Kun Tiina Parikka sai Vastaamo-kiristäjän viestin, tuska oli niin kova, että hän soitti hätäkeskukseen: ”Ajattelin, että saan sydänkohtauksen”

Tiina Parikka jäi Vastaamo-tietovuodon jälkeen sairauslomalle. Nyt hänellä on tärkeä viesti kaikille.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Koin tietojeni vuotamisen julkisena raiskaamisena. Ne olivat henkilökohtaisia ­asioitani, joista en olisi ikinä puhunut, jos olisin tiennyt, että ne ovat jonain päivänä verkossa”, sanoo Vastaamon tietomurron uhri ­Tiina Parikka. © Tommi Tuomi

Tiina Parikka jäi Vastaamo-tietovuodon jälkeen sairauslomalle. Nyt hänellä on tärkeä viesti kaikille.
Teksti:
Tyyne Pennanen

Pahoinpitely alkoi lauantaina saunan jälkeen. Vantaalainen Tiina Parikka oli kietaissut kylpytakin ylleen ja päättänyt vilkaista sähköpostejaan.

Siellä odotti viesti: ”Rouva Tiina Parikka, Kuten todennäköisesti tiedätte jo uutisista, olemme murtautuneet Vastaamon potilastietokantaan.”

Viestissä kiristettiin 200 euron arvosta bitcoineja. Jos Parikka ei maksaisi rikolliselle 24 tunnin sisällä, hänellä olisi sen jälkeen 48 tuntia aikaa hankkia bitcoineja 500 euron arvosta. Jos rikollinen ei saisi rahoja, hän julkaisisi Parikan nimen, henkilötunnuksen ja terapiatiedot verkossa. Terapiatiedot olivat terapeutin kirjoittamia muistiinpanoja siitä, mitä Parikka oli terapiakäynneillään puhunut. Niissä oli hänen elämänsä yksityisimmät, vaikeimmat asiat.

Tiina Parikan sydän alkoi hakata, ja tukehduttava ahdistus valtasi koko kehon. Vaikka Psykoterapiakeskus Vastaamosta oli jo kaksi päivää aikaisemmin lähetetty hänelle sähköpostia, jossa oli ilmoitettu tietomurrosta, vasta nyt Parikka tajusi, että hänen kimppuunsa oikeasti hyökättiin. Aivan kuin joku olisi tullut hänen kotiinsa ja alkanut kuristaa.

Missä hän olisi turvassa?

”Olin niin paniikissa, että soitin hätäkeskukseen. He käskivät sulkemaan linjan ja tekemään rikosilmoituksen. Sanoivat, ettei asiani kuulu sinne ja käskivät etsimään tietoa verkosta. Ajattelin, että ymmärrän, että joku voi saada sydänkohtauksen, mutta olen ehkä itsekin saamassa sellaisen.”

Vastaamon tietomurron uhrit ovat joutuneet kokemaan digitaalisen pahoinpitelyn

Samanlaisia kiristysviestejä luettiin useissa kodeissa lauantaina 24. lokakuuta vuonna 2020. Tietovuodon ja kiristyksen kohteeksi oli ensin joutunut Vastaamo, mutta kun yritys oli kieltäytynyt maksamasta lunnaita, rikollinen alkoi kiristää asiakkaita, joita oli vähintään 32 000.

Uhrit eivät tienneet, että rikollinen oli julkaissut vahingossa jo edellispäivänä pimeässä Tor-verkossa varmuuskopion käyttämänsä palvelimen sisällöstä. Se oli ollut julki neljä ja puoli tuntia, minkä aikana jotkut ehtivät imuroida ainakin sen alkuosan.

Tiedoston alussa oli terapiasisältöjä koskevat tietokannat – toisin sanoen uhrien yksityiset tiedot olivat jo lähteneet kiertoon.

Vastaamosta tuli iso uutinen, ja alkoi keskustelu siitä, mitä oli tapahtunut. Yksi keskusteluun osallistuneista oli entinen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio. Hänen mielestään kyse ei ollut vain tietomurrosta tai tietovuodosta vaan digitaalisesta väkivallasta.

”Potilaat ovat joutuneet digitaalisen pahoinpitelyn uhreiksi. Se pitäisi mielestäni ottaa tämän teon arvioin­nissa huomioon”, Aarnio sanoi Ylen haastattelussa.

Oli jäätävä sairauslomalle

Aluksi Parikka pärjäili. Viikonlopun jälkeen hän meni töihin Kelloseppäkouluun, jossa hän tuolloin työskenteli rehtorina. Elettiin korona-aikoja, ja rajoitusten takia oli paljon järjesteltävää.

Hän oli huolissaan, koska hän oli saanut tietää tietojensa olevan pimeässä verkossa.  Parikka oli tehnyt sen minkä pystyi: rikosilmoitukset ja esimerkiksi luottokorttiestot, joiden avulla identiteettivarkauden kohteeksi joutuneet voivat yrittää suojautua väärinkäytöksiltä.

Henkilökohtaisia tietojaan hän ei kuitenkaan enää voinut pelastaa. Mieli lähti helposti laukalle: Entä jos esimies lukee hänen asioistaan? Tai oppilaat? Mitä kaikkea hän olikaan puhunut terapeutille ja mitä hän uskaltaisi enää puhua?

Ei auttanut, vaikka hän tiesi, että hänelle itselleen vaikeat asiat saattaisivat jonkun toisen mielestä olla aivan mitättömiä.

Öisin uni ei tullut, ja viikon kuluttua hänen voimansa loppuivat. Parikka jäi kahden viikon sairauslomalle.

”Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, ja stressitilanteessa ahdistavat kokemukset, jotka ovat jääneet kehoon, nousevat taas pintaan. Monta kertaa sanotaan, että no sinähän olet konkari, jo tottunut tällaiseen, mutta ei kriiseihin koskaan totu, vaan päinvastoin, kynnys laskee.”

Eräänä päivänä, kun hän oli yksin kotona, ahdistus tuntui niin kovana fyysisenä kipuna, että hän soitti Kriisipäivystykseen, ensimmäistä kertaa elämässään. Se tuntui isolta askeleelta, koska hän on aina ollut pärjääjä.

”Se oli käänteentekevä puhelu. Olin puhunut läheisteni ja psykoterapeutin kanssa, mutta tuntui hyvältä puhua täysin ulkopuolisen ihmisen kanssa.”

Luottamus oli koetuksella

Parikka palasi töihin ja jatkoi terapiaansa. Vastaamo maksoi vain yhden käyntikerran, vaikka tietovuoto leimasi hänen ajatuksiaan maaliskuuhun asti. Tuntui epäreilulta maksaa itse ja käyttää Kelan kuntoutustukea Vastaamon aiheuttamaan järkytykseen, olihan hän tullut terapiaan aivan muista syistä.

Terapiassa ihminen käsittelee vaikeita tunteita ja ajatuksia, jollaisista ei välttämättä koskaan puhu kenellekään. Terapian parantava voima perustuu juuri siihen, että asiakas voi luottaa terapeuttiin ja työstää tunteitaan luottamuksellisesti.

”Jossain vaiheessa ajattelin, että pitääkö minun jatkossa pitää omat mörköni – ja niitähän meillä on kaikilla – sisälläni. Mehän voimme ajatuksissamme ajatella vaikka kuinka hirveitä asioita, se on fakta.”

Hän päätti kuitenkin luottaa psykoterapiaan ja omaan psykoterapeuttiinsa. Tämä kävi huolellisesti läpi sen, mitä hän kirjaa keskusteluista ja missä tietoja säilytetään.

”Terapeutti ei pettänyt luottamustani, vaan Vastaamo. Uskon siihen, että olemme ihmisiä vain silloin, kun olemme ihmisiä toisillemme. Voin toisen kanssa käsitellä minulle kipeitä asioita, ja se on niin arvokasta että en ikinä lopettaisi sitä sen takia, että joku idiootti tuolla halua talloa minut torilokaan.”

”Rikollinen ei onnistunut nujertamaan minua”, Tiina Parikka sanoo. <span class="typography__copyright">© Tommi Tuomi</span>

”Rikollinen ei onnistunut nujertamaan minua”, Tiina Parikka sanoo. © Tommi Tuomi

Vastaamon tietomurron uhrien tietoja on ollut avoimessa verkossa

Jotakin ihmismielen kieroutuneisuudesta kertoo se, että tietovuodon jälkeen avoimeen verkkoon ilmestyi vastaamohaku.com, jolla saattoi etsiä uhrien tietoja. Joku saattoi siis urkkia naapurinsa, esimiehensä, sukulaisensa yksityisintä sisintä.

”Koin tietojeni vuotamisen julkisena raiskaamisena. Ne asiat olivat minun henkilökohtaisia asioitani, joista en olisi ikinä puhunut, jos olisin tiennyt, että ne ovat jonain päivänä verkossa.”

Tiina Parikka ei tiedä, onko joku lukenut hänen tietojaan.

Rikoksen jälkiä on vaikea korjata silloin, kun verkkoon on vuodettu yksityinen elämä. Uhreja on kuitenkin yritetty auttaa.

Heidän tietojaan on ollut avoimessa verkossa 28 eri jakopaikassa, mutta ne ovat kaikki Kyberturvallisuuskeskuksen pyynnöstä poistettu. Myös vastaamohaku.com on poistettu.

Pimeään verkkoon lähetetyillä poistopyynnöillä ei ole samaa tehoa, mutta sieltäkin asiakkaiden tiedot ovat pääsääntöisesti poistuneet.

”Häpeälle ja pelolle ei saa antaa valtaa”

Tietovuodosta on nyt kulunut liki kaksi ja puoli vuotta. Torstaina 2. maaliskuuta alkoi Vastaamon ex-toimitusjohtajan Ville Tapion oikeudenkäynti, jossa häntä syytetään tietosuojarikoksesta eli henkilötietojen huolimattomasta käsittelystä.

Espoolainen Aleksanteri (Julius) Kivimäki on vangittu epäiltynä Vastaamon tietomurrosta. Ylen tietojen mukaan mahdollisesta syytteen nostamisesta päätetään viimeistään syksyllä.

Aina kun Vastaamo nousee otsikoihin, tapahtumat palaavat Parikan mieleen, ja vaikeita tunteita nousee pintaan. Ylimielisesti uutisissa hymyilleen Kivimäen kasvojen näkeminen tuntui vastenmieliseltä.

Vastaamo-oikeudenkäynti ja rikostutkinta ovat tuoneet epäillyt valokiilaan. Tuhannet uhrit joutuvat elämään rikoksen seurausten kanssa loppuelämänsä.

Parikka haluaa omalla esiintulollaan tuoda esiin uhrien äänen. Hän toivoo myös, että tämä haastattelu toimisi vertaistukena muille uhreille.

”Häpeälle ja pelolle ei saa antaa valtaa, muuten ne alkavat määrätä elämää ja valintoja”, Parikka sanoo.

Vaikka terapiaan ei nykypäivänä enää liity samanlaista stigmaa kuin aiemmin, voi esimerkiksi esimiesasemassa olevilla olla paine näyttää ulospäin siltä, ettei heidän mielensä horju koskaan.

”Vaikka tekee vaativaa esimiestyötä, vastaa isoista budjeteista ja handlaa ulkoasunsa ja elämänsä, niin ei se tarkoita sitä, etteikö voisi olla haavoja ja kipuja.”

Vastaamon tietomurron uhreja ei saa unohtaa

Parikan täytyy uusia ja maksaa omaehtoiset luottokiellot parin vuoden välein. Lisäksi hänellä on yhteystietojen luovutuskielto ja muuttoilmoituksen esto sekä PRH-rekisteröintikielto, jotta häntä ei voida ilman hänen lupaansa ilmoittaa kaupparekisterissä minkään yrityksen tai yhdistyksen vastuuhenkilöksi.

Vastaamon tietovuodon jälkeen Sanna Marinin hallitus lupasi, että henkilötunnusten muuttamista helpotetaan tietovuoto- ja identiteettivarkaustapauksissa. Valtiovarainministeriössä teetettiin selvitys, jossa todettiin sen olevan liian vaikeaa.

Parikka on pettynyt.

”Valtiovarainministeriön päätelmä muutosten vaikeudesta tuntuu ontuvalta selitykseltä verrattuna siihen, mitä uhrit joutuvat kokemaan. Ihmiset ovat säännöt tehneet, joten ihmiset niitä voivat myös muuttaa.”

Hänen mielestään uhrit ovat jääneet yksin. Hän ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi heidän on maksettava parin vuoden välein uusittavat omaehtoiset luottokiellot itse. Lainsäädäntö etenee ­liian hitaasti suojellakseen ihmisiä kyberrikollisilta, hän sanoo.

”Mihinkään vakuutteluihin digitaalisten palveluiden tietoturvallisuudesta minun on enää mahdoton uskoa.”

Internet on tuonut paljon hyvää, mutta myös uudenlaista julmaa kiusaamista. Parikan mielestä se pitäisi yksinkertaisesti saada loppumaan.

”Vastaamon tietovuodossa oli hirveän paljon yhtymäkohtia verkkovihaan, työpaikka- tai koulukiusaamiseen. Missä ovat ne tyypit, jotka sanovat että hei, nyt riittää. Sinä kiusaat tuota ihmistä.”

Vastaamon uhrit ovat saamassa korvauksia, mutta todennäköisesti summat ovat jäämässä pieniksi.

Parikalle rahallista korvausta tärkeämpää on se, että oikeat syylliset tuomitaan ja että se toimisi varoituksena muillekin.

Vapaaehtoiset auttajat toivat lohtua

Entä mikä auttoi häntä selviytymään?

Puoliso oli hänelle tärkeä tuki, ja hän onkin usein miettinyt, miten ihmeessä yksinäisten voimat riittivät rikosilmoitusten ja estojen tekemiseen. Hän on myös kiitollinen keskusrikospoliisille, joka on tehnyt valtavan työn rikosta selvittäessään.

Erityisesti Parikkaa kuitenkin kosketti se, että niin moni alkoi auttaa uhreja vapaaehtoisesti tietovuodon jälkeen. Valkohattuhakkerit lähtivät selvittämään rikosta. Twitterissä jotkut alkoivat jakaa neuvoja. Sieltä Parikka löysi toimittaja Laura Halmisen, joka oli vapaa-ajallaan tehnyt muun muassa ohjelistan tietovuodon uhreille. Häneltä Parikka pystyi kyselemään muitakin neuvoja, vaikka hän ei Halmista tuntenutkaan.

”Lohdutti valtavasti, kun ihmiset auttoivat omalla vapaa-ajallaan. Se kun hyvä tulee taholta, josta et tippaakaan sitä odottaisi.”

Jutussa on käytetty lähteenä myös Mikko Hyppösen kirjaa Internet (WSOY 2021) ja Kyberturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija Juha Tretjakovin haastattelua.

X