Piinattujen perhehelvetti

Tiinan ja hänen 10-vuotiaan tyttärensä postilaatikossa ei ole nimeä. Se johtuu siitä, että heidän osoitteensa on salainen. Kesäkuussa astui voimaan perheen maistraatista saama viiden vuoden turvakielto.

Se tarkoittaa sitä, että edes viranomaiset eivät saa tietoonsa tätä osoitetta. Pihan ympärillä on turva-aita. Pääkaupunkiseudun osoite on salainen, koska Tiina pakeni seitsemän vuotta sitten lapsensa kanssa turvakotiin alkoholistimiestään.

Pariskunta erosi, mutta vuosia jatkunut väkivalta jatkui lähestymiskiellosta huolimatta erilaisina uhkauksina. Mies lähetteli satoja tekstiviestejä, joista suuri osa oli Tiinaan kohdistuvia tappouhkauksia tai sukulaisten satuttamisella kiristämisiä.

Mies levitteli myös Tiinan pihalle ja työkavereille lappuja, joissa häntä haukuttiin ja syytettiin työpaikkansa varkauksista. Autosta rikottiin tuulilasi ja oven eteen levitettiin koirien syötäväksi rotanmyrkkyä.

Tiina pakeni tyttärensä kanssa tavoittamattomiin viime kesänä.

Pakoon rajan yli

Tiinan lapsen isä ei ole löytänyt lapsensa uutta osoitetta. Osa perheväkivallan tekijöistä löytää uhrinsa Suomesta salaisestakin osoitteesta.

Sen takia hengenvaarassa olevia suomalaisperheitä on lähetetty jopa valtakunnan rajojen ulkopuolelle.

Osa perheistä lähtee itsenäisesti ulkomaille perheväkivaltaa pakoon ilman minkään organisaation tukea. Osaa auttavat esimerkiksi turvakodit.

Äärimmäiseen ihmisten olinpaikan salaamiseen turvaudutaan ulkomailla, kun perhe tai yksittäinen uhri on hengenvaarassa.

Yleensä salaaminen tehdään Suomessa ja vain ääritapauksessa ulkomaille. Jotkut perheet lähetetään ulkomaille puoleksi vuodeksi, toiset vuodeksi, kolmannet vielä pidemmäksi aikaa.

Surullisimmillaan väkivallan tekijä on löytänyt suomalaisperheensä myös ulkomailta, jolloin perhe on joutunut jatkamaan edelleen pakoaan.

On käsittämätöntä, että rikoksen uhrit joutuvat pakoilemaan maan alla Suomessa – tai peräti ulkomailla – samaan aikaan kuin tekijöitä ei saada rikosvastuuseen ja vankilaan.

Lain mukaan väkivallan tekijä pitäisi poistaa omasta kodistaan, mutta käytännössä uhri joutuu lähtemään.

”Hallitusohjelman mukaisesti selvitetään parhaillaan, olisiko perusteltua kehittää seuraamusjärjestelmää siten, että pitkiin ehdollisiin tuomioihin voitaisiin yhdistää lyhyt ehdoton rangaistus. Perheväkivaltaa ei kuitenkaan kyetä eliminoimaan tuomitsemalla selvästi enemmän ehdottomia vankeusrangaistuksia”, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson puolustautuu.

Oikeusministeri ei ollut tietoinen siitä, että myös Suomessa on mahdollista muuttaa henkilötunnusta ja nimeä aloittaakseen elämän kokonaan alusta perheväkivallan takia uudella paikkakunnalla.

Perhesurmien ehkäisyä

Suomen turvakodeissa on tälläkin hetkellä paljon vakavan väkivallan uhreja.

Tiinan perhettä suojaa muun muassa turva-aita. Kuva: Kari Hautala.

”Jokaisen erityisen vakavan tapauksen yhteydessä pitää erikseen alusta asti selvittää, miten voi toimia, koska selkeää toimintamallia ei ole”, Ensi- ja turvakotien liiton kehitysjohtaja Sari Laaksonen sanoo.

Vakavan perheväkivallan uhrin turvaaminen nopeasti on nykyisin hankalaa, sillä siinä tarvitaan usein kuntien välisiä maksusitoumuksia.

”Vieraan kunnan järjestämistä palveluista ei ehkä olla halukkaita maksamaan kovin helposti tai resursseja ei ole”, Monika-Naisten Salaisten turvakotien verkoston projektikoordinaattori Anastasija Kamali sanoo.

Jos äidillä ja isällä on lasten yhteishuoltajuus, myös väkivaltainen vanhempi saa tietää lapsensa asuinpaikan – vaikka se olisi turvakoti. Yhteishuoltajuudessa tarvitaan molempien vanhempien lupa ulkomaille muuttamiseksi.

Vakavissa tilanteissa sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään valmista toimintamallia tapaamisten estämiseksi, eikä pitkään kestävää huoltajuusoikeudenkäyntiä ole aikaa odottaa.

Nyt perheiden turvaamisen nopeuttamiseksi suunnitellaan yhteistyötä poliisin, sosiaaliviranomaisten, järjestöjen ja ministeriön välille, joka mahdollistaisi salaisissa osoitteissa toimivien turvakotien verkoston. Verkoston mallin on tarkoitus valmistua ensi vuonna.

”Yhteistyöllä voitaisiin ehkäistä perhesurmia”, Kamali sanoo.

Euroopan maissa turvakodit ovat yleensä salaisissa osoitteissa.

Suomessa vain yksi turvakoti, maahanmuuttajaperheille suunnattu Mona-koti, toimii tällä hetkellä salaisessa osoitteessa. Sinne pääsee soittamalla ensin päivystysnumeroon.

Mona-koti sijaitsee tavallisessa kerrostalossa perheasuntojen keskellä. Sen asukkaat voivat käyttää puhelinta, mutta ulkoilusta on sovittava työntekijöiden kanssa. Vainoojat kulkevat samaan aikaan ilman rajoituksia.

Alkaa Espoossa

Tällä hetkellä salainen maahanmuuttajille suunnattu turvakoti on kantasuomalaisten perheiden käytössä vain vakavissa poikkeustapauksissa. Valtaväestön perheitä on ollut Mona-kodissa vain muutamia, joista kaikki pakenivat avioeron aikaisia tappouhkauksia.

Tällä hetkellä yksikään asiakasperhe ei ole kantasuomalainen.

Uudet salaisten turvakotien verkoston palvelut olisi tarkoitettu asuinpaikkakunnasta huolimatta kaikille vakavaa väkivaltaa pakeneville perheille, ei vain maahanmuuttajille.

”Salaiset turvakodit olisivat tärkeitä kantasuomalaisillekin väkivallan estämiseksi, koska Suomi on pieni maa”, Mona-kodin johtaja Ljudmila Kettunen sanoo.

Salaisten turvakotien verkosto ei ainakaan toistaiseksi tarkoita uusien turvakotien rakentamista, vaan turva-asumisen lisäämistä.

Olemassa oleviin turvakoteihin ja muihin turvarakennuksiin voitaisiin lähettää perheitä kuntarajojen ja valtakunnan rajojen yli – Pohjoismaihin tai EU-maihin, kuten Saksaan – paljastamatta kenellekään näiden olinpaikkaa.

Ensimmäisenä kuntana salaisen turvakodin mallia on toteuttamassa Espoo, jossa julkisessa osoitteessa oleva turvakoti loppuu vuoden vaihteessa. Se korvataan kunnan vuokraamilla turva-asunnoilla ja laitosten palveluasunnoilla, jotka toimivat salaisissa osoitteissa. Niihin pääsee sosiaali- ja kriisipäivystyksen kautta.

Turva-asunnossa ei ole henkilökuntaa. Vakavimmassa tilanteessa olevat asiakkaat ohjataan muiden kuntien turvakoteihin.

”Voi olla tilanteita, joissa heidät on järkevää lähettää naapurikuntiakin kauemmaksi”, Espoon kaupungin perheasioiden yksikön esimies Marjatta Karhuvaara kertoo.

Vainoa pakoon

Jo nykyisin perheitä lähetetään turvaan toisiin kuntiin ja ulkomaille, vaikka siihen ei olekaan vielä valmista toimintamallia.

Kaksi ulkomaille perheväkivaltaa paenneista suomalaisperheistä on ollut maahanmuuttajataustaisia. Molemmissa oli yksi lapsi.

Yleensä salaisen osoitteen postiluukussa ei ole mitään nimeä. Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa keksitty nimi hämäämään vainoajaa. Kuva: Kari Hautala.

Siirto onnistui poliisin sekä sosiaaliviranomaisten avustuksella. Perheisiin ei saada enää mitään yhteyttä.

”He ovat tulleet tänne pakolaisina, opetelleet suomen kielen, saaneet kansalaisuuden, kouluttautuneet ja käyneet töissä. Nyt he joutuvat aloittamaan kaiken alusta”, maahanmuuttajanaisia auttavan Monika-Naisten toiminnanjohtaja Reet Nurmi sanoo.

Tyypillinen syy kantasuomalaisen perheen olinpaikan salaamiseen – ulkomaillekin asti – on se, että mies vainoaa entistä vaimoaan ja lapsiaan eron jälkeen väkivaltaisesti.

Vaino tarkoittaa tahdonvastaista, toistuvaa ja pelottavaa yhteydenpitoa. Siihen liittyy usein fyysistä väkivaltaa ja sen uhkaa. Se voi kestää vuosia.

Eron jälkeistä vainoamista kokee noin kaksi prosenttia aikuisväestöstä.

”Eron jälkeiseen väkivaltaan on vaikea saada apua, koska sitä ei tunnisteta. Oikeudessa tarvitaan vaikeasti saatavaa näyttöä, ja se on kallista”, entisten perheväkivallan uhrien perustaman Love-yhdistyksen puheenjohtaja Aija Palomäki sanoo.

Hän on itsekin kokenut vainoa.

Pääkaupunkiseudulla toimiva Love-yhdistys on menettänyt väkivallan uhreina viisi toimintansa piirissä ollutta ihmistä, joista kolme oli lapsia.

Yhdistys on hakenut tuloksetta jo vuodesta 2007 rahaa vainottujen eroperheiden tukihenkilötoimintaan: kotien ja lasten tapaamisten turvallisuuden lisäämiseksi.

Vaino ei ole tällä hetkellä rikos, vaan sitä ollaan vasta kriminalisoimassa.

”Jokainen väkivaltakerta tutkitaan Suomessa nykyisellään omana rikoksenaan, eikä nähdä kokonaisuutta. Jos mies pahoinpitelee perhettään toistuvasti, kyseessä on vaino”, Amnestyn sukupuolisyrjinnän asiantuntija Pia Puu-Oksanen sanoo.

Vuosien vainon jälkeen tekijä saa yllättävän usein sakkoja tai ehdollista vankeutta.

Sello herätti

Sisäministeriön perhesurmaraportin mukaan suuressa osassa toteutuneissa perhemurhissa oli vireillä avioero, jota useimmiten edelsi perheväkivalta.

Tekijä oli usein uhkaillut surmalla ennen tekoaan.

Suuren yleisön tietoon vainoväkivalta tuli Sellon kauppakeskusmurhien yhteydessä vuonna 2009, kun Ibrahim Shkupolli murhasi entisen puolisonsa Sannan, tämän työkavereita ja itsensä.

Ennen murhia Sanna oli hakenut monta kertaa lähestymiskieltoa tappouhkausten takia. Silti Shkupolli seurasi Sannaa joka paikkaan: Mikkelistä pääkaupunkiseudulle ja takaisin ja taas takaisin.

Mies nautti, kun Sanna pelkäsi.

Sanna haki apua perheväkivaltaan jo kahdeksan vuotta sitten. Silloin suhde oli Sannan puolesta ohi, mutta hän ei päässyt miehestä eroon.

Viranomaiset turhautuivat, sillä Sannan perheelle ei löytynyt apua.

”Vainoaminen alkoi profiloitua kaikkein vakavimmaksi väkivallan muodoksi kolmisen vuotta sitten. Siinä ei uskalla jäädä eikä lähteä”, toiminnanjohtaja Sirkku Mehtola väkivallan uhreille apua tarjoavasta mikkeliläisestä Viola-järjestöstä sanoo.

Mikkelissä perheväkivallan uhri saa Suomen ensimmäisenä kuntana ilmaisen hälytysjärjestelmän sosiaali- ja terveystoimelta kotiinsa.

”Vakavissa tapauksissa kotiin voidaan asentaa tekniikkaa turvaamaan, kuten kameroita, hälytysjärjestelmiä ja panssarilasia”, Arto Hankilanoja poliisin rikoksentorjuntayksiköstä kertoo.

Ilman turvakotia

Suomessa toimii 21 turvakotia, joissa on noin 120 perhepaikkaa. Euroopan neuvoston mukaan Suomen kokoisessa maassa pitäisi olla yli 500 perhepaikkaa. Varsinkin maaseudun perheiden on vaikea päästä turvaan.

Turvakotien alhaisesta määrästä huolimatta Suomen turvakotien määrä saattaa olla laskemassa entisestään rahavaikeuksien takia. Esimerkiksi Porin turvakodin lopettamisesta on neuvoteltu kaupungin kanssa.

”Turvakotien raha tulee yleensä asiakkaiden määrän mukaan kuntien maksusitoumuksina. Rahavaikeuksissa olevat kunnat voivat maksaa vain muutaman päivän turvakotijakson, vaikka väkivalta olisi jatkunut kymmenen vuotta”, Monika-Naisten toiminnanjohtaja Nurmi sanoo.

Vuosien vainon takia hengenvaarassa elänyt Katariina tietää kokemuksesta, mitä on elää turvakodittomalla pikkupaikkakunnalla.

Hän yritti ottaa avioeron ja tehdä rikosilmoituksen itseensä kohdistuneesta puukotusyrityksestä, mutta joutui perumaan molemmat ja palaamaan kotiinsa. Mihin muuallekaan hän olisi mennyt? Mies uhkasi hengenlähdöllä, jos avioero astuisi voimaan.

”Äijä pelotteli koko ajan. Välillä se uhkas ala-asteikäiselle pojalle juottaa viinaa, välillä polttaa talon”, Katariina sanoo.

Perhe joutui vuosien väkivaltaisen vainon kohteeksi, jonka aikana mies pahoinpiteli – jopa kuristi – myös lasta.

”Sosiaalityöntekijät sano, että olisivat maksaneet äijän vaikka Timbuktuun!”

Väkivalta ei loppunut edes siihen, kun sosiaalityöntekijät hankkivat miehelle huonekalut ja asunnon satojen kilometrien päästä.

Mies tunki entiseen kotiinsa tuuletusikkunasta ja ampui varoituslaukauksia ikkunanpieleen.

Poliisi ehdotti Katariinalle talon myyntiä ja toiseen kuntaan salaiseen osoitteeseen muuttamista, sillä heillä ei ollut resursseja partioida Katariinan talon ympärillä tarvittavan usein.

Nimetön postilaatikko

Tiina käy töissä ja hänen tyttärensä koulussa. Tyttären kaverit saavat tulla kyläilemään.

Kerrostalokoti näyttää melko tavalliselta sisältä päin. Kaksio on kotoisa ja tilava.

Perheellä on silti isoja ongelmia.

Tytär ei halua tavata pelkäämäänsä isää, joka uhkaa – usein lapsen kuullen – tappaa äidin. Lapselle on tullut vakavia psyykkisiä, jopa fyysisiä oireita.

Tiina on päätynyt rikkomaan lakia lapsen tapaamisissa: hän ei ole uskaltanut päästää tytärtään tapaamaan isäänsä.

”Olen maksanut yhdet uhkasakot tämän takia, sillä tyttären henki on minulle rahaa tärkeämpi.”

Tyttären ja isän tapaamiset määrättiin tänä syksynä valvotuiksi ja niiden lopettamisesta päätetään ensi maaliskuussa oikeudessa. Samalla miehelle haetaan tiedonsaantioikeuden lopettamista lapsensa kaikista tiedoista.

Tiina uskaltaa jo luottaa tulevan oikeudenkäynnin helpottavan vuosien piinaa.

Olisihan jo aikakin. Oikeudenkäynti on Tiinalle jo lähes kolmaskymmenes.

Sannan, Katariinan ja Tiinan nimet on muutettu.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 44/2012.