Entinen alkoholisti: ”Kun on juonut tarpeeksi kauan, joka jätkällä alkaa olla kakka housussa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kalle Lähde
Alkoholisti elää keskimäärin 48-vuotiaaksi. Kalle Lähde on nyt 48-vuotias. Hän on ollut raittiina kaksi ja puoli vuotta. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Kalle Lähde joi itsensä melkein hengiltä.

Kalle Lähde heräsi makuuhuoneessa. Mikäs päivä nyt olikaan? Ai niin, uusivuosi. Pitäisi ehkä ryhdistäytyä. Joulusta hän ei muistanut mitään, mutta olihan näitä pyhiä tässä.

Lähde raahautui olohuoneeseen. Vaimo istui sohvalla katsomassa televisiota.

”Koska ammutaan raketteja”, Lähde kysyi.

Vaimo purskahti itkuun.

Oli tammikuun 3. päivä, kymmenen vuotta sitten.

Lähde kauhistui itsekin siinä määrin, että lähti vapaaehtoisesti katkolle ja sen jälkeen A-kotiin Kankaanpäähän. Mutta pohjakosketus se ei vielä ollut.

”Vaimon mieliksi lähdin. Omasta mielestäni en ollut alkoholisti, vaan kärsin masennuksesta ja unettomuudesta. Ne tietysti johtuivat alkoholismista. Mutta kyllä mua siellä Kankaanpäässä uskottiin ja kyseltiin, että haluanko oppia kohtuukäyttäjäksi vai lopettaa kokonaan”, Lähde sanoo.

Kalle Lähde on kirjoittanut esikoisromaanin Happotesti, jonka päähenkilö on myös alkoholisti. Lähteellä on muutakin yhteistä romaanin päähenkilön kanssa. Päähenkilö ulostaa romaanissa housuun ainakin puolisenkymmentä kertaa. Tästäkin asiasta Kalle Lähteellä on omakohtaisia kokemuksia.

Romaanissaan Lähde ilkkuu ohjeita, joita alkoholistille saatetaan antaa, kuten ”ota pienempiä kulauksia” tai ”aloita juominen myöhemmin”.

Alkoholisti elää Suomessa keskimäärin 48 vuotta. Kalle Lähde on nyt 48-vuotias. Raittiutta on takana kaksi ja puoli vuotta. Itse asiassa Lähde näyttää varsin hyväkuntoiselta ikäisekseen, mutta yhtä hyvin hän voisi olla kuollut mies.

Jos vaikka vaimo olisi jättänyt.

Nykyään neuvotaan, että alkoholisti pitää jättää oman onnensa nojaan. Lähde ei ole ihan varma, mitä ajattelisi siitä.

”Tietysti, jos alkoholisti ei hoitoon suostu, niin onhan siitä lähdettävä pois.”

Lapsia Lähteellä ei ole. Häntä hirvittää ajatuskin, että olisi pilannut jälkikasvunsa lapsuuden juomisellaan. Häpeä olisi voinut olla niin voimakas, ettei raitistuminen olisi onnistunut.

Lähteen oma lapsuus Raumalla oli ihan tavallisen onnellinen. Oli merikapteeni-isä, opettajaäiti ja kaksi veljeä, kilpauintiharrastus ja yksi ainoa haave: päästä isona merille.

Vaimo on juopon korvaamaton sihteeri

Muovipussin pohjalle oli jäänyt yksi Amiraali-olut teinipoikien edellisillan kaljoitteluista. Lähde päätti juoda sen pois. Siitä seurasi suoranainen valaistumisen hetki – jos sitä sanaa nyt voi tällaisessa yhteydessä käyttää.

”Se potkaisi hirveästi. Mä ajattelin, että voi juma mikä vaikutus, täähän on mahtava aine!”

Lähde valistaa, että juomisessa toinen päivä on aina paras. Siksi vain yhden illan humala menee alkoholistin mielestä aivan hukkaan. Lähteen juomaputket kestivät pahimmillaan kaksi viikkoa.

Tuskin teini-ikäinen Lähde aivan sellaista elämää suunnitteli. Hän meni merenkulkuoppilaitokseen ja valmistui laivakokiksi 17-vuotiaana. Ensimmäinen työpaikka oli hinaajassa, sitten töitä löytyi rahtilaivoista. Nuorimies kolusi Euroopan satamat ja näki Väli- ja Pohjois-Amerikkaa.

Kokkasi merillä viitisentoista vuotta – ja joi. Kunhan vain hoiti työnsä, sitä ei pidetty ongelmana.

Vaimonsa Lähde tapasi raisiolaisessa kuppilassa 1999. Katri on sairaanhoitaja, aivan kuin Happotestin päähenkilönkin vaimo. Jos tätä ei tietäisi, romaanihenkilön vaimon ammatti tuntuisi tietoisen kirjalliselta ratkaisulta. Sairaanhoitaja alkoholistin vaimona on herkullinen asetelma, sillä alkoholistin läheinen ajautuu väkisinkin hoitamaan alkoholistia.

”Katri oli juopon sihteeri. Hoiti raha-asiat ja kodin ja valehteli mun puolesta.”

Vaikka merkit olivat nähtävillä jo suhteen alussa, Lähde onnistui vakuuttamaan tuoreen vaimonsa siitä, että tilanne on hallinnassa. Pariskunta asui neljä vuotta Oslossa heti avioitumisensa jälkeen. Lähde työskenteli hotellissa kokkina. Oslon vuodet olivat hyvää aikaa, vaikka alkoholia kului, ja vaimo joutui joskus esimerkiksi lukemaan miehelle karttaa puhelimessa keskellä yötä, jotta tämä osaisi kotiin. Ainakin jos vertaa siihen, mitä tuleman piti.

Kun molemmilta kuoli läheisiä, Lähde päätti vaimoineen muuttaa takaisin Suomeen. Siitä alkoi kymmenen vuoden luisu.

Sadut upposivat helposti psykiatriin

Lähde vietti Kankaanpään A-hoitolassa kaksi kuukautta keväällä 2006. Sen jälkeen hän oli kahdeksan kuukautta juomatta. Kunnes tuli päivä, kun piti kokeilla, miltä olut maistuu.

Nämä jututhan tiedetään. Melkein kaikki tuntevat jonkun, joka ei voi ottaa yhtäkään olutta – muuten saattaa herätä ruotsinlaivalla ilman housuja.

Lähde onnistui ratkeamisen jälkeenkin vielä opiskelemaan vanginvartijaksi, vaikka joutui koulussa puhutteluihin poissaolojen vuoksi. Työ Turun vankilassa oli jatkuvaa sairauslomailua.

”Kävin psykiatrilla ja kerroin satuja, ja se uskoi kaikki. Mulla oli muka vakava masennus ja muitakin diagnooseja tehtiin.”

Lähteen päässä diagnoosit todistivat, ettei alkoholi ollut ongelma. Lisäksi niiden avulla sai lääkkeitä. Se tosin vaivasi Lähdettä, koska pillerit olivat aina olleet hänen mielestään pikkupoikia ja hienostorouvia varten.

”Olin aina halveksinut sekakäyttäjiä. Alkuun otinkin Diapameja vain krapulaan.”

Herkkähipiäinen ja vainoharhainen

Arvokkuus on alkoholistille tärkeää. Sitä Lähde kuvaa romaanissaan hauskasti. Päähenkilö on herkkähipiäinen ja vainoharhainen sen suhteen, mitä hänestä ajatellaan. Kun hän ei ole tekemisistään aamulla aivan varma, hän soittaa kantapaikkaansa ja tiedustelee varovasti, ovatko hänen porsaannahkaiset hansikkaansa jääneet sinne.

Vieläkin huvittavamman juopon arvokkuudesta tekevät Lähteen seikkaperäiset kuvaukset alkoholismiin liittyvistä eriteongelmista. Kun on monta päivää syömättä ja vetää sisuksiinsa vain viinaa, kakka voi olla housussa hetkenä minä hyvänsä.

Ulostejuttuja kirjoittaessaan Lähde tiesi tarkasti, mitä oli tekemässä.

”Halusin riisua juomisesta kaiken romantiikan. Jos on tarpeeksi kauan juonut, aivan varmasti alkaa joka jätkällä olla kakka housussa. Sitä ollaan vaikka miten särmää jätkää ja istutaan tiskillä kovat kaulassa, mutta persvaon välissä on vessapaperia, kun sulkijalihas ei pidä.”

Ilman näitä kuvauksia Lähteenkin kirja saattaisi kääntyä tavalliseksi veijaritarinaksi rakastettavasta juoposta, joka on sankari antisankaruudessaankin. Nyt ei jää epäselväksi, että tekstin hauskuudesta huolimatta päähenkilön elämä on oikeasti todella surkeaa.

Omat muistot liikuttavat vieläkin

Vankilahommien jälkeen Lähde sai kokin töitä turkulaisesta hotellista. Se oli siinä mielessä kätevää, että keittiöstä löytyy aina kastikeviiniä. Toisaalta töissä juominen oli ahdistavaa, ja Lähde huomasi myös, että hän oli leipiintynyt vanhaan ammattiinsa.

Alkukesällä 2013 hän ilmoitti keittiöpäällikölle, ettei tule enää töihin.

”Alitajuisesti aloin juoda itseäni hengiltä”, Lähde sanoo.

Tragikomiikkaa ei siitä kesästä puuttunut. Lähde esimerkiksi toikkaroi yksin mökillä halpoine viinipulloineen, luki lehdestä ilokaasun väärinkäytöstä ja lähti saman tien taksilla kaasuostoksille, hankki pilveä ja paremman tiedon puutteessa lopulta söi sen. Tapahtumat ovat päätyneet kirjaan.

Mutta sen jälkeen Happotestin ja Kalle Lähteen elämän juonenkulut lähtevät eri urille.

Oikealla hetkellä, kun Lähde tunsi olevansa jo aivan loppu, vaimo haki hänet mökille ja otti puheeksi Minnesota-mallin. Lähimpään hoitopaikkaan soitettiin yhdessä jo seuraavana päivänä.

Lähde liikuttuu muistosta vieläkin. Hän oli lopen kyllästynyt salailuun ja ainaiseen pahaan oloon.

Täysraittiuteen tähtäävä Minnesota-malli perustuu keskusteluterapiaan. Se oli Lähteelle oikea hoitomuoto.

Hänen vaimonsa kävi alkoholistin läheisille tarkoitetun terapiajakson, mikä oli avioliiton jatkumisen kannalta välttämätöntä. Molemmat olivat sairastaneet Lähteen juomista jo niin pitkään.

Oripäähän muuttanut pariskunta pitää nykyisin koirahoitolaa, ja Lähde aikoo siinä ohessa jatkaa kirjoittamista. Omaelämäkerrallisen esikoisromaanin jälkeen syntyy todennäköisesti jotakin ihan muuta.

Happotestin loppuratkaisu jääköön sen sijaan kertomatta. Lähde toivoo, että kaikki ne, jotka löytävät kirjasta itsensä, havahtuisivat.

Ettei seuraavaksi olisi jo hätä housuissa.

Seuraa Kalle Lähteen blogia Seura.fi:ssa.

—————————–

Juttua muokattu 13.1.2016. Korjattu Minnesota-malli Minnesota-hoidon tilalle.

X