Sauli sai avanteen nelikymppisenä – elämä helpottui huomattavasti

Jaa kaverilleTilaa Seura
”Kerron blogissani, mitä on nelikymppisen elämä avanteen kanssa”, Sauli Suominen sanoo. Hän bloggaa osoitteessa http://avanne.fi/blogi/. © suvi elo
Avanne helpotti Sauli Suomisen arkea. Aikaa ja energiaa jää entistä enemmän perheelle ja hengenpelastusharrastukselle.

Sauli Suominen, 41, sai paksusuoliavanteen alle nelikymppisenä. Jatkuviin kipuihin kyllästyneenä Sauli ehdotti lääkärille itse avanteen leikkaamista.

Alku avanteen kanssa ei ollut helppoa, mutta nykyisen avannemallin löytyminen palautti Saulin elämään sen energian, minkä jatkuva varuillaan olo oli vienyt.

Tähän havahduin

”Peräsuolen ja peräaukon ongelmat alkoivat minulla kymmenen vuotta sitten. Sairastin anismusta, ulostamisvaikeusoireyhtymää, ja syy siihen oli rakenteellinen peräsuolen sulkijalihaksen toimintahäiriö.

Poikkeamaa yritettiin hoitaa leikkauksella, mikä paransi vointiani muutamaksi vuodeksi. Kolme vuotta sitten oireeni palasivat ja pahenivat, ja niitä yritettiin hoitaa muun muassa fysioterapialla, akupunktiolla, biopalautehoidolla ja jopa botoxilla.

Olin epätoivoinen, kun hoidoista mikään ei auttanut. Ulostamisvaikeusoireyhtymä rajoittaa elämää uskomattoman paljon. Pohdin eri hoitovaihtoehtoja ja mieleeni tuli ajatus avanteesta.

Koska botox-hoitoni oli kesken, kirurgi kehotti lykkäämään tuon ajatuksen myöhemmäksi. Avanne olisi vasta viimeinen vaihtoehto.

Vastaanotolla

Toisin kuin yleensä avanneleikatut, ehdotin avannetta itse. Olin väsynyt jatkuviin kipuihin. Vuorokaudestani liian suuri aika kului vessaistuntoihin.

Epäonnistuneen botox-kokeilun jälkeen lääkäri kehotti minua tapaamaan avannehoitajaa muutaman kerran. Jos käyntien jälkeen vielä haluaisin avanteen, minut leikattaisiin.

Käynnit avannehoitajan luona olivat kullanarvoisia. Hän osasi vastata kaikkiin minua askarruttaviin kysymyksiin. Halusin tietää etukäteen, miten avanne vaikuttaa pukeutumiseen, syömiseen ja liikkumiseen sekä miten avannetta hoidetaan.

Kävin myös kotikaupunkini avanneleikatuille tarkoitetussa ryhmässä ja sain tukihenkilön, joka osasi omasta kokemuksesta kertoa, millaista elämä avannepussin kanssa tulisi olemaan.

Näin minua hoidettiin

Minut leikattiin joulukuussa 2014. Leikkaus oli suuri, ja sain 2,5 kuukauden sairausloman. Loma olisi saanut olla pidempi, sillä vaihdoin vielä kipeän avanteen kanssa uuteen työhön ja työyhteisöön. Arkeeni tuli kerralla liikaa uusia asioita.

Alku avanteen kanssa oli hankalaa. En löytänyt sopivaa avannesidosta ja sain jatkuvasti olla varuillani ohivuodon takia. Osa ulosteesta ei päätynyt pussiin, vaan sidoksen ja ihon väliin.

Vaikka ulkoisesti olin toimintakykyinen, pinnan alla minulla oli vaikeaa. Koetin todistaa itselleni, että pystyn tekemään samoja asioita avanteen kanssa kuin ennen sitä. Halusin esimerkiksi ajaa autoa ehkä liiankin pian leikkauksen jälkeen.

Tässä ja nyt

Koulutan työkseni hengenpelastajia ja harrastan hengenpelastusta. Uimahousuissa, altaassa ja kosketuksissa toiseen ihmiseen avanne ei saa pettää. Koska avanteen piilottaminen uimahousuihin on hankalaa, pyrin olemaan avoin. Näytän koulutettavilleni, mitä paikkaa kehossani toivon heidän välttävän. Jatkuva avanteen huomioiminen on väliin työlästä.

Nykyinen avannesuojani kestää onneksi tiukatkin paikat. Sen löytyminen palautti elämääni sen energian, minkä jatkuva varuillaan olo oli vienyt.

Arki avanteen kanssa helpottuu sitä mukaa, mitä tutummaksi avanne tulee. En voi nukkua mahallani enkä pitää kireitä vaatteita. Mihinkään en lähde ilman avannetuotteita. Mutta normaalia elämää ei avanne estä eikä matkustamistakaan. Seuraavaksi matkustan Saksaan.”

X