Suomen Cup on kesän mielenkiintoisin futiskilpailu, nyt Ilves möyhensi KPV:n
Jalkapallon Suomen Cupissa sattuu ja tapahtuu ja kauan kaivattua futisromantiikkaakin nähdään. Ilves ei sentään antanut KPV:n yllättää itseään juhannustorstaina Ratinassa.
Ratinan stadionilta löytyi viihdyttävä peli ja kuuma kahvi, lämmintä vegeruokaa ei.
TUUT TUUT! Täältä tulee juna, nimittäin SUOMEN CUP -JUNA!
Kuka menee perille asti, kuka heitetään junasta jo väliasemalla?
Moni ehti jo ajatella, että jalkapallon Suomen Cup on peruuttamattomasti pilalla, kun 2020-luvun alussa kilpailuun osallistuivat lähinnä enää kolmen korkeimman sarjatason joukkueet. Entinen satojen joukkueiden romanttinen kilpailu oli rapistunut muutamien kymmenien seurojen kisaksi, jonka alkuperäinen idea lopullisesti vesitettiin suoran cup-muodon sijaan lohkoilla, joista saattoi pari tappiotakin keränneenä päästä vielä jatkoon.
No, kaikki onneksi muuttui, kun Palloliitto viime hetkellä palkkasi toukokuussa 2021 Tomi Leivo-Jokimäen Suomen Cupin kehityspäälliköksi.
Ja nyt, vain pari vuotta myöhemmin, Suomen Cup jyskyttää jälleen lähes kuin vanhaan malliin. Satoja joukkueita, hienoja tarinoita, suuria yllätyksiä, seurahistorioiden merkkipaaluja ja voimakkaita tunteita. Suomen Cup elää ja voi jälleen hyvin, kiitos suurilta osin juuri Tomi Leivo-Jokimäen.
Juhannusviikolla koettiin eräs vuoden 2023 Suomen Cupin kovimmista jymypaukuista, kun Ykköseen kuluvalle kaudella noussut salolainen SalPa pudotti jatkosta Veikkausliigassa pelaavan Turun FC Interin.
Varsinainen peliaika päättyi 0-0, minkä jo senkin olisi voinut laskea SalPan torjuntavoitoksi. Rankkarikisa huipentui sitten siihen, kun SalPan maalivahti Halil Bagci nappasi kiinni Luka Kuittisen vedon, ja seuraavassa parissa puolestaan Kiskon Batistuta Elmo Heinonen ampui hävyttömän laukauksen aivan ristikon alle, ja Interin maalivahti oli täysin vailla mahdollisuuksia.
ELMO HEINONEN! SALON PALLOILIJAT TIPUTTAA FC INTERIN SUOMEN CUPISTA!! #SuomenCup #Ykkönen #Veikkausliiga pic.twitter.com/Y72YvdqyjP
— Jalkapallon Suomen Cup (@SuomenCup) June 21, 2023
Näin SalPa kahdeksan parhaan joukkoon ja turkulaiset voivat keskittyä jatkossa tahkoamaan liigaa, joka ei tähän saakka ole sujunut odotetun hyvin.
Osin tästä innostuneena päätin itsekin seuraavana päivänä – eli torstaina 22.6. – lähteä Tampereelle seuraamaan Suomen Cupia. Vastakkain olivat Veikkausliigassa pelaava Ilves sekä Ykkösessä pelaava Kokkolan KPV.
Ennakkoasetelmahan oli monin paikoin samanlainen kuin SalPan ja Interin välillä. Toinen joukkue pääsarjasta, toinen sarjatasoa alempaa. Pääsarjajoukkue selvä ennakkosuosikki, mutta toisaalta sillä myös kaikki ennakkosuosikin paineet ja ”pakko” mennä jatkoon. Ykkösestä tulevalla joukkueella puolestaan paineeton tila ja silti aivan järkevät mahdollisuudet horjuttaa ennakkosuosikkia.
Menneitä cupeja
Mutta ennen kuin mennään juhannustorstain otteluun, muistellaan hetki menneitä.
Aiempia omia päällimmäisenä mieleen nousevia Suomen Cupin kokemuksia olivat nämä:
2011 HJK vs KuPS 2-1. HJK oli vierasjoukkue, mutta ottelu pelattiin syyskuun loppupuolella Töölössä. Oli hemmetin kylmä. Kadutti, etten ollut laittanut pitkiä kalsareita. Ennen ottelua tapasin Kuopiosta tulleita kavereita baarissa. Jari Litti Litmanen pelasi Klubissa ja teki pelin ensimmäisen maalin, kun mentiin 109 peliminuutin kohdalla. Muita maalintekijöitä en googlaamatta muistanut. Itse menin pelin jälkeen kotiin lämmittelemään. Kuulemma yöllä baarien sulkeuduttua jotkut näistä kuopiolaisista olivat kävelleet ratikkakiskoilla ja huudelleet erästä tunnettua klubivastaista chanttia.
2019 olin Seinäjoella pelaamassa lehdistön harrasteturnauksessa. Kentällä oli toimittajien lisäksi vastassa muun muassa semmoisia entisiä pelaajia kuin Tommi Paavola, Alex Jeremenko sr ja Raimo Sarajärvi. Paavola on pelannut muun muassa 23 A-maaottelua ja Suomen pääsarjan lisäksi pelannut pitkin Eurooppaa ja edelleen rautaisessa kunnossa. Eräässä kulmatilanteessa hän tuli hymyillen luokseni, laittoi käden selälleni ja sanoi, että ”mä pidän sua, kun sä olet niin vaarallinen”, ja nauroi päälle todella vapautuneesti. Se oli hauskaa, ja jäi mieleen mukavana yksityiskohtana. Turnauksen jälkeen olimme SJK:n kotistadionilla syömässä ja juomassa.
Telkkariruuduista tuli Suomen Cupin finaali, jossa kohtasivat Ilves ja IFK Mariehamn. Ilves voitti 2-0, mikä oli mahtavaa ja teki jalkapallopäivästä kerta kaikkiaan unohtumattoman. Maarianhaminassa Ilveksen juhlaa latisti tai ainakin toi kummallista twistiä se, että yli-innokkaat vartijafirman äijät kaasuttivat summamutikassa Ilveksen kannattajia. Käsittääkseni vakavilta loukkaantumisilta kuitenkin vältyttiin. Itse paloin Seinäjoen auringossa punaiseksi kuin rapu.
2021 olin lehdistön edustajana lähes tyhjällä Olympiastadionilla katsomassa Suomen Cupin finaalia, jossa kohtasivat HJK ja KuPS. Viimeksi mainittu oli rankkarikisan jälkeen parempi. Parhaiten jäi mieleen, että vaikka yleisöä ei koronarajoitusten vuoksi matsiin päässyt, joku oli silti vienyt katsomaan KuPS-banderollin, jossa luki ”Kapakka Banzai”. Se viihdytti. Enemmän ottelusta ja sen tapahtumista voit lukea vuonna 2021 kirjoittamastani jutusta.
2022 Ilves pelasi Suomen Cupin neljännellä kierroksella omaa reservijoukkuettaan Ilves2 vastaan Ratinassa. En tiedä mitä siellä kummankaan joukkueen pelaajistossa, valmennuksessa ja johdossa oikein tehtiin ja ajateltiin, niin mutta niin vain ajassa 90+5 syntyneellä edustusjoukkueen omalla maalilla reservit menivät tästä jatkoon maalein 2-1. Olen vieläkin vähän pöllämystynyt, kun ajattelen koko asiaa. Huh huh mitä sekoilua.
ILVES VS KPV, ensimmäiset 45 minuuttia
No, oli miten oli, juhannustorstaina 2023 saavuin Tampereella pelattavaan cup-matsiin ainoalla oikealla tavalla: Junalla. Junan ravintolavaunussa näkyi yksi eläkeikää lähestyvä mies, jolla oli KPV:n kaulahuivi. Näky sykähdytti ja ilahdutti. Toki vielä suurempi lössi olisi ilahduttanut vielä enemmän, mutta tämä yksikin mies oli merkki siitä, että Suomen Cup yhä elää joukossamme.
Myöhemmin sama mies tulee vastaan – nyt KPV-paitaisen kaverin kanssa – Tampereen Verkatehtaankadulla, kun käyn turhaan antikvariaatti Makedonian ovella toteamassa, että liike on sulkenut ovensa poikkeuksellisesti jo kello 16. Kun pääsen sisään Ratinan stadionille, miehet ovat ensimmäisten joukossa virvokeostoksilla.
Ilves tuli otteluun kuuden ottelun ja yhden kuukauden mittaisessa tappiottomassa putkessa. 21. toukokuuta jälkeen Ilves oli pelannut neljä tasuria ja kaksi voittoa, kun mukaan laskettiin Suomen Cupin ja liigan pelit. Ilves ei siis juuri ole hävinnyt, mutta eipä juuri voittanutkaan.
Ilves meni 1-0 johtoon KPV:tä vastaan viidentoista peliminuutin kohdalla, kun joukkue sai putkeen kolme-neljä onnistunutta suoritusta. Lauri Ala-Myllymäki sai syötön noin rankkaripilkun kohdalle, ja pyssytti siitä voimalla ja vastaansanomattomasti verkon tötterölle.
2-0 tuli puolestaan kulmapotkun seurauksena, kun Santeri Haarala antoi laadukkaasti kiertäneen korkean pallon, josta Aapo Mäenpää pääsi panemaan pallon sisään. Tässä vaiheessa puseroon alkoi hiipiä jo hieman ratkaisun makua.
Ehkä juuri tuon hyvän olon seurauksena KPV kavensi 31. peliminuutilla lukemiksi 2-1. Maali syntyi Ilveksen laiskan näköisen puolustamisen jälkeen. Maali merkittiin lopulta omaksi maaliksi.
Toiset 45 minuuttia
Toisella jaksolla Ilves kasvatti johtonsa lukemiin 3-1 vapaapotkusta. Santeri Haarala pamautti komeasti suoraan vaparista vasemman ylänurkan seutuville ja kääntyi yleisöä kohti käsi korvalla -tuuletuksella. Pelin hienoin maali.
Santeri Haarala upottaa upean vapaapotkun maaliin! @IlvesEdustus johtaa 3–1.#SuomenCup pic.twitter.com/MFlRfLLOLC
— Jalkapallon Suomen Cup (@SuomenCup) June 22, 2023
4-1 syntyi rankkarista, Parfitt-Williams maalasi vasempaan alakulmaan varman näköisesti.
Vaikeista hetkistä huolimatta kokonaisuutena Ilveksen esitys oli hyvä, joskin yhteispelissä riittää vielä hinkattavaa. Selvästi parempi se kuitenkin oli paikalla olleista joukkueista.
Kaikkiaan ottelutapahtuma oli odotuksiin nähden aivan hyvä 3,5/5. Peli oli viihdyttävä ja maaleja ja muita tilanteita nähtiin runsaasti. Tunnelma oli leppoinen katsomoissa ja makkarajonoissa, jotka olivat muuten hyvin lyhyitä. Ajoittainen pieni sade ei juuri haitannut. Ottelujärjestäjän taholta lehdistöjärjestelyt olivat aivan ok. Mitään lämmintä vegeruokaa ei koko stadionilla ollut, mikä vuonna 2023 Tampereella alkaa olla jo aika huono suoritus. Kahvi oli kuitenkin kuumaa ja limppari kylmää.
Ratina on hyvä ja hieno stadion, mutta tarkoitettu yleisurheiluun ja ehkä Huuhkajien matseihin, mutta ei siellä seurajoukkuefutis oikein toimi. Onneksi Ilves pääsee ensi kaudella uuteen Tammelaan.
Ja vielä
Niin, yksi juttu vielä hei. Kyllä nämä Honka vs Honka2 -tyyppiset matsit, eli edustuksen ja reservien väliset mittelöt pitäisi saada pois cupista. Se tuntuu epäreilulta, että siinä missä toiset joukkueet taistelevat jatkopaikasta henkisesti ja fyysisesti kaikkensa antaen, niin jotkut seurat pelaavat ikään kuin jäsentenvälisen harjoitusottelun, josta edustus tietenkin aina menee jatkoon (pois lukien viime vuoden Ilveksen täysimittainen sekoilu).
Joko reservijoukkueiden ei pitäisi pelata cupissa ollenkaan, tai sitten edustuksen ja reservien pitäisi kohdata heti kun edustus tulee mukaan kisaan, jos reservit ovat silloin vielä mukana.
Oikeastaan, jos jalkapalloasiat olisivat Suomessa täydellisellä mallilla, reservijoukkueet pelaisivat omaa sarjaansa varsinaisen sarjajärjestelmän ulkopuolella. Siis varsinaiset reservijoukkueet, kuten Inter2, Honka2, Ilves2 ja niin edelleen. Yhteistyöseurat ovat asia erikseen, ja voisivat mielestäni toki jatkaa tavalliseen tapaan cupissa ja sarjajärjestelmässä.