Veikkausliiga 2023: Klubin ikuinen dominanssi, Ilveksen kohtalo, Pohjanmaan derby...

On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin / Minä ja Jari, mikä pari, valon lapset käsikkäin / -Tommi Läntinen: Jari ja minä

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ilveksen Lauri Ala-Myllymäki, Interin Petteri Forsell ja HJK:n Maksim Stjopin kuuluvat Veikkausliigan kauden 2023 mielenkiintoisimpien pelaajien joukkoon.

On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin / Minä ja Jari, mikä pari, valon lapset käsikkäin / -Tommi Läntinen: Jari ja minä
(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Vuorio

Jalkapallon kotimainen pääsarja Veikkausliiga pyörähtää kaudelle 2023 keskiviikkona 5. huhtikuuta ja tämä teksti nostaa esiin viisi pointtia seurattavaksi kauden aikana ja heitetään lopuksi jopa näkemys siitä, miten sarjan lopullinen järjestys asettuu.

Pohjanmaan derby

Seinäjoen SJK ja Vaasan VPS edustavat Veikkausliigassa Pohjanmaata. Etelästä katsoen Pohjanmaa on ainakin mielikuvissa yksi yhtenäinen möntti jokseenkin siinä Etelä-Lapin tuntumassa.

Mutta todellisuuttahan tämä mielikuva ei vastaa. Vaikka SJK:n ja VPS:n välisistä otteluista puhutaan derbyinä eli paikallismatseina, niin on silti ikävä kyllä vähän kaukaa haettua.

Kaupunkien välillä on automatkaa 80 kilometriä ja henkisesti vielä paljon enemmän. Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaata ja Vaasa Pohjanmaata. Näillä on eroa, uskokaa pois. Vaasa on vanha, historiallinen ja kaksikielinen kaupunki ja Seinäjoki ei ole. Seinäjoelta katsotaan enemmän Tampereen suuntaan ja Vaasasta Oulun suuntaan kuin toisiaan kohti. Kokkolakin olisi henkisesti lähempänä Vaasaa kuin Seinäjoki.

Kaikesta huolimatta en minä suinkaan vastusta sitä, että näiden kahden joukkueen tai laajemmin seuran välille luodaan derby-asetelmaa. Totta kai on hienoa, jos se saadaan oikein kunnolla leimahtamaan ja yhteisöt Seinäjoella ja Vaasassa ostavat tämän idean.

Pyrin jopa menemään paikan päälle, kun torstaina 8. kesäkuuta SJK ja VPS ottavat yhteen Seinäjoella. Matkustan paikalle Alajärveltä, mikä onkin esimerkki siitä, miten mielestäni pohjalaisseurojen markkinointi ei oikein ole tapissa. Kyllä nimittäin meillä pienemmilläkin paikkakunnilla näiden seurojen olisi syytä näkyä, niin voisi meikäläisen lisäksi joku muukin lähteä aina välillä ajelemaan peliin. Siellä on Alajärven keskustassa pari kylttimainospaikkaa ja pari paikallislehteä, joissa mainostaa. Raimo Sarajärvelle Alajärvi on kyllä tuttu paikka, ja nyt kun luet tämän Raimo, niin vielä tällekin kaudelle ennättää mainoskyltin pystyttää.

Ja vielä yksi juttu hei. Kun olin jo saanut tämän tekstin valmiiksi, tuli julki uutinen, että SJK:n valmentaja Brian Page olisi lyönyt joukkueensa pelaajaa saunaillassa. Ja uutisessa todettiin vieläpä, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Nyt näyttää siltä, ettei hyvältä näytä. Ei kai tämmöistä voi hyväksyä minkäänlaisella työpaikalla? Voiko jatkaa seurassa? Mielestäni ei.

Ilveksen kohtalo

Tampereen Tammelaan rakennetaan uutta, huippumodernia jalkapallostadionia, jossa pelit päästään aloittamaan kaudella 2024. Se on upea juttu tulevaisuuden kannalta, mutta juuri tämän hetken ja aivan äskettäisen menneisyyden suhteen enemmän tai vähemmän kenkkumainen juttu, sillä rakennustyö tarkoittaa sitä, että aivan upea ja futisromanttinen Tammelan vanha stadion purettiin ja nyt Ilves joutuu aloittamaan jo kolmannen kauden Ratinan stadionilla, joka on hyvä paikka pelata esimerkiksi maajoukkuefutista, mutta aika hemmetin kolkko vetää tavallista pääsarjamatsia.

Ilveksen ympärillä on ollut hyvä pöhinä laajemminkin kuin kentällä tapahtuvan urheilun lisäksi, mutta aika Ratinassa henkilökuntavaihdoksineen on aika lailla tukehduttanut sitä pöhinää. Kaukaiselta tuntuvat loppuun myydyt Tammelan stadionit ja kesäisten kaljakatsomoiden euforiat, kun Ilves painaa maalia.

Miten Ilveksen tällä kaudella käy? Viime kausi oli aikamoinen selviytymistaistelu. Suhteellisen nimekkäällä miehistöllä Ilves nilkutti 12 joukkueen sarjassa sijalle 9. Ei se hyvä tulos ollut eikä ole. Viime kauden yksittäinen WTF-hetki nähtiin Suomen Cupissa, kun Ilves2 pudotti jatkosta Ilveksen. Uskomatonta.

Nyt ylemmältä keskikentältä löytyvät sekä Petteri Pennanen että Lauri Ala-Myllymäki, jotka kummatkin ovat terveenä ja parhaimmillaan aivan helposti Veikkausliigan parhaimmistoa ja tähdistöä. Mutta miten miehet saadaan sovitettua yhtä aikaa kentälle toistensa ja ennen kaikkea joukkueen peliä vahvistaen?

Hyökkäyksessä on monta potentiaalista maalinsylkijää, kuten ruotsalainen Adam Larsson ja Suomen junnumaajoukkueita kolunnut Bareddine Bushara. Jotenkin vain viime kauden perusteella on aika vahva tuntuma epäusko sen suhteen, saako päävalmentaja Toni Kallio Ilveksen palasia liimattua sellaiseen uskoon, että oma puolustus pitää ja lisäksi vielä hyökkäys toimii? Voiko tämä olla mahdollista? Näkeekö Kallio Ilveksen päävalmentajana vielä lokakuun? Kaikki on mahdollista. En minä Ilvestä nyt putoamiskarsintoihin ennusta, mutta en kyllä mitaleillekaan.

Jonkinlainen positiivinen suunta pitäisi kyetä ottamaan sekä joukkueelle että seuralle tällä viimeisellä välikaudella ennen pääsyä Suomen moderneimmalle stadionille, uudelle Tammelalle kaudeksi 2024.

Klubin ikuinen dominanssi

Futisforumilla on jo pitkään ihmetelty, milloin HJK kasvaa lopullisesti pohjoismaiseksi suurseuraksi ja tekee täydellisen pesäeron kotimaisiin kilpailijoihinsa. No, nyt se hetki on täällä. Klubia ei tulla tällä kaudella eikä monella tulevallakaan saamaan kiinni kuin hetkittäin yksittäisissä otteluissa.

Muiden seurojen paikka on pelata himmeämmistä mitaleista ja europaikoista, joissa niissäkin on ihan tarpeeksi voitettavaa pitkin maakuntia. HJK on siirtynyt asemaan, jossa se käy kisaa lähinnä itseään, kannattajiensa odotuksia sekä katsojien kotisohvia vastaan.

Viime kaudella HJK pelasi Euroopassa lohkovaiheessa ja voitti Suomen mestaruuden. Nyt kausi on hädin tuskin alkanut, ja HJK:lla on jo yksi pokaali kaapissa (Liigacup).

Minä olen jo nyt valmis sijoittamaan muutamatkin viikkorahat sen puolesta, että HJK vie tämän kauden aikana sekä Veikkausliigan että Suomen Cupin mestaruudetkin.

Päävalmentaja Toni Koskelan asema vaikutti viime kauden mittaan epävarmalta – ainakin siellä jo edellä mainitulla Futisforumilla – mutta kyse saattoi ensisijaisesti olla kannattajien tai laajemmin yhteisön odotuksissa, joiden mukaan voittaminenkaan ei riittänyt, vaan olisi pitänyt tulla koko ajan monen maalin tyrmäyksiä.

Nyt HJK:n rosteri on täynnä kavereita, jotka ovat joko jo pelanneet Suomen maajoukkueessa, tai sitten ovat matkalla sinne. Vähintään nuorisomaajoukkueet on joka äijä kolunnut ja oikeastaan tuosta porukasta saisi milloin tahansa jokseenkin iskukykyisen B-maajoukkueen johonkin talviturnaukseen.

Erityisesti kiinnostaa nähdä, mihin kykenee vuonna 2003 syntynyt ja Tampereella futisoppinsa saanut Maksim Stjopin. Hän pelaa lainalla tanskalaisseurasta. Aiemmin Ilveksessä pelaamissaan kolmessa veikkausliigaottelussa Stjopin on tehnyt yhteensä kaksi maalia!

Klubin suurin kamppailu kotimaassa tuleekin olemaan siinä, miten se saa helsinkiläiset sankoin joukkueen ottamaan joukkueen ja seuran omakseen ja ennen kaikkea saapumaan peleihin? Miten tapahtumaa pitäisi kehittää, että se olisi enemmän kuin ”vain” jalkapallomatsi? Älkää käsittäkö väärin, minulle futsimatsi sellaisenaan kelpaa hyvin ja viihdyn hyvin vaikka sateessa Kakkosdivarin matseissa, mutta ymmärrän samalla myös sen, että moni keskivertokatsoja ei viihdy.

Futis on fantastinen laji, mutta tuhannet suomalaiset liverpoolien ja madridienkin kannattajat pitäisi saada kotimaisiin katsomoihin. Klubin markkinointi, saa suorittaa!

Näkyykö ja kuuluuko Veikkausliiga?

Markkinoinnista puheen ollen, sarjan näkyvyys ottaa tälle kaudelle varsin mukavan stepin eteenpäin, kun Veikkausliigan pelejä näytetään kauden aikana myös Ylellä vanhassa kunnon lineaarisessa telkkarissa.

Siis kyllä kyllä, kaikki Veikkausliigan pelit voi katsoa – kuten jo monen vuoden ajan on voinut – suorana myös Ruudun maksullisesta pluspalvelusta. Mutta meillä Suomessa on muuten edelleen tosi paljon ihmisiä, jotka eivät tilaa mitään maksukanavia, ja sitten on niitä, jotka tilaavat ehkä jotakin maksukanavaa, mutta se ei ole Ruutu+.

Tunnen paljon vähän vanhempaa väkeä, jotka katsovat paljon urheilua, mutta vain siis sitä urheilua, mitä tulee maksutta Yleltä ja Maikkarilta ja joskus Neloselta. Aivan varmasti tässä porukassa menee läpi myös kotimainen futis, kunhan sitä vain näytetään.

Yle on tiedottanut näyttävänsä kauden aikana 6-7 Veikkausliigan matsia Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa. Tiedossa on jo neljä ottelua, ja ne ovat

Keskiviikko 5.4. TV2 klo 18.00 HJK–Honka

Perjantai 5.5. TV2 klo 18.00 KuPS–HJK

Torstai 8.6. TV2 klo 18.00 SJK–VPS

Lauantai 1.7. TV2 klo 18.45 FC Lahti–KuPS

Telkkarinäkyvyyden lisäksi Veikkausliigan – kuten monen muunkin palloilulajin – muusta medianäkyvyydestä on viime vuosina oltu hyvin huolissaan.

Yle Puhe lopetti Jalkapallokierroksen jo muutama vuosi sitten ja IS, IL ja HS eivät enää juuri kirjoita perinteisiä otteluennakoita ja matsijuttuja kuin poikkeustapauksissa. HS hoitaa kyllä erinomaisesti muutoin, mutta ei siis näillä aivan perinteisillä otteluennakoilla, vaan henkilökuvilla, mikä ei ole ollenkaan askel huonoon suuntaan.

Moni maakuntalehti kertoo printtinsä urheilusivuillaan seutukuntansa futiksesta sen minkä voi, mutta yhä aikaistuvat painoaikataulut syövät juttujen substanssia silloin kun niitä ylipäätään ehditään printtiin painaa. Myös viikonloppujakelun ongelmat syövät kiinnostavuutta lukijan näkökulmasta, jos lehti ei tule kotiin tai riittävän lähelle ehkei sunnuntaisin laisinkaan.

Tähän printin vajeeseen ovat viime vuosina onnistuneet iskemään monet jalkapallopodcastit. Omaksi suosikikseni on jo parin vuoden ajan ponnistanut Pallo & Pullo, joka yhdistelee onnistuneella tavalla intohimoa ja asiantuntemusta. Toivottavasti liekki palaa entiseen malliin yhä tälläkin kaudella, vaikka jokaisella tekijällä varmasti riittää kiirettä myös varsinaisten palkkatöiden puolella. Suurella mielenkiinnolla tulee yleensä kuunneltua myös IS Pallokerho.

Noin yleisesti muutoin suosittelen seuraamaan Byyrin kanavia, puhutaan sitten podcasteista, somekanavista tai verkkosivusta. Siellä on todellista pitkäjänteistä kotimaisen futiksen eteen tehtyä työtä, joka on vähitellen kasvattanut Byyristä johtavan suomalaisen futismedian.

Wissiin aika kova valkku Jarkko Aurajoen rannalla, mutta kummalla?

Tällä kaudella tulen erityisen tarkasti seuraamaan Turun Interiä, joka aiemmin on kiinnostanut lähinnä Timo Furuholmin ja Mika Ojalan persoonien vuoksi. Nyt näistä kummastakaan hienosta taiteilijasta ei enää Interissä pelaa, tosin matkamies Petteri Forsell pitää yllä artistien jatkumoa. Kenties Timo Stavitskistakin siihen on, se jää nähtäväksi.

Mutta syy seurantaan ei ole pelaajissa, vaan päävalmentaja Jarkko Wississä. Hän on jo vuosien ajan ollut eräs suomifutiksen tunnustetuimpia osaajia etenkin siinä roolissa, jossa hän saa kehitettäväkseen junnumaajoukkueiden tähtiä kohti miesten sarjojen avauskokoonpanoja.

Sitä hän teki Ilveksessä reilut viisi kautta, ja ehti tänä aikana luotsata Ilveksen kerran pronssille ja kerran Suomen Cupin mestariksi. Kesken kauden 2021 tuli kuitenkin potkut, koska Ilveksen mukaan ”Wiss ei enää nauttinut seuran luottamusta”. Mikä on täysi totuus, sitä ei ehkä kuulla koskaan, mutta omasta mielestäni – ja omassa blogissaanhan näkemyksensä voi wissiin kertoa aika vapasti – kyse oli ennen kaikkea siitä, että osaamaton seurajohto oli omalla toiminnallaan ajanut Wissin ja joukkueen niin pienille resursseille, että onnistumisesta oli tullut hyvin vaikeaa. Varmaan siis on niin, ettei Wiss nauttinut seuran luottamusta, mutta varmaan aivan yhtä lailla on totta, ettei Ilveksen johtokaan enää nauttinut Wissin luottamusta.

Ennen Ilves-aikaansa (ja hienon pelaajauransa jälkeen) Wiss oli tunnettu junnumaajoukkuekoutsina, josta pelaajat tykkäsivät ja jonka valmennuksessa moni todella meni kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Muun muassa äskettäin Huuhkajiin saakka edennyt Mikael Soisalo on kehunut Wissiä melko vuolaasti.

Nyt Wiss uuden taipaleen alussa. Turussa hän saa toimintaansa paremmat resurssit kuin kertaakaan päävalmentajaurallaan. Potentiaalia on valtavasti niin joukkueessa kuin seurassakin, kenties jopa yhteisössä. Totta kai siellä täällä on kysymysmerkkejä, mutta jos ei tuolla kokemuksella tiedä, miten lähestyä kipupisteitä, niin sitten ei millään. Interille voi ennustaa hyvää kautta.

Minä uskon Wissiin. Kauden lähestyessä loppuaan hänellä on hallussaan Aurajoen rannat niin täl pual ku tois pualki.

Kristallipallon näkymä

Täällä Seuran miehen lämpimällä officella on kaapin perällä myös urheiluaiheinen tulevaisuudesta välähdyksiä näyttävä kristallipallo. Katsahdettuani siihen ja merkkejä pitkään tulkittuani ymmärsin Veikkausliigan kauden 2023 asettuvan tähän malliin:

1 HJK (kultaa)

2 Inter (hopeaa)

3 KuPS (pronssia)

4 Honka

5 VPS

6 SJK

7 Haka

8 Ilves

9 FC Lahti

10 AC Oulu

11 IFK Mariehamn (karsii)

12 KTP (putoaa)

Lue myös: Kiskon Batistuta Elmo Heinonen pommitti kasvattiseuransa SalPan Kakkosesta Ykköseen – ”Laulettiin Jari Sillanpään Malagaan aika usein”

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä

X