Luovuusterapia auttoi masennukseen

Katja Lemberg putosi kahdesti vakavaan masennukseen. Nyt hän käyttää kokemustaan auttaakseen muita masentuneita toipumaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Katja Lembergin mielestä masentuneen tulisi saada levätä. ”Me vaadimme nopeita ratkaisuja, mutta ehkä ratkaisu olisikin se, että ensin huilataan.”

Katja Lemberg putosi kahdesti vakavaan masennukseen. Nyt hän käyttää kokemustaan auttaakseen muita masentuneita toipumaan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Minna Hujanen

Luovuusterapia sai merkittävän roolin Katja Lembergin, 39, toipumisessa masennuksesta. Lue Katjan kokemuksia masennuksesta ja luovuusterapiasta.

Katja sairastui masennukseen nuorena

Katja Lemberg sairastui ensimmäisen kerran vakavaan masennukseen 23-vuotiaana. Kuukausien ajan hänelle annettiin sairauslomaa parin viikon jaksoissa, kunnes hän pääsi viimein psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle. Tämä totesi heti, että kyseessä oli vakava masennus, ja että töihin paluuseen voisi mennä vuosia.

”Se oli tietysti hirveä paikka nuorelle ihmiselle, mutta toisaalta ihan järkyttävän helpottavaa, kun ensimmäistä kertaa joku sanoi minulle, mikä minua vaivasi.”

Katja toipui näennäisesti lääkityksen ja levon avulla ja palasi työelämään.

Toisen kerran masennus iski 29-vuotiaana nuorena äitinä. Neuvolakäynnillä Katjan oli myönnettävä, että poika voi hyvin, mutta äiti ei. Monet asiat olivat jääneet käsittelemättä.

Toinen masennus vei edellistä syvemmälle.

”Ensimmäisellä kerralla tunteet vielä liikkuivat ja minulla oli erilaisia pelkotiloja. Toisella kerralla masennuksen pohja oli paikka, jossa mikään ei enää liikkunut. Täysi tunteettomuus, täysi hiljaisuus, täysi tyhjyys.”

Toipumisen monta askelta

Ensin Katja Lemberg kaipasi vain lepoa. Lähipiiri auttoi arjen askareissa, lapsen hoidossa ja siivouksessa.

Toipumisen tiellä oli monia ratkaisevia kohtia. Yksi merkittävä käänne tapahtui, kun ammattilaiset ottivat puheeksi lapsen huostaanottamisen. Se sai Katjan liittymään masentuneiden äitien ryhmään. Hän koki, että vertaistuki auttoi häntä enemmän kuin keskustelu ammatti-ihmisen kanssa.

Sitten hänen silmiinsä sattui lehtiartikkeli nuoresta naisesta, joka oli selvinnyt omasta masennuksestaan ja teki nyt vertaistyötä.

”Jutussa hän kertoi oman tarinansa nimellään ja kuvallaan, ja minä olin aivan häikäistynyt. Ajattelin, että jos hän pystyy, niin minäkin pystyn.”

Tästä Katja sai kimmokkeen ryhtyä kehittämään tukitoimintaa muille masentuneille nykyisessä kotikaupungissaan Kotkassa.

Katja oli tutustunut mielenterveyshoitaja Ulla Hietaseen vuonna 2004 osallistuessaan tämän luovuusterapiaryhmään. Heistä muodostui sittemmin työpari, joka yhdessä on kehittänyt toimintaa masennuksen hoitoon Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisessa yhdistyksessä.

”Siinä yhdistyy kolmenlaista asiantuntijuutta: masentuneen ihmisen oma asiantuntijuus, ammattitieto ja minun kokemustietoni.”

Innostus muiden auttamisesta lisäsi Katjan voimia. Hän kuitenkin koki, että ei ollut vielä täysin toipunut, kun lääkitys ja hoidot lopetettiin ja hän palasi työelämään. Meni vielä aikaa ennen kuin hän oli pisteessä, ettei enää pelännyt masennuksen uusiutumista.

Lue myös: Miten eroon masennuksesta

Luovuusterapia auttoi

Katja Lembergin toipumisessa merkittävä rooli oli luovuusterapialla, jossa ihminen voi ilmaista tunteitaan taiteen keinoin. Katjalle se oli kirjoittaminen.

”Luovilla menetelmillä voin katsoa asiaa itseni ulkopuolella eikä tarvitse välttämättä sanoa mitään. Kukaan muu ei tulkitse sitä, mitä minä teen. Se tuo langat takaisin minun omiin käsiini.”

Katja ihmettelee, ettei luovia terapioita käytetä enemmän. Taiteen tekeminenhän on kautta aikojen ollut ihmiselle luontainen tapa käsitellä itseään ja suhdettaan ympäröivään maailmaan.

Katja on nyt kirjoittanut niistä vuosista, kun hän ei osannut pukea masennustaan sanoiksi. Tänä syksynä häneltä ilmestyi kokemustietoon perustuva kirja ammattiauttajille.

”Minä näen, että Suomella on suuri mahdollisuus olla edelläkävijä hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Huonosti voivien kuuleminen antaisi meille suoraan ratkaisut siihen, miten me voisimme tehdä asioita jatkossa”, Katja Lemberg pohtii.

Seura 45/2012

Lue myös: Masennus – tunnista oireet, Anna.fi

Masentunut tarvitsee lepoa

A Masennuksen oireita ovat muun muassa pitkittynyt alakuloisuus ja toivottomuuden tunne, unettomuus ja väsymys. Mikäli oireet jatkuvat yli kaksi viikkoa, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Mitä varhaisemmassa vaiheessa masennus todetaan, sitä helpompi sitä on hoitaa. Hoidoksi suositellaan yleensä lääkehoitoa ja terapiaa rinnakkain. Keskusteluterapioiden rinnalle on nousemassa erilaisia luovuus- ja taideterapiamuotoja.

B Masentunut ei välttämättä itse ymmärrä, mikä häntä vaivaa eikä hänellä ole sanoja kertomaan tilastaan. Jos epäilet lähimmäisesi sairastuneen masennukseen, kannattaa ohjata hänet lääkärin vastaanotolle. Terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon meneminen on helpompaa kuin suoraan mielenterveyspalvelujen pariin.

C Lähimmäiset voivat tukea masentunutta auttamalla arkipäivän asioissa. Hyvää tarkoittavat kannustukset kuten ”otat vain itseäsi niskasta kiinni” voivat vain pahentaa masentuneen ahdistusta. Anna masentuneen olla rauhassa, anna hänelle tilaa levätä ja rauhoittua. Ole läsnä, mutta älä ole tunkeileva.

X