Myrkytinkö lapset?
Voi Luoja, olen syntinen. Mitä minä olen mennyt tekemään? Olenko minä nyt laiskuuttani myrkyttänyt omat lapseni?
Kävimme lauantaina kaupassa ostamassa ruokatarpeet muutamaksi päiväksi. Ennen lähtöä kysäisin toiveita.
– Keltaista muussia* ja puolukkahilloa ja verilättyjä, kuului esikoisen täsmällinen tilaus.
Verilättyjä. Siinä on heikko kohtani. Vannon kotiruuan nimeen, mutta en ole koskaan tehnyt verilättyjä, vaikka lapset niistä tykkäävät. Syötän eineksiä.
Kunnolliset vanhemmat eivät jälkikasvulleen teollista roskaa tarjoile. Mutta minä olen laiska. Vaikka muusin valmistinkin itse, on verilättypäivällinen tavanomaisiin kokkailuihin verrattuna nopea ja vaivaton ratkaisu.
Synti on sitä raskaampi, kun tällä viikolla on syöty jo nakkejakin. Ne vasta vaarallisia ovatkin.
Nitriittejä ja e-koodeja, mitä lie myrkkyjä, puolustuskyvyttömille lapsille. Muusiinkin laitoin voita – voimakassuolaista. Tästä ei voi hyvää seurata.
Nyt alkaa uusi elämä. Ostin kaupasta varsiselleriä. Siitä ja sipulista ja porkkanasta saa maukkaan liemen. Lanttuakin voisi heittää sekaan. Siitä kun valmistaa herkullisen, kasvisvoittoisen keiton, niin johan omatunto antaa rauhan.
Mutta ovatko ne kasviksetkaan turvallisia? Kuka ne on kasvattanut ja miten? Minkälaisia torjunta-aineita ja muita myrkkyjä niistä saa elimistöönsä? Luomuunkaan ei voi luottaa, kun maaperä on kuitenkin jo valmiiksi ja pysyvästi kyllästetty mitä viheliäisimmille kemikaaleilla.
Kalaa ei sovi syödä, koska peltojen myrkyt valuvat jo ennalta rehevöityneisiin vesistöihin. Muutenkin vedenelävät on ryöstökalastettu sukupuuton partaalle.
Leivässä on hiilareita. Appelsiinit on kasvatettu kansainvälisen lain vastaisesti miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Kanat ovat onnettomia ja possut tanskalaisia. Eläinten mieli on muutenkin jo maassa, ja niiden kokema silmitön väkivalta maksimoi kurjuuden.
Kaiken tarvittavan voisi nykyään jo luultavasti saada pillereistä, mutta ne on valmistanut monikansallinen lääkemafia, ja rahat valuvat veroparatiiseihin ja sieltä vallanhimoisille oligarkeille.
Kotiruokanatsin elämä on raskasta. Ehdimme leikkiä paljon kauemmin hauvaa, kun ruuanlaitto kävi niin nopeasti. Siitä hyvästä saa kuitenkin soimata itseään, kun lautasella on ollut jotain, jonka koostumusta en tunne.
Kuinka minä ikinä uskallan päästää lapsia mihinkään päiväkotiin syömään ruokaa, jonka on valmistanut ties kuka ties mistä aineksista?
* “Keltainen muussi” valmistetaan perunoista, maidosta ja suolasta. Useimmiten kruunaan maun heittämällä enemmän tai vähemmän voita sekaan. Vaihtelun vuoksi korvaisin joskus mielelläni osan perunoista vaikka porkkanalla, mutta tällainen “oranssi muussi” ei ole lainkaan niin suosittua.
Lue myös:
Kotiruokanatsi
Aiheesta internetissä:
Kaleva / STT: Uutuuskirja kuvailee eläintilojen arkea julmaksi