Asiantuntija: Ihmisellä moraalinen velvollisuus estää kiljuhanhikannan katoaminen Suomesta
Kiljuhanhikanta on romahtanut Suomessa äkillisesti. Laji ei ole pesinyt Suomessa pariinkymmeneen vuoteen.
Kiljuhanhia metsästetään liikaa niiden talvehtimis- ja muuttoreittien levähdysalueilla.
Kiljuhanhen pelastamisen aika on juuri nyt.
Kiljuhanhi on Euraasian uhanalaisin hanhilaji ja Skandinaviassa se on jo sukupuuton partaalla.
Suomessa kiljuhanhi on todistettavasti pesinyt viimeksi 1990-luvun puolivälissä Utsjoen tunturialueella. Sen jälkeen maassamme havaitut kiljuhanhet ovat olleet pelkästään muuttomatkalla pesimisalueilleen Pohjois-Norjaan.
”Vaikka meillä ei ole käytännössä enää omaa kiljuhanhikantaa, niin laji luetaan yhä suomalaiseen linnustoon”, toteaa ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen Lapin luontopalvelusta.
”Kiljuhanhi ei ole millään tavoin hyödynnettävä lintu, mutta ihmisinä meillä on moraalinen velvollisuus ainakin yrittää huolehtia siitä, että kiljuhanhi ei katoa lajistostamme kokonaan.”
Kannan romahdus
1900-luvun alkupuolella kiljuhanhi oli tunturialueiden yleisin hanhilaji. Sata vuotta sitten Suomessa pesi vielä tuhansia kiljuhanhipareja.
Varsinaista syytä kannan äkilliseen romahtamiseen ei varmuudella tiedetä.
”Tunturialueiden olosuhteet eivät ole muuttuneet niin paljon, että kiljuhanhen pesintä tai ravinnonsaanti olisi voinut merkittävästi heikentyä”, Ollila kertoo.
”Lajin taantuminen on todennäköisesti tapahtunut sen talvehtimisalueilla Kreikassa, Bulgariassa ja Turkissa.”
Kiljuhanhen koko maailmankannaksi arvioidaan noin 25 000–30 000 yksilöä, valtaosa pesii Siperiassa. Pohjoismaiden pesimäkannaksi arvioidaan ainoastaan 20–30 paria.
”Kiljuhanhien määrää vähentää yhä sen liiallinen metsästys sekä talvehtimis- että muuttoreittien levähdys-alueilla.”
Taukopaikka Tenolla
Kiljuhanhien kevätmuutto ajoittuu Suomen osalta toukokuun puolen välin tietämille. Matkallaan lepääviä kiljuhanhia tavataan etenkin Oulun seudulla ja Tenojoen laaksossa.
Kiljuhanhi pesii tunturiylänköjen kosteikoilla ja pienten järvien ja lampien rantamailla. Naaras munii touko–kesäkuussa 4–7 munaa, ja poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua munimisesta.
”Poikaset lähtevät emolintujensa huostassa syysmuutolle ja itsenäistyvät vasta seuraavana keväänä”, Ollila kertoo.
Osa nuorista ja täysikasvuisista, pesinnässään epäonnistuneista kiljuhanhista taittaa muuttomatkansa Siperian kautta.
Osa Skandinavian kiljuhanhista palaa taas seuraavana keväänä samoille pesimisseuduilleen.
Turvaton tulevaisuus
Kiljuhanhikantaa on yritetty elvyttää istutuksilla, mutta tarhattujen lintujen siirtäminen luontoon ei ole tuottanut toivottua tulosta.
Ollilan mukaan kiljuhanhen suojelulle asettaa omat haasteensa myös se, että lintu elää ja liikkuu niin monen eri valtion alueella.
”Suojelutoimia toteutetaan kansainvälisinä hankkeina. Nyt näyttää siltä, että tulostakin on saatu aikaan. Viime keväänä Oulun seudulta tavattiin 50–60 muuttomatkallaan levähtänyttä kiljuhanhea.”
Tulevaisuudessa kiljuhanhen olemassaoloa uhkaa vielä ilmastonmuutos.
”Kysymyksessä on arktinen laji, jonka elinolosuhteet heikentyvät sitä mukaa, kun ilmasto lämpenee.”