Hannu-Pekka Hänninen – 40 vuotta Urheiluruudun muistoja
Urheiluruudulle tuli täyteen 60 vuotta, Hannu-Pekka Hänninen teki ohjelmaa 40 vuotta.
Hannu-Pekka "Hoopi" Hännistä nähtiin ja kuultiin Ylen urheilulähetyksissä vuodesta 1977 aina eläköitymiseensä saakka 2016 ja vielä seuraavanakin vuonna selostamassa mäkihyppyä ja yhdistettyä.
Ylen Urheiluruutu saavuttaa tänä vuonna kunnioitettavan 60 vuoden iän. Urheilublogi Seuran mies soitti ohjelman legendaariselle juontajalle ja Yle Urheilun pitkäaikaiselle toimittajalle Hannu-Pekka ”Hoopi” Hänniselle kysyäkseen, miltä tuntui tehdä työuransa Urheiluruudussa?
Terve Hoopi, miten ja milloin päädyit Ylen urheilutoimitukseen töihin?
”Olin aina seurannut urheilua tarkasti ja siihen oli kiinnostus kaikin puolin. Tein ensin vuonna 1975 radion viihdetoimitukseen juttuja freelancerina, ja kesän 1976 olin siellä kesätoimittajana. Tunsin radion urheilun päällikön Voitto Raatikaisen kotikulmiltani Kalliosta, ja uskaltauduin kysymään häneltä mahdollisuutta tehdä juttuja myös urheilun puolelle. Siitä se sitten lähti.”
Ja siitä sitten Urheiluruutuun?
”Tein siis vuodesta 1977 hommia Urheiluruudulle, aluksi freenä. Kun Anssi Kukkonen jäi pois hommista vuonna 1980, sain hänen paikkansa vakituisena työntekijänä. Lisäksi Urheiluruutua olivat tekemässä Seppo Kannas, Pentti Salmi ja Juha Jokinen. Siihen aikaan Urheiluruutu tuli telkkarista torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin.”
Filmiaikakausi
Silloin elettiin teknologisesti erilaista aikakautta, minkälaista lähetysten koostaminen oli ja mitä materiaalia oli käytettävissä?
”Silloin me lähetysten juontajat olimme myös koko lähetyksen tuottajia ja uutispäälliköitä, eli vastasimme lähetysten sisällöstä. Aika paljon käytettiin maakuntien freelancereita. Kansainvälistä kuvaa oli tarjolla aika hyvin etenkin jalkapallosta, joten sitä myös käytettiin paljon. Sain olla mukana kaikissa eri tuotantotavoissa. Aloittaessani elettiin filmiaikakautta, sitten siirryttiin videoon ja 2000-luvulla täyteen digimaailmaan.”
Filmi varmaan asetti omat aikatauluhaasteensa?
”No, jos lähdettiin tekemään jotain vaikka Jäähallissa kello 18.30 alkavasta matsista, niin ehdittiin olla paikalla vähän toisen erän alkua. Sitten oli lähdettävä Pasilaan kehittämään filmiä, johon meni perillä puolisen tuntia. Kyllä se oli aika kiireistä aikaa.”
Yleisesti ottaen muistelet vuosiasi Urheiluruudussa ja laajemmin Ylen urheilutoimituksessa lämmöllä?
”Kyllä, ehdottomasti. Vaikka en aina kaikkia muutoksia ymmärtänytkään. Eräs niistä oli, kun 2010-luvulla tehtiin neljä lähetystä viikonloppuisin, kaksi ykköselle Pasilaan ja kaksi kakkoselle Tampereelle. Ensimmäinen kello 18.10 ja viimeinen 21.50. Mielestäni silloin ei oikein ymmärretty sitä, kuinka kiire meillä tuli tehdä pitkiä lähetyksiä. Ehkä se kertoi siitä, että Urheiluruutu oli niin suosittu, että kakkosellakin haluttiin siitä oma osansa.”
Suuret persoonat
Teillä oli monia suuria persoonia Urheiluruudussa ja urheilutoimituksessa laajemminkin, oliko kilpailua siitä, kuka saa selostaa mitäkin?
”En sanoisi sitä kilpailuksi. Siihen aikaan senioriteetti ratkaisi, kuka mitäkin teki. Ymmärsin, että toiset olivat tehneet koko uransa tiettyjä lajeja, ja itse nuorempana toimittajana pääsin hiljalleen mukaan. Ei minulla ollut valittamista. Muistan kun 28-vuotiaana vuonna 1980 pääsin Wembleylle selostamaan Englannin cupin loppuottelua. Kokenut belgialaisselostaja ihmetteli, että miten olet noin nuorena päässyt selostamaan tällaista arvo-ottelua. Sanoin, että minulle annettiin nyt tämä tilaisuus ja hän jatkoi ihmettelyään, että kyllä olet nuorena päässyt.”
Mitkä työreissut ovat jääneet mieleen parhaina muistoina?
”Vaikea sanoa, kun niitä on niin paljon. Sellainen erikoisuus tulee mieleen, että kesäolympialaisissa 1984 Los Angelesissa tv-keskus oli Hollywoodin studioilla. Selostin itse painonnostoa Rita Hayworthin kylppäristä. Se oli sellainen erkkerihuone, jossa oli kylpyamme ja normaalit saniteettisysteemit – sekä selostuskalusto.”
Olit paikalla myös kesän 1988 Soulin olympialaisissa, kun Ben Johnson jäi kiinni dopingista?
”Se oli ihan hirveä skandaali ja siitä tuli massiivinen mediatapahtuma. Kun tieto dopingista tuli, oli kisaohjelmassa yleisurheilun vapaapäivä, mikä tarkoitti, että hyvin monella toimittajallakin oli vapaapäivä. Lisäksi aikaero Suomeen oli joku 8-9 tuntia, eli moni toimittaja herätettiin keskellä yötä ja vapaapäivänään tekemään asiasta juttua. Itse en ollut silloin juttuvuorossa, mutta muistan hyvin, etteivät kaikki halukkaat toimittajat edes mahtuneet tiedotustilaisuuteen.”
Meksiko 1986
Entä millä muulla matkalla esimerkiksi sattui jotain odottamatonta?
”Tshernobylin ydinvoimala posahti keväällä 1986, ja se oli iso uutinen Meksikossakin, kun menin sinne kesällä 86 selostamaan jalkapallon MM-kisoja. Kun kävimme Pentti Salmen kanssa eräässä ruokakaupassa, kauppias kysyi, että mistä olette kotoisin. Kun kerroin, että Suomesta, hän meni vakavan näköiseksi ja pahoitteli, että ette sitten voi enää koskaan palata kotiin. Hän oli siinä käsityksessä, että Suomi ja koko Eurooppa ovat täysin saastuneita ydinonnettomuuden vuoksi.”
Oliko Meksikossa hyvä kisatunnelma?
”Kyllä, kisaturistit otettiin vastaan hyvin innokkaasti ja eurooppalaisia ihmeteltiin aika estoitta. Meksikossa oli vuotta aiemmin ollut suuri maanjäristys, ja sen jäljiltä infra oli juuri ehditty saada kuntoon kisoihin. Yleisesti ottaen meksikolaiset olivat hyvin riehakkaita MM-kisoista.”
Toimivatko selostusyhteydet Meksikosta Pasilaan maailman toiselle puolelle hyvin?
”Olin Meksikon kisojen avajaisottelussa Pentti Salmen kanssa. Kuva näkyi Suomeen ja Pentti selosti, mutta ääniyhteyttä ei saatu toimimaan. Hän jatkoi selostamista ja minä kävin vähän väliä soittelemassa puhelinkeskuksesta Pasilaan, että tuleeko ääni. Ei tullut. Kuuselan Martti oli Pasilassa varaselostajana ja joutui selostamaan sen tv-katsojille. Minä olin ainoa suomalainen, joka kuuli Pentin selostuksen.”
Diego Maradona
Minkälainen silloin 86 Meksikossa oli se Maradona-ilmiö?
”Sitä on vaikea selittää. Hän oli koko maanosan, koko latinalaisen Amerikan sankari. Etenkin kun Meksiko itse ei edennyt puolivälieriä pidemmälle, meksikolaiset ottivat sen jälkeen Maradonan johtaman Argentiinan suosikikseen. Maradona oli uransa huipulla, teki Englantia vastaan ne kaksi maailman kuuluisinta maalia ja sitten tietysti se loppuotteluvoitto. Azteca-stadionilla oli satatuhatta katsojaa ja heidän edessään latinalainen Amerikka voitti maailmanmestaruuden.”
Onko sinulla jotain henkilökohtaisia Maradonaan liittyviä muistoja?
”Itse asiassa on, mutta myöhemmältä ajalta. Olin Saksassa futiksen vuoden 2006 MM-kisoissa selostamassa pronssiottelua. Olin selostuspaikallani valmistautumassa peliin, kun vieressä istunut argentiinalainen selostaja poltti koko ajan sikaria. Sanoin hänelle, että voisitko olla polttamatta sitten kun ottelu alkaa, savu on huonoksi äänelleni. Hän vastasi aika arrogantisti, että tähän tulee kohta viereen kaveri, joka polttaa koko ajan. Sanoin, että selvä. Kymmenen minuuttia ennen pelin alkua huomasin, että vähän kauempana alkoi hirveä hulabaloo, meteli nousi ja valokuvia otettiin tosi paljon. Sitten se hulabaloo alkoi tulla koko ajan lähemmäksi.”
Se oli Maradona?
”Joo. Maradona tuli siihen viereiselle penkille istumaan ja kätteli minutkin. Ajattelin, että okei, jos Maradona alkaa polttaa sikaria, niin en minä voi häntä komennella. Mutta Maradonalla oli myös vaimo Claudia mukana, eikä Claudialle ollut tuolia. Selostuspaikat ovat yleensä kaksipaikkaisia, eikä minun vieressäni ollut ketään, joten sanoin, että Claudia voi istua minun vieressäni. Kaikki meni hyvin, Maradona ei polttanut mitään koko ottelun aikana ja kiitteli minua vielä todella vuolaasti.”
Phelpsin kullat
Yksi urheilija, jonka uraa seurasit työssäsi läheltä, oli yhdysvaltalaisuimari Michael Phelps?
”Kyllä, olen selostanut kaikki hänen 23 olympiakultamitaliuintiaan. Barcelonan uinnin MM-kisoissa 2003 satuimme asumaan samaan hotelliin. Hän oli juuri rikkonut Jani Sievisen 200 metrin sekauinnin maailmanennätyksen, ja silloin jo ymmärsi, että hän on poikkeuksellinen uimari. Ilman muuta Phelps oli aikansa kirkkain uintitähti ja ylipäätään urheilutähti, aivan samaa luokkaa Usain Boltin kanssa.”
Hänninen seurasi Matti Nykäsen urheilu-uran hyvin läheltä. Kuva: Tommi Tuomi / Otavamedia.
Phelpsin lisäksi seurasit hyvin läheltä myös Matti Nykäsen urheilu-uraa?
”Kyllä. Hänen kanssaan oli hyvin värikästä, mitä tahansa saattoi tapahtua. Siinä oli urheilija ja ihminen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Kahden kesken hän oli hyvin sydämellinen ihminen, mutta isommassa seurueessa saattoi riehaantua.”
Esimerkiksi Calgaryssa 1988 teitte haastatteluja jokaisen kolmen kullan jälkeen?
”Calgaryssa 1988 Nykänen voitti tosiaan kaikki mäkikisojen kultamitalit, yhteensä kolme. Ylen studio oli rakennettu Calgaryn yliopiston tiloihin. Yliopistolla oli myös hyvä ravintola. Matti oli antanut ohjeen, että hän tulee aina mielellään studioon, kunhan saa ravintolasta ruoan. Kokki otti sen oikein sydämen asiakseen, ja teki Matille viimeisen päälle olevat ruoat, jotka tuotiin hänelle tarjotinkärryllä. Kaikki olivat tyytyväisiä.”
Duunissa töissä
Kuinka paljon teitä toimittajia aikoinaan Ylellä koulutettiin lajien tuntijoiksi?
”Ei työnantaja hirveästi kouluttanut, vaan aika omaehtoisesti otettiin asioista selvää. Itse olin esimerkiksi paljon yhteydessä liittoihin ja valmentajiin, kun tuli jotain kysyttävää. Ennen selostuksia etenkin olin mielelläni yhteydessä lajin valmentajiin. Aikoinaan SVUL järjesti viikoittain pressitapahtumia, joissa kerrottiin tulevaista urheilutapahtumista ja siellä oli paikalla ihmisiä, joita pystyi haastattelemaan. Myöhemmin lajiliitot ryhtyivät järjestämään omia tilaisuuksiaan, ja siihen aikaan toimittajat kävivät paljon pressitilaisuuksissa.”
Onko alalle töihin pääsy nykyään vaikeampaa vai helpompaa?
”Sanoisin, että helpompaa, etenkin kun ottaa perspektiiviksi 1970-luvun. Toimittajapaikkoja oli etenkin sähköisellä puolella niin paljon vähemmän kuin nykyään. Sitten kun paikallisradiot yleistyivät, syntyi urheilutoimittajille niissäkin uusia työskentelymahdollisuuksia. Voisin kuvitella, että lehdissäkin on nykyään entistä enemmän kysyntää uutisille ja niiden kirjoittajille, joten kaikkiaan paikkoja on jaossa enemmän kuin silloin ennen, kuten myös alan koulutusta.”
Poskettomat rahat
Millä lailla näet urheilun kaupallistuneen tässä viimeisimmän 40 vuoden aikana?
”Kilpailuja on tullut lisää ja palkinnot ovat kasvaneet merkittävästi. Rahaa pyörii aivan eri mittakaavassa kuin vielä 1970-luvulla ruskeiden kirjekuorien aikakaudella. Ei ennen ollut esimerkiksi yleisurheilun timanttiliigaa, jonka yksittäisissä osakilpailuissakin on nyt suuret palkinnot. Jos Matti Nykänen tai hänen tasoisensa urheilija tulisi mäkihyppyyn uutena urheilijana nyt, hänhän olisi upporikas, jos saavuttaisi samat voitot tässä ajassa.”
Ja futiksessakin ovat rahat kasvaneet.
”Todellakin. Ehkä se alkoi siitä, kun jalkapallossa tuli 1990-luvun alussa Mestarien liiga. Sitä ennenhän Euroopassa pelattiin cup-muotoisia kisoja. Nyt on Mestarien liigan lisäksi muitakin lohkomuotoisia kilpailuja ja kaikissa palkintorahat ovat kasvaneet. Siirtosummat ovat tietysti nykyään aivan tolkuttomia. Ja sehän on aivan posketonta, kun joku saa 200 miljoonaa siitä, että menee pelaamaan Saudi-Arabiaan.”
Se on juuri näin. Kiitos haastattelusta Hoopi!
”Kiitos, oli mukava rupatella.”
—
Urheiluruudun 60-vuotisjuhlalähetys perjantaina 27.10. kello 21.05 Yle TV2 ja Yle Areena.
Lue myös: Näkökulma: Suomen Cup 2023 – Yllätysmestari Ilves ja kompasteleva Honka