Näkökulma: Suomen Cup 2023 – Yllätysmestari Ilves ja kompasteleva Honka
Suomen Cup 2023 veti paikalle yli 4400 katsojaa, joiden joukossa olivat myös Seuran mies ja Seuran mies junior.
Suomen Cup 2023 päättyi Tampereen Ilveksen voitonjuhliin.
Suomen Cup 2023 päättyi lauantaina 30. syyskuuta Tampereen Ilveksen juhliin voittolukemin 2-1.
Cupin aloitti tänä vuonna 333 joukkuetta, kunnes loppuottelussa oli jäljellä enää kaksi, Ilves ja Espoon Honka.
Koska olin paikalla Helsingin Olympiastadionilla seuraamassa tätä kotimaisen jalkapallokauden erästä päätapahtumaa yhdessä 6-vuotiaan lapseni kanssa, ajattelin nyt pari vuorokautta matsia makusteltuani kirjata ylös tänne internetin pääseinälle päällimmäiset ajatukseni Suomen Cupiin ja sen loppuotteluun liittyen.
Iso voitto
Suomen Cupin voitto on joka tapauksessa aina iso juttu. Oma subjektiivinen arvoasteikkonihan suomifutiksen (eli ainoan futiksen jota seuraan) suhteen menee näin:
1 Veikkausliigan mestaruus
2 Suomen Cupin mestaruus
3 Veikkausliigan hopea
4 Veikkausliigan pronssi
5 Nousu Ykkösestä Veikkausliigaan
Ja europeleissä pärjääminen on sitten ikään kuin tämän asteikon ulkopuolinen tai rinnakkainen asia, jota en kaikilta osin osaa verrata tähän subjektiiviseen arvoasteikkoni.
Enemmän kuin futispeli
Itse ottelutapahtuma oli hyvin järjestetty. Katsojan näkökulmasta oli saatu onnistuneesti sijoiteltua Hongan kannattajat toiselle puolelle katsomoa ja Ilveksen kannattajat toiselle. Näin kannattajatkin saivat enemmän yhtenäisyyden fiilistä ja sitä kautta aikaan parempaa kannustusta. Kaikkiaan paikalla oli 4431 maksanutta katsojaa, mikä oli varsin mukavasti huomioiden muun muassa sen, ettei kumpikaan joukkueista ollut Helsingistä.
Espoon kannattajien ”vielä yksi IPA”-tifo oli komea ja siihen vielä savutus juuri pelin alkuun, homma toimi kannattajaryhmien taholta oikein mukavasti.
Sekin ilahdutti, että jonot turvatarkastukseen, lipuntarkistukseen, kahville ja vessaan olivat koko tapahtuman ajan hyvin lyhyitä tai jonoja ei ollut laisinkaan.
Kun tapahtuman tärkein palanenkin eli itse peli oli todella viihdyttävä ja jännittävä alusta loppuun, ei tästä voi millään kokonaisuutena antaa Palloliitolle, joukkueille ja seurayhteisöille kuin täydet 5/5.
Olisin kuitenkin toivonut cupin finaalille runsaampaa medianäkyvyyttä. Etukäteen koko matsin olemassaolosta tiesivät suunnilleen vain Ilveksen ja Hongan kannattajat sekä Palloliiton viikonloppuna töihin joutuneet työntekijät.
Ottelu esitettiin suorana lähetyksenä Sanoman Jim-kanavalta ja Ylen Urheiluruudussa toki näytettiin pieni raportti pelistä ja voitonjuhlista, mutta siinä suunnilleen kaikki. Iltalehden verkossa oli pienehkö juttu myös. Miksei matsia esimerkiksi selostettu Yle Puheen Urheilukierrokselle ja miksi se oli telkkarin puolelle piilossa Jimillä, kun Nelosellakin olisi voinut näyttää?
Yllä Ilveksen kannattajia Suomen Cupin finaalissa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / STT-Lehtikuva
Ilveksen yksilöt
Ilveksen yksittäisistä henkilöistä voi nostaa esiin useampia tärkeitä tekijöitä.
Eräs heistä on finaaliottelussakin maalin tehnyt kapteeni Tatu Miettunen, joka teki maalin muuten myös välierässä ja puolivälierässä, eli hän oli tässä cup-junassa todellinen kuljettaja. Miettunen on liigakauden aikana saanut kritiikkiä paitsi vastuullisessa kapteenin asemassa, myös siitä, ettei ole kyennyt henkilökohtaisesti aivan nousemaan kannattajien häneltä odottamalle tasolle. Mutta kuten sanottua, cup-kannun hankkimisessa Miettunen oli aivan keskeisiä tekijöitä.
Toinen tärkeä cup-voiton palanen oli maalivahti Otso Virtanen, joka otti muutaman hyvän torjunnan sekä nyrkkeili muutaman vaarallisen keskityksen selvemmille vesille. Virtanen osasi myös pelin viime minuuteilla tehdä oman osansa ajanpeluussa, josta hänelle annettiin keltainen korttikin. Mutta kun tuloksesta ja pokaalista pelataan, niin totta kai Virtanen onnistujiin lasketaan.
Syytä on nostaa esiin myös Ilveksen valmennustiimiin kuuluva Heli Rekimies, joka on juhlinut joukkueessa paitsi cup-mestaruutta 2023, myös cup-voittoa 2019 ja Veikkausliigan pronssimitaleja 2017. Tämä pitkän linjan keltavihreä hahmo on kymmenessä vuodessaan joukkueen mukana nähnyt kaiken ja vieläpä lisäksi nousun Ykkösestä Veikkausliigaan. Jos jatkuvuuden perään joskus kysellään Tampereen suunnalla, niin vastaus on Heli Rekimies. Kannattaa muuten tutustua myös hänen IG-tilinsä Futisfysiikka, jolla on reilusti yli 16 000 seuraajaa.
Valmennuksesta puheen ollen täytyy tietenkin mainita myös kesken kuluvan kauden Ilveksen peräsimeen Toni Kallion tilalle tullut Joni Lehtonen, joka voitti nyt Suomen Cupin samana päivänä, kun täytti 50 vuotta. Olen kysynyt itseltäni, olisiko Ilves voittanut cupia Kallion johdolla. En tietenkään tiedä siihen vastausta, mutta luulen, että ei olisi. Lehtosen Ilves piristyi loppua kohden liigassa, piti sarjapaikkansa ja voitti cupin tuoden europelit ensi kaudeksi uuteen Tammelaan. Ei kai suht nimettömältä tuuraajalta oikein enempää voi vaatia?
Entäs sitten Espoo?
Siis faktahan on, että Suomen Cup 2023 starttasi asetelmista, joissa Espoon Honka oli ennakkosuosikki. Odotukset olivat korkealla koko Honka-yhteisössä, josko nyt vihdoin päävalmentaja Vesa Vasaran johdolla tulisi jotain parempaa kuin kevään 2022 Liigacupin voitto.
No, ei tullut.
Ilves hyökkäsi ennakkoluulottomasti ja nousi tappiolta 2-1-voittoon. Jälkimmäisellä nelivitosella tamperelaiset laskeutuivat jo parikymmentä minuuttia ennen ottelun päätöstä matalaan bussiin ja pelasivat aikaa härskisti joka ainoassa tilanteessa. Se kuitenkin kuuluu jalkapalloon etenkin silloin kun altavastaaja pelaa vain tuloksesta. Ennakkosuosikki Hongan harteilla oli vastuu bussin laadukkaasta purkamisesta edes kerran ja tasoituksen iskemisestä.
Niin ei käynyt, vaan niin sanottua kukkupalloa iskettiin vihreäkeltaiseen lihakasaan yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka pallonhallinta oli Espoolla ja peli pyöri jatkuvasti Ilveksen kenttäpuoliskolla, Vasaran miehistö ei keksinyt mitään, mikä olisi päätynyt vaaralliseen laukaukseen kohti Ilveksen maalia.
Ajattelin, että Roman Eremenko voisi tässä olla se musta hevonen, joka taikoisi Espoolle tarvittavan, mutta kyllä hänkin aivan tavalliselta pelaajalta lauantaina näytti.
Kuka kantaa vastuun? Varmaan Vasara, jonka potkujen perään moni jo pelin jälkeen Futisforumilla huuteli. Vasaran esimies lienee Hongan manageri Hexi Arteva, jota ei paljon julkisuudessa matsin jälkeen nähty eikä kuultu.
Honka on hyvä seura, jolla on kunnossa oikeastaan kaikki muu paitsi ykkösluokan valmennus sekä ikuinen murheenkryyni oma kunnollinen stadion.
Tampereella muuten uusi stadion valmistuu kaudelle 2024. Sitä alettiin suunnitella vasta kauan sen jälkeen, kun Hongan putkikatsomoiden tilalle puhuttiin oikeaa stadionia. Putkikatsomot ovat Tapiolassa paikallaan edelleen. Selittäkää nyt herranjumala joku minulle, miksi Tampereella on tämäkin homma jo loppusuoraa vaille maalissa, kun muualla ollaan vieläkin puhumisen asteella?
Tärkein juttu
Kuten alussa mainitsin, olin paikalla pelissä yhdessä 6-vuotiaan lapseni kanssa. Hän on harrastanut jalkapalloa jo kolmisen vuotta erilaisissa futiskerhoissa, ja tänä syksynä hänestä on tullut innokas pelaaja niin eskarin välitunneilla kuin kotipihassakin.
Minulle futisjuniorin isänä eräs tärkeimmistä asioista koko cup-päivässä oli se, että kotimatkalla hän ilmoitti erittäin painokkaasti, että kun päästään kotipihaan, on jälleen futispelin aika. Jo yksin se sai minut tuntemaan, että todellakin kannatti lähteä Helsinkiin asti katsomaan futista.
Suomen Cup, olet hieno asia.