Analyysi: Härifrån tvättas, sanoi HIFK – tältä näyttävät suurseuran kevään mahdollisuudet
Pois alta, täältä tulee HIFK! Tältä tuntui Nordiksella torstaina. Oliko se suunta koko keväälle?
HIFK:n Jesse Seppälä (kesk.) juhlii 3-0 maalia Micke-Max Åstenin (vas.) ja Aleksanteri Kaskimäen kanssa. Ilveksen pelaajia ei hymyilytä.
HÄRIFRÅN TVÄTTAS, sanoi suomenruotsalainen Töölössä, kun luistimiensa nauhoja kiinni sitoi. Tai näin ainakin kuvittelin, kun astuin keskiviikkona 14. helmikuuta HIFK:n kotiluolaan Nordenskiöldinkadulle katsomaan liigaottelua HIFK:n ja Tampereen Ilveksen välillä.
Ottelu sattui ystävänpäivälle, ja mikäs sen parempi parivaljakko kohtaamaan juuri ystävänpäivänä, ovathan nämä seurat ottaneet yhteen eri lajeissa jo yli 90 vuoden ajan. Ja jos luoja suo, ottavat vielä seuraavatkin 90 vuotta.
Saavuin Nordikselle viimeistelläkseni analyysin siitä, miltä näyttää HIFK:n kevätkausi 2024.
HIFK on organisaatio, jonka edustusjoukkueen HIFK-yhteisö odottaa olevan joka kausi mitalipeleissä. Siihen nähden lopputulos on monena vuonna 2000-luvulla ollut odotettua huonompi. Onko odotus sitten realistinen, se on toinen asia, mutta näin nämä asiat koetaan.
Jos ja kun HIFK aikoo olla mukana mitali- tai jopa mestaruuskamppailussa tänä vuonna, on juuri pitkään runkosarjan kärjessä keikkunut ja koko kauden mitassa helsinkiläisille vaikea vastus Ilves hyvä mittari sille, mitkä ovat stadilaisten eväät keväälle.
Seuraavassa käydään läpi viisi HIFK:n osa-aluetta, jotka ovat maalivahtipeli, valmennus, erikoistilanteet, Leo Komarov ja tunnetila. Tarkastellaan, miltä osa-alueet ovat näyttäneet tähän saakka, ja miltä ne näyttivät juuri keskiviikkona Ilvestä vastaan.
Maalivahtipeli
Maalivahtipeli tähän saakka: Joukkueella on kaksi hyvää maalivahtia, kokenut Niko Hovinen ja toista kokonaista liigakauttaan pelaava Roope Taponen. Pidän heitä lähtökohtaisesti hyvin tasavahvoina. Oikeastaan kauteen lähdettäessä ajattelin Taposen olevan parempi kassari ja Hovisen olevan jo selkeästi uransa ehtoopuolella, mutta kauden aikana Hovinen on osoittanut olevansa edelleen hyvinkin liigakelpoinen ammattivahti. Hyvä kaksikko, joka ei mielestäni ole kauden aikana ollut joukkueen kompastuskivi.
Maalivahtipeli ke 14.2.: Nollapeli on aina nollapeli. Taponen voitti kummatkin vastakkaisessa päädyssä seisseet Ilveksen maalivahdit. Ilves laukoi harvoin ja melko huonoista paikoista. Tuhannen taalan tekopaikat jäivät puuttumaan, mutta Taponen ansaitsee silti täyden kympin torstain pelistä. Näytti siltä, että tähän kaveriin voi todellakin luottaa, ja kun penkiltä tosiaan löytyy luotettava Hovinen, on HIFK:lla tämä osasto ehdottomasti kunnossa.
Valmennus
Valmennus tähän saakka: Päävalmentaja Ville Peltonen on pitkin kautta saanut kritiikkiä siitä, ettei joukkue ole tuloksellisesti täysin pysynyt esimerkiksi tamperelaisjoukkueiden kyydissä. HIFK-yhteisössä ei varmasti koskaan olla osoitettu eikä tulla osoittamaan yhtä varovaista kohtelua kenellekään toiselle päävalmentajalle. Lokakuussa Peltosen kanssa tehtiin jatkosopimus kevääseen 2026 asti, joten luotto Peltoseen on todella kova, tapahtui kentällä mitä tapahtui.
Tavallaan HIFK:n pelaaminen on koko ajan ollut melkein siinä hilkulla, että homma loksahtaa kohdalleen ja asioita alkaa tapahtua. Mutta niin ei sitten kuitenkaan ole käynyt. Ennen torstaita HIFK oli pelannut 49 ottelua ja kerännyt niissä 81 pistettä. Vielä runkosarjan nelossijakin on haarukassa, mutta niin on toisaalta vielä kuuden sakista ulos lipsahtaminenkin.
Valmennus ke 14.2.: Tulosurheilustahan tässä on kyse, ja kun illan tulosta katsoo, niin Peltosella on selvä niskalenkki Ilveksen Antti Pennasesta. Kyllä sarjajohtaja Ilves oli aseeton Peltosen HIFK:n käsittelyssä. Etenkin ensimmäiset 20 minuuttia HIFK oli niin täysin kuskin paikalla, että harvoin Ilvestä näkee sellaisessa käsittelyssä.
Erikoistilanteet
Erikoistilanteet tähän saakka: Ennen torstaita HIFK:n ylivoima on ollut sarjan kuudenneksi tehokkainta. Onnistumisprosentti on ollut 21,09, ja pitää sisällään 27 tehtyä ylivoimamaalia. Aikaa ylivoimamaalin tekoon HIFK on tarvinnut keskimäärin 8,18 minuuttia. Jos ylivoima on ollut melko keskinkertaista, alivoimalla joukkue on puolestaan ollut koko sarjan paras. Av-prosentti 87,59 on merkittävästi parempi kuin esimerkiksi Ilveksellä ja Tapparalla, joiden kummankin av-prosentti on 79 ja rapiat.
Erikoistilanteet ke 14.2.: Ilves sai kahdeksan kaksiminuuttista ja yhden viiden minuutin rangaistuksen, mutta HIFK:n ylivoimaprosentiksi jäi pyöreä nolla. Toisaalta joukkue onnistui alivoimapelissään täydellisesti, eli yv-maaleitta – ja ylipäätään maaleitta – jäi Ilveskin. Ehkä HIFK:n kiimaisin maalinteon himo tyydytti kahdessa ottelun alun pikamaalissa, jotka tulivat ennen kuin pelikellossa oli kolme minuuttia täynnä, joten ylivoimallakaan ei ollut sitä suurinta mahdollista maalinteon painetta.
Leo Komarov
Leo Komarov tähän saakka: Kun HIFK tiedotti tehneensä sopimuksen Leo Komarovin kanssa, pidin hankintaa ehdottomasti tämän vuosikymmenen kovimpien ”sainausten” listan kärkinimenä. Onhan Komarovi, kuten Juti sanoisi, rutinoitunut maajoukkuepelaaja ja kokenut NHL-kaukaloiden mies, joka on muutoinkin tottunut pelaamaan eurooppalaisissa huippusarjoissa ja kaikin puolin hyväksi pelaajaksi tunnettu joka paikan höylä. Odotin hänen ottavan joukkueen reppuselkäänsä niin henkisesti kuin aivan konkreettisestikin kaukalossa. Siksi minullekin oli kova pettymys, kun mies olikin koko syyskauden loukkaantuneena, ja palasi kaukaloon vasta 17. tammikuuta. Mutta kuitenkin sentään palasi, joten vielä hänen on mahdollista johtaa tätä joukkoa viimeistään pudotuspeleissä. Siinä maailmassahan hän luultavasti on omimmillaan, mikäli on pitkän poissaolon jälkeen ehtinyt siihen mennessä kunnolla palata tasolleen.
Leo Komarov ke 14.2.: Näkyvä rooli. Istui yhden 10 minuutin rangaistuksen epäurheilijamaisesta käytöksestä. Jos näin oikein, jäähy tuli kalastelusta, eli rikkeen korostamisesta. Voitti kaikki kolme aloitustaan. Ilveksen Jeremy Gregoire heristeli hanskojaan Komarovin edessä hakien tästä niin sanottua tanssiparia, mutta Komarov ei lähtenyt. Gregoiren peli meni kuitenkin Komarovin kuumennuksessa enemmän tai vähemmän sekaisin. Myöhemmin ottelussa Gregoire sai ennenaikaisen suihkukomennuksen. Komarovin kokonaisolemus oli rauhallinen ja fokus hyvä. Kyllä hän on kohti kevättä menossa.
Tunnetila
Tunnetila tähän saakka: Vaihteleva. Tunnetila sinänsä on hieman hähmäinen käsite, mutta tarkoitan sillä esimerkiksi sitä, miten pelaajat tuulettavat omiaan ja toistensa maaleja, syntyykö maalien edessä mähinää, niistetäänkö kaverin nenää, kuinka paljon taklataan, huudellaanko vastustajalle, hymyilläänkö vastustajan huudoille, isketäänkö vaihtoaitiossa ylävitosia ja niin edelleen.
Koska olen nähnyt HIFK:n pelaamisesta vain hyvin pienen osan tällä kaudella, kysyin tähän osuuteen apua ystävältäni, joka on käynyt Nordiksella HIFK:n peleissä jo reilut 30 vuotta. Hän ei seuraa jääkiekkoa työkseen, mutta on mitä suurimmissa määrin HIFK:n kanta-asiakas. Hänelle myydyn brändin mukaan tunnetila on HIFK:lle tärkeä asia.
Mutta mikä on kaverin itsensä kommentti? ”Joskus, jos joukkueessa on angstinen tunnelma, sehän voi kentällä näkyä väkivaltana ja vastustajalle huuteluna. Eli se ei välttämättä ole hyvän fiiliksen merkki. En ole nähnyt sellaisia merkkejä, että kukaan olisi ollut huonolla fiiliksellä kentällä tai vaihtoaitiossa, kukaan ei ole lyönyt mailaa paskaksi tai muuta. Eikä mitään hälläväliä-mentaliteettiakaan ole välittynyt. Mutta silloin kun tulee maali, se jengi on todella riemuissaan siitä. Jokainen maali tuntuu olevan kuin pudotuspelin tärkeä maali. Huudetaan, nauretaan ja riemuitaan. Vähän siinä tuntuu aina joku älytön paine purkautuvan, kun maali tulee. Jokaisen tehdyn maalin eteenhän tehdään aivan kohtuuton määrä työtä. Tehty duunimäärä ei vastaa maalimäärää. Siksi varmaan onnistumisista ollaan tosi fiiliksissä.”
Tunnetila ke 14.2.: Erittäin hyvällä tasolla. Oli iloa joukkuekavereiden onnistumisista, oli välitöntä ja innokasta joukkuekavereiden puolustamista, oli taklauksia ja oli välillä viisi kaveria jäähyaitiossa puolin ja toisin. Tunteen puolesta erittäin viihdyttävä peli, joka saa helposti yleisön mukaan.
Yhteenveto
Ehkä se nousu tästä alkaa. Ainakin torstaina kaikki osa-alueet olivat kunnossa ja peli näytti pudotuspelikiekolta. Kokonaisuutena HIFK-rosteri on sellainen, jonka voi hyvin nähdä pelaamassa finaalisarjaa. HIFK:ssa luotetaan prosessiin, ja sitä johtaa Ville Peltonen, eräs suomalaisen jääkiekon ikonisimmista sankareista. Aina voisi näyttää paremmalta, mutta kyllä HIFK:n eväät näyttävät kevään suhteen hyviltä, eikä niitä eväitä ole tosiaankaan vielä syöty.