perintöprinssi (1906–1947). Prinssi vieraili Mannerheimin luona Mikkelissä syyskuussa 1941. Mannerheim kirjoitti muistelmissaan, että prinssi oli ”lämminsydäminen ihminen, jonka järkyttävä kuolema lento-onnettomuudessa vuonna 1947 herätti suurta surua”.

 

Adolf Hitler. Saksan valtakunnankansleri (1889–1945). Mannerheim inhosi Hitleriä jo ennen kuin he olivat edes tavanneet. Hitler teki yllätysvierailun Mannerheimin 75-vuotispäiville Immolaan 4.6.1942. Kolme viikkoa myöhemmin marsalkan täytyi lähteä vastavierailulle Itä-Preussissa sijaitsevaan Sudenpesään.

 

Charles de Gaulle. Ranskan presidentti, kenraali, poliitikko (1890–1970). Mannerheimin suhde Ranskan sotapäällikköön oli muodollinen. Kenraali A.F. Airo oli kuitenkin opiskellut samassa ranskalaisessa sota-akatemiassa de Gaullen kanssa.

 

Yvonne Labrousse. Miss Ranska, myöh. prinsessa Begum Aga Khan (1906–2000). Vuonna 1943 Mannerheim lomaili Ranskassa ja tapasi kauneuskuningattaren, joka toimi tulevan aviomiehensä muslimijohtaja Aga Khanin viestinvälittäjänä. Mannerheim ja Labrousse tunsivat toisensa jo sotaa edeltäneeltä ajalta.

 

Lähteitä: C.G. Mannerheim: Muistelmat (Otava, Helsinki 2008 [1951–1952]). Stig Jägerskiöld (toim.): Mannerheim. Kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta (Otava, Helsinki 1983). J.E.O. Screen: Mannerheim (Otava, Helsinki 2001). Veijo Meri: Suomen marsalkka C.G. Mannerheim (WSOY, Porvoo 1988). Robert Brantberg: Mannerheim. Tsaarin upseeri 1867–1914 (Revontuli, Jyväskylä 2003). Robert Brantberg: Mannerheim. Valkoinen kenraali 1914–1918 (Revontuli, Jyväskylä 2004).

 

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 48/2010. Ruhtinatar Marie Lubomirskan elinvuodet olivat painetussa lehdessä väärin, mutta tässä jutussa virhe on korjattu.

X