Keihäsfarssi

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka keihäänheiton valinnoista arvokisoihin saatiin myös tänä kesänä soppa kuumaksi.

Tosin miesten keihäänheitto on ollut viime vuodet sikäli poikkeuksellinen laji suomalaisessa urheilukentässä, että siihen löytyy aina valintakriteerit täyttäviä urheilijoita. Sen myötä keihäänheittoa siivittää megakiinnostus.

Joskus keihäänheiton mitalikandidaatteja on tungeksinut arvokisaan jopa pukuhuoneen täydeltä. Sen sijaan muissa yleisurheilulajeissa liikutaan miesten pituushyppyä lukuunottamatta hissun kissun kansallisen tason tunnelmissa.

Muilla suurin ongelma on löytää edes yksi tulosrajan rikkonut yleisurheilija, jonka paikat olisivat lisäksi kisahetkellä kunnossa.

* * *

Keihäsmiehet, heidän valmentajansa ja taustajoukot tiesivät hyvissä ajoin ennen kesän kilpailukautta, milloin MM-kisoihin vaadittava tulosraja on saavutettava.

Aikajana kattaa 27. kesäkuuta – 28.heinäkuuta välisen ajan. Tämä on ollut Suomen urheiluliiton asettama aikaikkuna.

En ole lukenut tai kuullut keväällä SUL:n aikaikkunasta yhtään valitusta mistään suunnasta.

Päinvastoin. Päätöstä kehuttiin jämäkäksi, kun kerrankin tulosrajaikkuna oli ajoissa kaikkien tiedossa.

Mutta heti kun keihäänheiton varmin mitalitykki Tero Pitkämäki joutui sairasvuoteelle, syntyi pärinä.

* * *

Myös elokuun Moskovan MM-kisojen tulosraja on ollut pitkään kaikkien tiedossa: keihäänheiton A-tulosraja on 83,50 metriä ja B-raja 81,00 metriä.

Edustajana voi olla maata kohti maksimissaan kolme A-rajan ylittäjää tai kaksi A-rajan ylittäjää täydennettynä B-rajan ylittäjällä.

Ja Suomessahan kansainvälisen mittariston täyttäviä keppimiehiä riittää.

Jokainen tulosrajan rikkonut suomalaisheittäjä Antti Ruuskasta ja Sampo Lehtolaa lukuunottamatta on tehnyt parhaan tuloksensa alkukesällä, huomattavasti ennen SUL:n tulosrajaikkunan alkamisaikaa 27.6.

* * *

Keihäänheiton A-rajan ovat rikkoneet aikajärjestyksessä 18.5. Pitkämäki 87,60, 16.6. viime kesän EM-kolmonen Ari Mannio 84,65 ja 14.7. Lontoon olympiapronssimitalisti Ruuskanen 84,05.

Pitkämäki loukkaantui alkuhurmion jälkeen ja on ollut sivussa 27. kesäkuuta lähtien.

B-rajalaisista 16.6. heittivät tähän mennessä kesän parhaansa sekä Teemu Wirkkala 82,91 että Tuomas Laaksonen 81,73.

Lehtolan pisin kaari ja uran toinen 80 metrin ylitys 81,67 tapahtui kotikentällä Lapinlahden Eliittikisoissa 21.7.

Siis vain Ruuskanen ja Lehtola ovat yltäneet Moskovan tulosrajan yli SUL:n aikaikkunan sisällä.

Enemmän olisinkin huolissani keihäänheittäjien kunnon ajoituksesta. Tähän mennessä pisimmät suomalaiskaaret on nähty liian aikaisin.

Joka kesä ilmaantuu myös uusi yllätysnimi sotkemaan keihään ”varmat valinnat”.

Jännityksellä odotan, kenestä nousee Vaasan Kalevan kisojen musta hevonen, joka pistää valintakuvion lopullisesti sekaisin.

* * *

SUL:n valmennuspomo Jorma Kemppainen olisi sallinut Pitkämäelle pidemmän toipumisjakson.

Pitkämäki olisi saanut Kemppaisen kaavailussa venyttää tuloskuntonsa näyttämisen aina Kuortaneen Eliittikisoihin 3.8. saakka.

Pitkämäen taustajoukot eivät kuitenkaan halunneet tarjota edes pientä mahdollisuutta uuteen härdelliin ja kädenvääntöön oikeusturvalautakunnan sekä erilaisten kansan tuomioistuinten kanssa.

Pitkämäki heittää Vaasassa, terveyden uhallakin.

Jos kaari on riittävän pitkä jo karsinnassa, Pitkämäki pakkaa keihäät pussiin ja palaa kotiinsa. SM-mitalia ei kannata jahdata, jos vaarana on uusi loukkaantuminen.

Koska terveen maalaisjärjen käyttö on kaikissa olosuhteissa sallittua, tässä vinkki SUL:n suuntaan: jos yksikin suomalainen yleisurheilija yltää kesän kilpailukauden aikana edes kymmenen parhaan joukossa omassa lajissaan, valittakoot hänet saman tien tulevaan arvokisaan.

Pitkämäki oli pitkään maailman ykkösheittäjä.

Se on nykypäivänä harvinaista herkkua suomalaisessa yleisurheilussa.