Ihastuttava Nõmme on Tallinnan vihreä keidas

Tallinnan keskusta, vanha kaupunki ja Kalamaja on moneen kertaan koluttu. Tällä lomalla aion mennä vähän pidemmälle ja hengittää hiukan vapaammin.

Hyppään bussiin 23 Vabaduse väljak -aukiolta. Parinkymmenen minuutin jälkeen kerrostalot vaihtuvat vihreämpään maisemaan. Metsäinen Rahumäen hautausmaa jää oikealle puolelle. Hautausmaan jälkeen tienvartta täplittävät suloiset puutalot. Aletaan olla perillä.

Helina Tilk ja Mimi-koira nauttivat Nõmmen vehreydestä.

Minulla on päivä aikaa tutustua Nõmmen kaupunginosaan. Edellisellä Tallinnan-matkallani tapasin keraamikko Helina Tilkin, ja hän kehui Nõmmen olevan aivan oma maailmansa. Haluan käydä testaamassa, ihastunko minäkin Nõmmeen.

”Nõmmessa parasta on se, että luonto on lähellä. Täällä on raikas ilma”, Helina Tilk sanoo.

Ostoksilla tunnettu keraamikko käy keskustassa – Nõmmen tori on hänen mielestään siisti mutta turhan kallis – mutta muuten hän viihtyy kauempana ydinkaupungin hälystä. Helinan työhuonekin on Nõmmella.

Nõmme ei tarvitse erillistä imagomarkkinointia: kulttuuriväki on löytänyt tänne muutenkin. Helinan koti on idyllisellä puutaloalueella, jolla asuu paljon muitakin luovien alojen ihmisiä. Tulee mieleen Helsingin Käpylä tai Tampereen Pispala.

Nõmme saa kiittää olemassaolostaan baltiansaksalaista Nikolai von Glehniä. Virossa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vaikuttanut von Glehn vuokrasi tsaarinaikaisen kartanon maat ja tarjosi niitä mökkirakentamiseen.

Omaksi kodikseen von Glehn teetätti keskiajasta muistuttavan linnan. Se tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa, mutta rakennus onneksi entisöitiin vuosina 1966–1977.

Linna on parin kilometrin päässä Nõmmen torilta. Jos lähtee Tallinnan keskustasta, helpoimmin perille pääsee jäämällä paikallisjunasta Hiiun asemalla ja kävelemällä vajaan kilometrin. Kävellessä voi ihastella entisiä mökkejä, joista on tullut sympaattisia asuintaloja. Oliivinvihreät ja turkoosit puutalot ovat minun suosikkejani.

Siellä täällä näkyy uudempia, kiiltävämpiä pintoja – melkein ökytaloja. Maisema elää.

Glehnin linnaa ympäröi iso puisto, joka linnan takana muuttuu reheväksi lehdoksi. Mikä täydellinen rauha!

Von Glehnin linnaa saa ihailla vain ulkopuolelta.

Kesäkuun lopun hellepäivänä saan tallustella linnan pihassa ja ympäröivässä puistossa lähes itsekseni. Chihuahuaa ulkoiluttava nainen tulee vastaan, pari lasta leikkii portailla linnan takana. Siinä kaikki.

Sisälle linnaan ei valitettavasti pääse, sillä sitä vuokrataan vain yksityistilaisuuksiin.

Lounasaikaan eniten ruuhkaa on Pirosmanin terassilla. Suositun georgialaisravintolan pitkät puiset pöydät täyttyvät, ja tänne tullaan selvästi vähän kauempaakin. Pirosmani on pienen metsikön reunassa Nõmmen ja Mustamäen kaupunginosien rajamailla.

Näiden annosten jälkeen ei jää nälkä! Maapähkinätahnalla täytetyt munakoisorullat ovat alkuruokalistalta mutta kelpaisivat melkein pääruuaksi. Granaattiomenansiemenet antavat täytteeseen ihanan raikkaan lisän.

Georgialainen juustopiiras hatsapuri on kivan rapea, ja lähes kaikki grilliruuat maksavat alle kympin.

Pirosmanin vieressä on bussipysäkki. Lounaan jälkeen hyppään 23:een ja yhden pitkän pysäkinvälin jälkeen olen taas Nõmmen keskustassa. Torilla pitää käydä.

Helina oli oikeassa: Nõmmen tori on kaunis. Pienissä puisissa mökeissä myydään juustoja, paikallisten tuottajien lihoja, suklaata ja kukkia.

Täältä saa taatusti lähellä tuotettua!

Nõmmen alueeseen kuuluu oikeastaan useampikin pieni kaupunginosa: Nõmme, Hiiu, Pääsküla ja Rahumäe. Ennen toista maailmansotaa Nõmme oli itsenäinen kaupunki.

Kaupunginosa levittäytyy junaradan molemmille puolille. Lähimpänä Tallinnan keskustaa oleva Rahumäe on Nõmmen vanhin osa.

Nõmmen parasta ruokaa saa MuSussa. Tammikuussa aloittanut ravintola oli omistaja Kristelin pitkäaikainen haave. Hän oli ollut mukana avaamassa useita ravintoloita Tallinnassa ja Lontoossa, mutta ajatus jostakin ihan omasta kutkutti. Sopiva paikka löytyi lopulta Nõmmelta.

Anne-Liis (vas.) ja Inga tarjoilevat MuSussa.

MuSuun on helppo tulla, sillä bussilinjan 36 pysäkki Rahumäe on aivan MuSun edessä. Samanniminen rauta- tieasema on vain vähän kauempana.

Jos MuSu on täynnä – kuten usein iltai- sin käy – ei tarvitse kävellä kuin muutama askel ja siirtyä Rahumäen aseman kohdalta junaradan pohjoispuolelle. Akbanassa saa kelpo intialaista, ja ihan sen vieressä on Nõmmen kaunein terassi.

Alfredi Pubin julkisivu ei varsinaisesti houkuta astumaan sisään, mutta onneksi rohkaistuin. Tämä terassi on kuin Nõmme itse: yllättävä ja ihastuttava vihreä keidas.

Alfredi Pubin Martin näyttää asiakkaalle terassin parhaan pöydän.

Monenväriset miljoonakellot rönsyävät amppeleissa. Vähän kuin Nõmmella muutenkin.