Brent Sapergia tappeli, joi, heilasteli ja latoi maaleja Kuopiossa 1986-87 – uusi kirja kertoo väriläiskän koko tarinan
Kanadalainen jääkiekkoilija Brent Sapergia pani Kuopion hyrskyn myrskyn 1986-87. Hampaaton maalipyssy viihtyi erinomaisesti myös kaupungin baareissa.
Brent Sapergia (numero 17) muistetaan KalPassa hyvänä joukkuepelaajana. Sapergian vasemmalla puolella Jouni Rinne.
Brent Sapergia oli jääkiekkokaudella 1986-87 erikoinen väriläiskä, joka jätti kuopiolaisten aikalaisten tajuntaan kollektiivisen jäljen erikoismiehenä, josta jokaisella oli tarina kerrottavanaan.
Nyt kertomus Sapergiasta ja Kuopiota ravistelleesta jääkiekkobuumista on koottu yksien kansien väliin, kun savolaisurheilun asiantuntija Mikko Vehviläisen näppäimistöltä on syntynyt teos Sapergia – Kirja Kuopion kulttisankarista ja kiekkobuumista.
Koska kahdeksankymmentäluku ja erilaiset kulttisankarit ovat juuri mitä olennaisimmalla tavalla myös Seuran miehen kiinnostuksenkohteita, otin kirjaan tutustuttuani puhelinyhteyden suoraan kirjailija Vehviläiseen.
Erikoismiehet kiinnostavat
Morjes Mikko Vehviläinen, sun lapsuuden suosikkiurheilijoita olivat Brent Sapergia, Matti Nykänen ja Diego Maradona. Jokin tämmöisissä lahjakkaissa tähdissä, jotka samaan aikaan elävät hyvin värikästä ja erikoista siviilielämää kiehtoo?
”Joo, ja uskaltaisin väittää, etten ole ainut, jota tämän tyyppiset tähdet kiinnostavat. Kaikissa kolmessa on tietynlainen särmä ja karismaattisuus läsnä, toki siis siviilielämän ongelmien lisäksi. Ainakin Nykäsestä ja Sapergiasta olen saanut sen vaikutelman, että kyseessä on ystävällisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä.”
Sapergia pelasi KalPassa ja SM-liigassa vain yhdellä kaudella. Miksi hän kuitenkin muotoutui kuopiolaiselle jääkiekolle niin merkittäväksi hahmoksi, että piti tehdä kirja?
”Kun tekee kirjan, aiheeseen täytyy tietysti olla henkilökohtainen kiinnostus, mutta toisaalta täytyy ajatella myös sitä, mikä voisi kiinnostaa lukevaa yleisöä. Brentin ajasta KalPassa on ehtinyt kulua neljäkymmentä vuotta, mutta silti tietyn ikäisillä ihmisillä on hyvin monilla edelleen joku tarina kerrottavana Brentistä, joko kaukalosta tai vapaa-ajan käänteistä. Savolaisille hän on jäänyt myyttiseksi hahmoksi, ehkä juuri siksi, että hän pelasi vain yhden kauden. Jos olisi pelannut pitempään, olisi varmaan käynyt tutummaksi, eikä olisi enää niin myyttinen. Aikamoinen mies hän kuitenkin oli, kun pystyi yhdellä kaudella villitsemään pikkukaupungin niin merkittävästi.”
Joo se Sapergian kausihan oli KalPan paluukausi liigaan.
”Kirjan alkuosahan kuvaa laajemmin sitä kiekkobuumia, joka silloin Kuopiossa oli Matti Turusen ja Kalevi Tavin johdolla. Jäähalli valmistui syksyllä 1979 ja aika vauhdilla KalPa nousi Kakkosdivarista Ykköseen ja siitä edelleen liigaan. KalPa oli aikanaan edelläkävijä urheilumarkkinoinnissa ja liigaseuratkin kävivät hakemassa mallia buumin luomiseen. Koko se buumi sitten huipentui ensimmäiseen liigakauteen, jolla Sapergiakin pelasi. Siksi karsintoihin päättynyttä kautta muistellaan aina paljon useammin kuin montaa muuta menestyksekkäämpää kautta.”
Magneettimies Brent Sapergia
Sitä sen ajan jääkiekkobuumia on täältä 2020-luvulta historiaan katsoen varmasti hyvin vaikea tavoittaa, että mikä se fiilis ja sen kaiken merkitys on silloin ollut.
”Kyllä, kirjassahan kerrotaan esimerkiksi juuri liigakauden alla pelatusta harjoitusottelusta, joka oli loppuunmyyty, eli reilut 5000 katsojaa. On se silloin ollut valtavaa se kiinnostus, mutta toki täytyy muistaa, että 80-luvulla viihdetarjontaa ei ollut kovin paljon. Ihmisten kiinnostuksenkohteista ja vapaa-ajasta oli paljon vähemmän kilpailua kuin tänään. Mutta aivan varmasti buumin rakentamisessa käytettiin hyväksi värikkäitä pelaajahankintoja, joita tietoisesti tehtiin. Sapergian ohella varmasti esimerkiksi Jouni Rinteen hankinnassa vaikutti paljon se hänen värikäs persoonansa. Viihdyttävät hahmot imivät magneetin lailla väkeä halliin.”
Periaatteessahan Suomessa pitäisi muistaa Sapergiaa paremmin esimerkiksi Wayne Thompson, joka pelasi kolme kautta KalPassa ja yhden Jokereissa?
”On ihan totta, että jääkiekkoilijana Sapergia ei ole paras pelaaja, joka KalPassa on nähty. Varmaan Thompsonkin oli jääkiekkoilijana parempi, ja esimerkiksi myöhemmin KalPaan tullut Darius Rusnak aivan varmasti oli parempi pelaaja. Huikeita pelaajia on ollut muitakin, mutta ei heistä ole jäänyt yhtä värikkäitä muistoja kuin Sapergiasta.”
Baarissa sai käydä
Sapergia olisi pelitaitojen perusteella päässyt paremman palkan makuun Saksassa tai Sveitsissä, mutta päätyi Suomeen ”yksityiselämän levottomuuden vuoksi”. Mitä tämä levottomuus tässä vaiheessa piti sisällään?
”Luin kirjaa varten kaikki käsiini saamani erilaiset raportit ja lehtijutut. Niiden mukaan hänen vapaa-ajallaan on sattunut ja tapahtunut paljon. Silloisesta KalPan johtoportaasta kommentoitiin kirjaan, että ilmeisesti Sapergia oli ennen Suomea ollut menossa Saksaan, mutta siellä oli tehty kotiläksyt pelaajasta paremmin. Sopimus oli sitten torppaantunut siihen. Siviilipuolella oli jo siihen ikään mennessä ollut jonkinlaisia juttuja, 23-vuotiaanahan hän saapui Kuopioon. KalPa-uran jälkeen hänen peliotteissaan rupesi näkymään se siviilipuolen elämä.
Mikä sun käsitys sitten on siitä, että minkä verran oli seuran puolesta sallittua käydä siellä yöelämässä?
”Kirjaan haastattelemani henkilöt tuovat esille sitä, että 1980-luvulla käytiin paljon porukalla ulkona. Se oli ajan tapa, että pelien jälkeen mentiin tuulettumaan. Voi sanoa, että kunhan hoiti työnsä kaukalossa hyvin, niin kellään ei varmaan ollut sanomista baarissa käymiseen. Perjantai oli niin sanottu pääpäivä, yleensä sunnuntaisin oli peli.”
KalPan tuolloinen puheenjohtaja sanoo kirjassa ”Emme ainakaan estäneet pelaajien värikästä käyttäytymistä. Yleisö kaipaa persoonia, sillä he antavat kasvot koko joukkueensa. Jos joukkue on tasapaksu ja täynnä värittömiä punnertajia, loppuu ihmisiltä puheenaiheet. Joukkueen pitävät parran paukkeessa pelaajat, jotka ovat persoonia niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin”. Niin oliko tässä sitten ajatus, että yöelämäkin on omanlaistaan markkinointia?
”Voi toki ajatella noinkin, tosin Sapergian tapauksessa alkoi tulla niin paljon negatiivistakin julkisuutta, ettei sitä varmaan seurassakaan haluttu, pikemminkin alkoi tulla mainehaittaa. Sapergiaahan piti välillä hakea putkasta ja välillä maahanmuuttoviranomaiset olivat hänen perässään. Kuitenkin urheilullinen puoli oli keskiössä. Kaikki joukkueessa eivät tietenkään olleet mitään elämäntaitelijoita.”
NHL jäi unelmaksi
Sapergian joukkuekaveri Jarmo Jamalainen sanoo kirjassa: ”Kyllähän me joukkueenakin kävimme paljon. Torstain pelin jälkeen mentiin yöhön ja vähän perjantainakin käytiin, lauantai palauteltiin, kun sunnuntaina oli peli. Yleensä kävimme viihteellä joukkueen kanssa pari kertaa viikossa, toisinaan kolmekin”, niin varmaan Sapergia oli vielä lisäksi itsekseen pari kertaa viikossa liikkeellä?
”No näin sen itsekin ymmärrän. Ei tämä tietenkään istu nykyajan ajatukseen ammattilaisurheilusta, ja pyrinkin kirjan avaussanoissa korostamaan, että lukija osaisi sijoittaa 40 vuoden takaiset tapahtumat omaan aikaansa. Sen ajan urheiluelämässä tuo on ollut yleistä ja jonkinlainen sen ajan tapa. Kirja on aikamatka menneeseen, tarkoitus ei olla ihailla niitä tapahtumia. Ja toki, onhan kuluvallakin kaudella ollut SM-liigassa hyvin paljon erilaisia kohuja.”
No Brent Sapergia kirjan mukaan ymmärtää, että juhliminen maksoi hänelle NHL-unelman?
”Vielä Kuopiossa ollessaan hänellä eli voimakkaasti se NHL-unelma, ja hän menikin vielä New York Rangersin tryoutille. Ja myöhemmin kävi vielä useana vuonna erilaisilla training campeilla ja tryouteilla, mutta ei saanut lopulta plakkariin yhtään NHL-peliä. NHL jäi haaveeksi ja se on ainut asia, josta hän on urallaan harmissaan. Se on hänelle edelleen kova pala, ja hän ymmärtää, että hänen oma elämäntyylinsä vaikutti asiaan.”
Kiitos Mikko. Toivotaan, että liigakiekon ja hyvien jääkiekkotarinoiden ystävät löytävät kirjasi. Nyt ei muuta kuin kohti tämän kauden Liigan loppurutistusta!
Lue myös: Petteri Sihvonen, oletko todellinen henkilö vai Johtavan hahmo?