Ötökkäkammoisille hyviä uutisia: Rantavesistöstä löytyvät hyönteiset ovat hyviä veden laadun mittareita

Vesihiippari on nimensä veroinen kuljeskelija. Kun vajaan senttimetrin pituinen, tikkumainen otus liikkuu veden pinnalla, se heiluttaa ruumistaan ylös ja alas.

Luteisiin kuuluva vesihiippari on peto, joka saalistaa veden pinnalle pudonneita hyönteisiä. Jos vesihiippari tuntee itsensä uhatuksi, se alkaa näytellä kuollutta.

Vesihiippari on yksi maamme rannoilla ja vesistöissä elävistä hyönteislajeista, joita valtaosa suomalaisista ei tunne lainkaan. Vain harva on kuullut myöskään kelliäisistä, vetiäisistä tai malluaisista. Vesimittarit ja hopeasepät lienevät hieman tutumpia.

Rannoilla elävät hyönteiset suosivat matalia ja runsaasti vesikasveja kasvavia vesistöjä.

”Vesikasvit ovat hyönteisille elinehto. Ne toimivat sekä suojana että ravintona”, sanoo tietokirjailija ja luontokuvaaja Sami Karjalainen, jolta äskettäin ilmestyi Rantojen hyönteiset -kirja.

Vesihyönteisiä esiintyy joka puolella Suomea järvien, merenlahtien, jokien ja lampien vesistöissä sekä niiden äärillä.

”Hyönteiset löytävät elin- ja lisääntymispaikoikseen nopeasti myös pienet tilapäiset, lätäkkömäiset vesistöt. Vaatimattomat vesistöt ovat kalattomina hyönteisille turvallisempia.”

Hurjia toukkia

Hopeasepän eli pintapyöriön silmät ovat jakaantuneet ylös- ja alaspäin suuntautuneisiin puoliskoihin.

Suomessa elää 142 sukeltajien heimoon kuuluvaa hyönteistä. Sukeltajat elävät kaikki kehitysvaiheensa, munasta toukan kautta aikuiseksi hyönteiseksi, veden pinnan alla.

Sukeltajat ovat petoja, jotka saalistavat muita hyönteisiä ja niiden toukkia. Hurjimpia saalistajia ovat suursukeltajien toukat, jotka iskevät leukansa saaliiseen ja imevät siitä nestettä.

”Täysikasvuisten sukeltajien, kuten muidenkin lajien koko vaihtelee paljon. Sukeltajat ovat pienimillään vain kahden ja suurimmillaan yli 40-millimetrisiä”, Karjalainen kertoo.

Vesimittarit ja hopeasepät liikkuvat vesihiippareiden tavoin veden pinnalla. Hyönteiset ovat kevyitä, joten veden pintajännitys estää niitä uppoamasta. Vesimittarilla on nilkoissaan karvapeite, joka kannattelee sitä veden päällä.

Myös sudenkorennot luetaan vesihyönteisiksi. Sudenkorennot elävät toukkavaiheensa vedessä ja nousevat maalle, kivelle tai vesikasvin varrelle, kun toukan on aika aikuistua. Maassamme elää runsaat 60 sudenkorentolajia.

Sudenkorentokoiras valtaa veden ääreltä reviirinsä ja parittelee sinne saapuvan naaraan kanssa.

Sudenkorennon aikuiselämä kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen.

Hyönteisnaaraat munivat jopa tuhansia munia, mutta vain ani harvat niistä selviävät kaikkien kehitysvaiheittensa jälkeen aikuisiksi.

Kun sukeltajakoiras parittelee, se kiinnittyy jalkojensa imukupeilla naaraan selkään.

”Vesihyönteisissä on paljon petoja, joten toukkien ja munien luontainen hävikki on suuri. Hyönteiset ovat myös kaikissa olomuodoissaan kalojen ja lintujen ravintoa”, Karjalainen sanoo.

Rannoillamme ja vesistöissämme elävien hyönteisten kiivain lentoaika ajoittuu alku- ja keskikesään.

Hyönteisen aikuiselämä on lyhyt, koska sen tehtävänä on ainoastaan lisääntyä. Kehitys munasta aikuiseksi kestää kuitenkin enimmillään useita vuosia.

Vedenlaadun mittarit

Suursukeltajan toukka saalistaa hyönteisten lisäksi myös sammakoiden ja kalojen poikasia.

Rantojen ja vesistöjen hyönteiset ovat hyviä veden indikaattoreita. Eri hyönteislajien ja lajiryhmien yleisyydet kielivät vedenlaadun tilasta.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä enemmän vedessä on eri hyönteislajeja, sitä parempi on veden laatu.

Toisin kuin jotkut luulevat, vesihyönteiset ovat täysin vaarattomia.

”Vedessä elävistä hyönteisistä ei ole vaaraa ihmiselle. Hyönteiset elävät vesikasvillisuuden seassa. Avovedessä niitä ei juuri näe”, Karjalainen sanoo.

Petojen lisäksi vesihyönteisissä on kasvinsyöjiä, ja osa niistä siivilöi vedestä kuollutta, eloperäistä ainesta.

Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy jo nyt hyönteisissä. Esimerkiksi sudenkorentoja havaitaan entistä aiemmin keväällä, ja maahamme on 2000-luvulla saapunut uusia etelänukon- ja idänkirsikorennon kaltaisia lajeja.

”Lajien välisen kilpailun takia pohjoiset lajit joutuvat olosuhteiden muuttuessa vetäytymään eteläisten lajien edestä yhä pohjoisemmaksi.”

Uusi sukeltaja

Pallosukeltaja, kuten muutkin vesihyönteiset, viihtyy matalissa ja runsaasti vesikasveja kasvavissa vesistöissä.

Suomessa hyönteiset tunnetaan verrattain hyvin, mutta meiltäkin löytyy jatkuvasti uusia lajeja.

Sami Karjalainen on löytänyt ensimmäisenä maastamme monissa valtioissa uhanalaisen Laccophilus poecilus -sukeltajan.

Lähes kaikisssa ryhmissä on lajeja, jotka ovat Suomessa nykyään uhanalaisia.

”Ihmisen toimet ovat suurin uhka hyönteisille. Vesistöjen rakentaminen, turpeennosto ja torjunta-aineet tuhoavat hyönteisten elinympäristöjä.”

Karjalainen korostaa, että hyönteiset ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta eikä lajien sukupuuttoon kuolemisen seurauksia vielä varmuudella tiedetä.

”Totuus on se, että hyönteiset eivät tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee hyönteisiä elääkseen tällä planeetalla.”

Lue myös:

Tiedätkö mikä on vesihiippari, kelliäinen tai möljäkeiju? Pikkuinen vieras saattaa viihtyä sinunkin mökkilaiturillasi