Vihreästä Jukka Relanderista tuli energiateollisuuden puhemies – ”Pidän ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita paljon vakavampina kuin ydinvoiman suhteellisen hyvin hallittavissa olevia riskejä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jukka Relander
Perhokalastusta harrastava Jukka Relander teki 2014 aloitteen, että Vanhankaupunginkosken voimalaitosta varten rakennettu pato purettaisiin, jotta vaelluskalat pääsisivät kutemaan Vantaanjokeen. Aloite ei mennyt läpi. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Eduskuntaan pyrkiessään Relander vastusti lisäydinvoimaa, halusi vähentää turve- ja kivihiilivoimaloita ja oli valmis purkamaan muutaman padonkin. Tänä vuonna hänet nimitettiin kaikkien näiden alojen edustajaksi, Energiateollisuuden viestintäpäälliköksi.

Kun Jukka Relander oli nuori vihainen mies, hän äityi usein väittelemään isänsä kanssa sunnuntaipäivällisillä.

Aiheita riitti. Yliopistossa historiaa opiskellut poika kyseenalaisti perinteiset sukupuoliroolit ja kannatti vihreitä arvoja. Isä, Finncoalin toimitusjohtaja Kauko Relander oli vanhan liiton voimalaitosmies, joka osti puolet Suomessa käytetystä kivihiilestä.

Ympäristöihmiset ja teollisuuden puolestapuhujat olivat tuolloin kaukana toisistaan, mutta isällä ja pojalla säilyi keskusteluyhteys.

”Debatit eivät koskaan olleet niin kiivaita, että kumpikaan olisi halunnut vältellä niitä”, Relander virnistää.

”Mielipide-erot olivat selvät, mutta meitä yhdisti sitoutuminen yhteiseen hyvään. Faija oli sivistysporvari, joka ei voinut kuvitellakaan, että maailmassa oltaisiin maksimoimassa omaa etua.”

Isän ydinvoimalobbaus

Vuosien mittaan poika innostui psykohistoriasta, ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaa, saavutti nimeä terävänä kolumnistina, pääsi ääneen radioon ja juonsi Yle Teeman akateemishenkistä keskusteluohjelmaa T-klubi.

Aika ajoin hän julkaisi tietokirjoja, joista osa oli kirjoitettu kieli poskessa.
Isä siirtyi johtajaksi Pohjolan Voimaan, lobbaamaan Suomeen viidettä ydinvoimalaa.
Eduskunnan kaadettua hankkeen 1993 Kauko Relander halusi tehdä yhtiöstä yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmän. Ratkaisu oli suuntautua uusiutuviin energiamuotoihin, puu- ja tuulivoimaan.

Kun isä-Relander jäi eläkkeelle 2003, Pohjolan Voima oli aiempaa salonkikelpoisempi. Myös ilmapiiri alkoi olla ydinvoimalle suopea.

”Viimeisenä työtehtävänään hän allekirjoitti paperit, joilla lobattiin Olkiluoto 3.”

Olkiluodon kolmatta yksikköä, Suomen järjestyksessä viidettä ydinvoimalaa alettiin rakentaa 2005. Sen piti valmistua neljässä vuodessa, mutta urakka on viivästynyt legendaarisesti ja ylittänyt budjettinsa.

Ensi tammikuussa voimalan pitäisi viimein alkaa tuottaa sähköä.

Soininvaaran tarjous

Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla Jukka Relander sai puhelun vihreiden kansanedustajalta Osmo Soininvaaralta. Arvostettu konkari teki tarjouksen, josta aktiivisen kannanottajan oli mahdotonta kieltäytyä.

”Ode kertoi jäävänsä pois eduskunnasta ja sanoi, että voisi testamentata minulle ääneni.”

Relander asettui ehdolle ja kampanjoi yhdessä toisen vihreän, Johanna Sumuvuoren kanssa.

”Tunnuslauseemme oli, että työn ja pääoman ristiriitaan on vaikea eläytyä, jos kumpaakaan ei ole. Minullahan oli pitkä pätkätyöura takana.”

Kansanedustajaksi pääsy jäi sata ääntä vajaaksi.

Relander yritti eduskuntaan kahdesti myöhemminkin, mutta ei mennyt läpi. Hän nousi kuitenkin Helsingin valtuustoon ja vihreiden taustavaikuttajaksi. Esimerkiksi Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ohjelmassa on Relanderin tekstiä.

Fennovoima epäilytti

Kansanedustajaksi pyrkiessään Relanderilla oli selvät mielipiteet energiapolitiikasta. Hän halusi vähentää kivihiilen ja turpeen käyttöä ja vastusti lisäydinvoimaa.

Vuonna 2014 Relander istui Helsingin edustajana Vantaan Energian hallituksessa, jossa hän vastusti yhtiön lähtemistä Fennovoiman omistajaksi. Osin venäläisomisteisen Fennovoiman oli määrä rakentaa Hanhikivi, Suomen kuudes ydinvoimala.

Eduskunta edellytti, että Fennovoiman omistuksesta vähintään 60 prosenttia pitää olla Euroopan talousalueelta. Osakkaaksi haluavia ei ollut jonoksi asti, sillä Venäjä oli juuri miehittänyt Krimin.

Vantaan Energia lähti kuitenkin mukaan, ja Fennovoiman ”eurooppalaisuusaste” saatiin turvattua. Pettynyt Relander luonnehti hanketta ulkopoliittisesti arveluttavaksi ja taloudellisesti hyvin kyseenalaiseksi.

Myöhemmin Relander kirjoitti, että ”jos Hanhikivi todella rakennetaan, on jo varaa ajaa aika monta hiilivoimalaa alas ja purkaa muutama pato”.

”Riskit hallinnassa”

Suora leikkaus alkukesään 2019. Energiateollisuuden uusi viestintäpäällikkö Jukka Relander kertoo elinkeinoelämän linnakkeen Eteläranta 10:n neuvotteluhuoneessa äskeisestä vierailustaan Olkiluotoon.

Äänessä on innostusta.

”Olen hyvin vakuuttunut siitä, kuinka hyvää ja huolellista työtä siellä tehdään. Esimerkiksi ydinjätteen loppusijoituksen riskit ovat pieniä ja hallinnassa.”
Relander sanoo yllättyneensä, kuinka yksinkertaisesta asiasta ydinvoimassa on viime kädessä kysymys.

”Kaikki oli aivan hämmästyttävän pientä, se reaktori voisi olla tuossa huoneen kulmassa. Siinä silmieni edessä tuotettiin kymmenen prosenttia Suomen sähköstä.”

”Kävimme myös tilassa, jossa meidän ja polttoainesauvojen välissä oli vain vettä – sitä ei tarvita kuin vähän, niin säteilysuoja on sataprosenttinen.”

Kierrokseen sisältyi käynti Olkiluoto 3:ssa, jonka puolesta jo edesmennyt Kauko Relander oli työskennellyt.

”Se on rakennettu niin hyvin, että se kestää, vaikka sitä päin ajaisi suihkukoneella.”

Onko käsityksesi ydinvoimasta muuttunut?

”Jos olen aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti ydinvoimaan ja nyt näen siinä paljon hyviä puolia, niin tämä johtuu siitä, että pidän ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita paljon vakavampina kuin ydinvoiman suhteellisen hyvin hallittavissa olevia riskejä.”

Relander ei ole ainoa kantojaan tarkistanut. Yhä useampi suomalainen on lakannut vastustamasta päästötöntä ydinvoimaa, joka ei lämmitä maapalloa.

Viime keväänä ydinvoimalla oli Suomessa ensimmäistä kertaa enemmän kannattajia kuin vastustajia kaikkien puolueiden äänestäjien keskuudessa – myös vihreiden.

Positiivinen haaste

Soitto Etelärannasta tuli viime talvena.

”Nykyinen esimieheni oli kuunnellut viestintäkoulutustani, ja hänelle oli jäänyt positiivinen fiilis.”

Kun Relanderille tarjottiin hänen nykyistä tehtäväänsä, kieltäytyminen tuntui mahdottomalta.

”Faija teki tässä talossa pitkän uran. Päätin ottaa tämän positiivisena haasteena.”

Kun nimitys julkistettiin, Relanderille satoi onnitteluja. Muutamat viestit sisälsivät pieniä piikkejä.

”Jotkut kaverit vähän naljailivat, mutta sehän kuuluu elämään. Ihmisten mielikuvissa siitä, mitä Energiateollisuus edustaa tänä päivänä, saattaa olla päivittämistä.”

Jukka Relander

Jukka Relanderin mukaan häneen on suhtauduttu myönteisesti Etelärannassa. Onko talossa muitakin julkivihreitä? ”Ainakin yksi. Ja on täällä kaappivihreitäkin.” Tommi Tuomi / Otavamedia

Suomesta hiilineutraali

Viime vuoden lopulla Energiateollisuus teki radikaalin ehdotuksen: Suomesta pitää tehdä jo 2030-luvun loppuun mennessä hiilineutraali eli alentaa hiilidioksidipäästöt niin vähäisiksi, että metsät ja muut nielut kykenevät sitomaan ne ilmakehästä. Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle olisi riittänyt vuosi 2045.

Elinkeinoelämän keskusliitto oli jo aiemmin sitoutunut Pariisin ilmastokokouksen tavoitteeseen pysäyttää maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta.

Kun Antti Rinteen (sd.) hallitus asetti Suomen uudeksi hiilineutraaliuden tavoitteeksi vuoden 2035, Energiateollisuus ilmoitti, ettei asia jää kiinni energia-alasta.

”Olemme tosissamme siinä, että ilmastonmuutos pitää torjua. Tässä työyhteisössä on se mahtava juttu, että olemme laskeneet, mitkä keinot toimivat. Linjaustemme on perustuttava siihen, mikä on mahdollista.”

Suomen sähköntuotannosta jo noin 80 prosenttia on päästötöntä, ja 2030 lukeman pitäisi olla yli 90. Miten siinä onnistutaan?

”Kolme kivijalkaa tässä ovat ydin-, vesi- ja tuulivoima. Tuulivoimassa vauhti on kovin: jos investoinnit kasvavat nykytahtia, niin vuonna 2030 sen osuus sähköntuotannosta on jo 30 prosenttia.”

Tuulivoimaloita rakennettiin pitkään veronmaksajien tuella, mutta nyt tilanne on toinen.

”Se on jo taloudellisesti kannattavaa. Tuulipuistoja nousee siksikin, että niiden kaavoittaminen on pienille kunnille hyvä bisnes: voimaloista maksetaan korotettua kiinteistöveroa.”

Turpeesta eroon

Lämmitys aiheuttaa Suomessa enemmän päästöjä kuin sähkötuotanto. Esimerkiksi kaukolämmöstä yli puolet syntyy kivihiilen, turpeen, maakaasun ja muiden uusiutumattomien energialähteiden voimalla.

Tilanne ei muutu hetkessä, sillä geoterminen eli maansisäinen lämmöntuotanto tekee vasta tuloaan.

Hakkeestakaan ei oikein ole kestäväksi ratkaisuksi. Jos syksy on sateinen ja talvi kylmä, se palaa huonosti. Lisäksi osa lämpökattiloista vaatii puuaineksen oheen turvetta, jotta palaminen sujuu hyvin.

Poliitikkona Relander halusi luopua turpeesta nopeasti. Nyt hänelle riittää, että sen polttaminen on 2030-luvun lopulla ”hyvin vähäistä”.

”Täällä katsoo asioita eri näkökulmasta. Turpeen päästöt ovat merkittävät ja siitä halutaan polttoaineena eroon, mutta se pitää korvata jollain muulla polttokelpoisella. Haketta taas voi joutua hakemaan pitkän matkan päästä.”

Energia-ala haluaa edetä maltillisesti myös siksi, että Suomessa on paljon turvetta vaativia lämpökattiloita, joilla on käyttöikää jäljellä.

”Siksi nyt on hyvä odottaa, saisimmeko kohta kaupan hyllylle esimerkiksi geotermistä lämpöä.”

”Paras tapa päästä turpeesta eroon on nostaa päästöoikeuksien hintoja. Jos turve pikkuhiljaa hinnoitellaan ulos, niin 2030-luvun lopulla sen käyttö on hyvin vähäistä.”

X